Haluaisin kertoa oman tarinani siitä miten musta tuli alkoholin suurkuluttaja. Muut voivat kommentoida ja kertokaa ihmeessä jos on samantapaisia kokemuksia.
Itsehän aloitin alkoholinkäytön vasta 18-vuotiaana. Yläasteikäisenä olin koulukiusattu ja väärinymmärretty "kiltti poika" joka ei osannut pitää puoliaan. Ajatuksia riitti mutta ei uskallusta sanoa niitä ääneen. Se johti siihen että 16-17 vuotiaana musta tuli aika helvetin vittuuntunut jätkä. Jokainen päivä alkoi ja loppui kiroilemiseen ja sen välinen aika tuntui silkalta helvetiltä. Olin vihainen ja samaan aikaan pitkäpinnainen, en osannut purkaa vihaani mihinkään. 18 vuotiaana join ensimmäisen kerran alkoholipitoisia juomia ja tajusin että tämä minä oikeasti olen. Pystyin viimeinkin olemaan oma itseni ja juttelemaan muille ihmisille omana itsenäni. Loppujenlopuksi juominen lisäänty ja lisäänty. Tilanne tuosta ei tämän viiden vuoden aikana ole muuttunut suuntaan eikä toiseen. Edelleen olen samanlainen. Selvinpäin olen vihainen ja kännissä hyväntuulinen "mukava kaveri". Ongelmana on vaan raha joka nyt nousee isoimmaksi ongelmaksi koska päivittäiset alkoholiannokset ovat nousseet vuosien mittaan.
Miten voisin oppia nauttimaan elämästä ilman alkoholia? Tai sanotaan että miten voisin tasata alkoholinkäyttöni normitasolle? Että viikonloppuisin otetaan kavereiden kanssa ja se siitä. Suurin ongelmahan tässä ehkä on tämä pieni kaupunki. Itse edustan tyyliltäni ns. alakulttuuria (enkä nyt tarkoita mitään homoutta tai ulkomaalaisuutta). Mä en uskalla hommata tuttavuuksia selvinpäin eikä ihmiset uskalla jutella mulle selvinpäin. Baari on ainut paikka tutustua ihmisiin. Ja siihen vaaditaan molemmalta osapuolelta känni. Monta hyvää kaveria olen kännin kautta hommannut, mutta nyt alkaa väkisinkin miettimään että miten tuo onnistuisi ilman alkoholia? Itselläni on pari harrastusta joita harrastan yksin kotona mutta nekin tuntuu sujuvan paremmin kännissä kuin selvinpäin.
Eli miten tällaisen pienellä paikkakunnalla elävä "erilainen nuori" voisi löytää edes jonkinlaisen elämän. Ilman alkoholia mieluummin. Pitääkö vaihtaa maisemaa isompaan kaupunkiin vai mitä? Itse koen niin että tässä paikassa ei ole tulevaisuutta. Ja ilman alkoholia täällä ei pysty elämään. Ellei sitten halua kuolla jonain syrjäyteenä erakkona 25-vuotiaana.
Itsehän aloitin alkoholinkäytön vasta 18-vuotiaana. Yläasteikäisenä olin koulukiusattu ja väärinymmärretty "kiltti poika" joka ei osannut pitää puoliaan. Ajatuksia riitti mutta ei uskallusta sanoa niitä ääneen. Se johti siihen että 16-17 vuotiaana musta tuli aika helvetin vittuuntunut jätkä. Jokainen päivä alkoi ja loppui kiroilemiseen ja sen välinen aika tuntui silkalta helvetiltä. Olin vihainen ja samaan aikaan pitkäpinnainen, en osannut purkaa vihaani mihinkään. 18 vuotiaana join ensimmäisen kerran alkoholipitoisia juomia ja tajusin että tämä minä oikeasti olen. Pystyin viimeinkin olemaan oma itseni ja juttelemaan muille ihmisille omana itsenäni. Loppujenlopuksi juominen lisäänty ja lisäänty. Tilanne tuosta ei tämän viiden vuoden aikana ole muuttunut suuntaan eikä toiseen. Edelleen olen samanlainen. Selvinpäin olen vihainen ja kännissä hyväntuulinen "mukava kaveri". Ongelmana on vaan raha joka nyt nousee isoimmaksi ongelmaksi koska päivittäiset alkoholiannokset ovat nousseet vuosien mittaan.
Miten voisin oppia nauttimaan elämästä ilman alkoholia? Tai sanotaan että miten voisin tasata alkoholinkäyttöni normitasolle? Että viikonloppuisin otetaan kavereiden kanssa ja se siitä. Suurin ongelmahan tässä ehkä on tämä pieni kaupunki. Itse edustan tyyliltäni ns. alakulttuuria (enkä nyt tarkoita mitään homoutta tai ulkomaalaisuutta). Mä en uskalla hommata tuttavuuksia selvinpäin eikä ihmiset uskalla jutella mulle selvinpäin. Baari on ainut paikka tutustua ihmisiin. Ja siihen vaaditaan molemmalta osapuolelta känni. Monta hyvää kaveria olen kännin kautta hommannut, mutta nyt alkaa väkisinkin miettimään että miten tuo onnistuisi ilman alkoholia? Itselläni on pari harrastusta joita harrastan yksin kotona mutta nekin tuntuu sujuvan paremmin kännissä kuin selvinpäin.
Eli miten tällaisen pienellä paikkakunnalla elävä "erilainen nuori" voisi löytää edes jonkinlaisen elämän. Ilman alkoholia mieluummin. Pitääkö vaihtaa maisemaa isompaan kaupunkiin vai mitä? Itse koen niin että tässä paikassa ei ole tulevaisuutta. Ja ilman alkoholia täällä ei pysty elämään. Ellei sitten halua kuolla jonain syrjäyteenä erakkona 25-vuotiaana.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Et ole lähelläkään pohjaa.
Noin nuori ja noin vähän alkoholia, olet kohtuukäyttäjä.
Vetäise ensi alkuun vuoden-kahden putki, joka päivä. Ehkäpä kymmenen vuotta.
Kyllä se pohja tulee vastaan tavalla tai toisella.
Puhun neljänkymmenen vuoden juomakokemuksella.
Veli etyylialkoholissa puhuu kitkeriä totuuden sanoja... Juomisen lopettaminen on vaikeaa ennen kuin on saavuttanut oman moraalisen ja/tai fyysis-sosiaalis-taloudellisen pohjakosketuksensa.
Lopettaminen ei tunnu välttämättömältä, vrt. "Tai sanotaan että miten voisin tasata alkoholinkäyttöni normitasolle? Että viikonloppuisin otetaan kavereiden kanssa ja se siitä." Mutta lopettaminen on ainoa tapa selviytyä alkoholismista kunnialla, sanokoot rahaa kyttäävät puoskarit mitä sanovat!
Joka paikassa pystyy kyllä elämään ilman alkoa; asennemuutoksen se kyllä vaatii, mutta mahdollista se on.
Totta joka sana!
Olet vahvasti riippuvainen alkoholista, psyykkisesti.
Olet kuullut, on kaupunki tuollaaäaaa