Tein kuntoutustukihakemuksen lääkärin käskystä tänään vuosien taistelun jälkeen enkä todellakaan olisi halunnut niin. Olisin todellakin halunnut viettää tavallista elämää ja sitä vuosikaudet yritinkin kunnes tajusin tänään hakemuksen tehtyäni että nyt se on sitten tässä. Voi paska! Oireet alkaa muuttua siedettäviksi ja oma itseni ymmärrettäväksi mutta että kuntoutustuelle. Ja hitto vuosien työhistorian ja terapioiden jälkeen en tod usko palaavani enään tähän tavalliseen duunielämään. Ihan sama kuinka paljon rahaa saan ja mistäkin ja mitä ihmiset ajattelee. Olisko kohtalon tovereita eli sellaisia jotka todellakaan eivät olisi halunneet eläkkeelle mutta ovat pakon edessä sen tehneet?
Joudun kuntoutustuelle ;-(
Tsöge
11231
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
En ymmärrä mikä kuntoutustuesta tekee eläkkeen? Onhan kuntoutustuellakin osallistuttava kaikenmaailman kursseille ja työharjoitteluun.
Kuntoutustuki = määräaikainen työkyvyttömyyseläke
Minä samojen tuntemuste äärellä. Itse olen koulutukseltani terveydenhoitaja, tuntuu niin väärältä että juuri minä sekosin ja jouduin jäämään työelämän ulkopuolelle. Minä rakastin työtäni ja nyt minulla ei ole mitään. Olen yhteiskunnan elätti.
On päiviä, kun tuntuu etten jaksa enää elää.
Lisäksi minua kummastuttaa tämä yhteiskunnan ajatusmalli, että äkkiä diagnoosi johon tuhti lääkitys.
Jos ei pää ollut sekaisin, niin viimeistään neuroleptit sen sekoitti.
Tuntuu olevan vähän niin, että ne jotka kuntoutustuelle/eläkkeelle haluavat, eivät sinne pääse ja ja ne jotka eivät halua, niin pääsevät sinne.
Minä ainakin sain tapella viimisen päälle.
En tietenkään ole siinä mielessä tyytyväinen, että parempi olisi saada liksaa, mutta ennemmän eläkkeellä kuin työttömyyskortistossa sairaana viiskymppisenä kehäraakkina.
Mutta te "pakkoeläkeläiset", kuntoutustukihan on kuntoutumista varten, joten kysykääs nyt mitä kuntoutusta teille on tarjollla, esimerkiksi ammatillista kuntoutumista. Kyselkääs hoitavalta lääkäriltä.
Kyllä virallinen tarina on ainakin se, että pitäisi kuntouttaa takaisin työhön.
Haluaisin kyllä ihan pysyvälle eläkkeelle mutta siitä nyt ei todellakaan ole mitään toivoa. Olenhan vasta yli parikymppinen.
Olen käynyt kelan psykoterapian ja jatkan edelleen kun kunnallisella ei mitään tukea ole ja ihan suoraselkäisesti pystyn kyllä myöntämään että työllistämiskeskus ei houkuttele kun ihan inhimillisenä ihmisenä tunnen että työkokemukseni ja koulutukseni puolesta en sinne halua mennä. työeläkefirman lappuihin lekurin kanssa vielä raapustettiin että mahd koulutus. sitä lääkäri kyseli. ja voihan koulutuksesta saada itselleen mielekästä tekemistä, kokemuksia, uusia ihmiskontakteja jne kunhan pitää puolensa sairautensa kanssa ja jaksaa vaatia oikeuksiaan tarpeen niin vaatiessa. En muuten koe joutuvani tappelemaan. On tavallaan hienoa että kuntoustuki on kuntoutustuki kun tiedän useamman joka on nousuut kuopasta vaikkapa osa - aika töihin tai kokonaan työelämään. Ymmärrän kyllä että se voi tuntua tappelulta.
Minä olen kohta ollut vuoden sairauslomalla ja mitään kuntoutusta (paitsi lääkinnällinen) en ole pyynnöistäni huolimatta saanut.
Otin itse Kelaan ja Kevaan yhteyttä ja kyselin kuntoutuksen perään, sanoivat vain, että nauti elämästäsi kun saat kerran LOMAILLA kotona. Ei heillä ollut minulle mitään tarjota.
Seuraan mt-kuntoutujana elämääni sivusta, kun päädyn 40v työkyvyttömyyseläkkeelle.
Töihin menisin vaikka heti, mutta "sopivaa lääkitystä" ei ole löydetty. Auttaako tähän aika vai annako vaan olla olla?
Onhan sitä kaikkia hienoja juttuja siiten miten eläkkeelle ei nuoria päästetä, mutta eihän tähän tilaan pääsemiseksi tarvittu, kun yksi vakavampi masennusjakso ja siinä meni työkyky
Ihme homma kun en itse pääse eläkkeelle millään vaikka paljon muitakin ongelmia kuin vakava masennus. Yhtenä esimerkkinä vakavista ongelmista invalidisoiva sosiaalisten tilanteiden pelko. Ei ole helppoa päästä eläkkeelle nuorena. Minä taas en kuntoutusta kaipaa mutta tuntuu että minut siihen pakotetaan.
48- vuotiaana pääsen työkyvyttömyseläkkeelle kesäkuussa 2013 vakavan masennuksen takia,oletan. 2009-2012 sairastin työkyvyttömänä työnhakijana työmarkkinatuella, kaikki hakemukset hylättiin sairaslomasta alkaen. nyt sitten vapauttava päätös: eläkepäivät koittavat.
wd, onnea.
Ja edellä olevalle: ammatillinen kuntoutus tarkoittaa muuta kuin kuntouttavaa työtoimintaa, mikä on tarkoitettu pitkäaikaistyöttömille ja jonka "kuntouttavaa" vaikutusta on tutkimuksissakin ihmetelty. Kuntouttava työtoiminta sucks.
Kannattaa hakeutua ammatillisen työeläkeyhtilön/Kela kautta, koska se on melkein ainoa tapa joko päästä työelämään tai sitten eläkkeelle, koska jos ammatillinen kuntoutus ei onnistu, niin sitten on helpompi saada eläkepaperit.
Siinäpäs onkin, että pahinta ainakin minulle oli se vähättely ja pomputtelu, sain aikoinaan kuntoutustukipätkiä 6-8 kk ja koko ajan oli kuset housussa ahdistuneena, että joskos toimeentulo katkeaa. Kenelläkäään ei ollut kokonaisvastuuta hommasta. Työeläkeyhtiö vain kettuili, eikä myöntänyt ammatillista kuntoutustakaan kuin kahden hakemuksen ja valituksien jälkeen ja kolme vuotta myöhässä. Ja kuntoutustuesta sai joka välissä tapella. Psykoterapia ja psykoterapiatuki oli ainoa josta voin olla iloinen. Kiitos Kelalle. Ilma niitä en olisi enää hengissä. Mutta sekään ei pystynyt korjaamaan työeläkeyhtiön luukutuksen aiheuttamaan ahdistusta.
Tämä järjetelmä ajaa eläkkeelle.
Minullakin on työkyvyttömyyspapereiden lähettäminen edessä, näin 28-vuotiaana. Kuntoutukset, kokeilut, leikkaukset ovat nyt mennyttä elämää ja iloinen olisin jos keväällä pääsisin eläkkeelle, loppuisi tämä viranomaisten pomputtelu.