Levemir on melkein 40.000 diabeetikon käyttämä pitkävaikutteinen insuliini. Toista aivan samalla tavalla vaikuttavaa insuliinia ei ole markkinoilla. Insuliinin täydellisestä puutteesta kärsiville tyypin 1 diabeetikoille insuliini on välttämätöntä hengissä pysymiseksi. Näitä diabeetikkoja on ainakin puolet Levemirin käyttäjistä ja suurin osa lapsista ja nuorista, joilla on diabetes.
Sosiaali- ja terveysministeriön alainen Lääkkeiden hintalautakunta (Hila) on päättänyt, ettei Levemir ole oikeutettu Kela-korvaukseen kesäkuun lopussa päättyvän siirtymäajan jälkeen. Jos päätös ei muutu, Levemir muuttuu erittäin kalliiksi hankkia, ja suurin osa käyttäjistä joutuisi siirtymään muihin, huonommin sopiviin insuliineihin. On myös mahdollista, ettei Levemiriä ole lainkaan Suomesta saatavissa jos korvaus loppuu.
Päätöksen johdosta Diabetesliitto on lähettänyt hintalautakunnalle kannanoton korvattavuuden säilyttämiseksi.
Vaikka hintalautakunta hakee päätöksellään rahallista säästöä, yhteiskunnan kustannukset nousevat selvästi muualla terveydenhuollossa. Insuliinin vaihtamiseen liittyy lääkärikäyntejä ja uuden valmisteen toiminnan opettelua. Jos diabeetikon hoitotasapaino heikkenee, siitä voi seurata kiireellistä sairaanhoitoa vaativia hätätilanteita. Lisäksi huonompi hoitotasapaino aiheuttaa ajan mittaan vakaviakin lisäsairauksia, joiden hoito on monin verroin kalliimpaa kuin onnistunut perushoito. Myös sairauspoissaolot voivat lisääntyä ja työkyky heikentyä...
http://www.adressit.com/levemir
Sosiaali- ja terveysministeriön alainen Lääkkeiden hintalautakunta (Hila) on päättänyt, ettei Levemir ole oikeutettu Kela-korvaukseen kesäkuun lopussa päättyvän siirtymäajan jälkeen. Jos päätös ei muutu, Levemir muuttuu erittäin kalliiksi hankkia, ja suurin osa käyttäjistä joutuisi siirtymään muihin, huonommin sopiviin insuliineihin. On myös mahdollista, ettei Levemiriä ole lainkaan Suomesta saatavissa jos korvaus loppuu.
Päätöksen johdosta Diabetesliitto on lähettänyt hintalautakunnalle kannanoton korvattavuuden säilyttämiseksi.
Vaikka hintalautakunta hakee päätöksellään rahallista säästöä, yhteiskunnan kustannukset nousevat selvästi muualla terveydenhuollossa. Insuliinin vaihtamiseen liittyy lääkärikäyntejä ja uuden valmisteen toiminnan opettelua. Jos diabeetikon hoitotasapaino heikkenee, siitä voi seurata kiireellistä sairaanhoitoa vaativia hätätilanteita. Lisäksi huonompi hoitotasapaino aiheuttaa ajan mittaan vakaviakin lisäsairauksia, joiden hoito on monin verroin kalliimpaa kuin onnistunut perushoito. Myös sairauspoissaolot voivat lisääntyä ja työkyky heikentyä...
http://www.adressit.com/levemir
Vastaukset 14
Vanhimmat
Varmuuden vuoksi vielä. Diabetesliiton Kohtauspaikalla asiasta on keskusteltu paljon, totta kai.
http://keskustelu.diabetes.fi/index.php/topic,1875467.0.html
ja adressista
http://keskustelu.diabetes.fi/index.php/topic,1875474.0.html
Nyt mahdollisimman moni allekirjoittamaan adressi!
Levemirin korvaavuuden poisto on jo ajatuksen tasollakin aivan järjetön ajatus. Vaikka Levemirin korvattavuus poistuisikin, diabetes ei poistu mihinkään. JOs on kehitetty hyvä ja toimiva lääke, miksi se otetaan sitä tarvitsevilta pois? Miksi eri pitkävaikutteiset insuliinit tehdään eri tavalla saataviksi? Miksi toisesta pitää maksaa ja toisesta ei? MIKSI?
Hyvä Hila, teette järjettömiä päätöksiä!
Vaikka Suomen markkinoilla on tällä hetkellä kolmea eri pitkävaikutteista insuliinia, yksikään niistä ei vaikuta samalla tavalla. Insuliinia ei valita sen hinnan tai sen "trendikkyyden" perusteella, vaan yksinkertaisesti sen toimivuuden perusteella. MIksi ihmeessä Hila aikoo laittaa Levemirin käyttäjät kärsimään? Kaikki lääkeaineet eivät yksinkertaisesti sovi jokaiselle, tämä pitäisi olla ihan maalaisjärjelläkin ymmärrettävissä. Ei ole siis lainkaan sama asia siirtyä käyttämään toisenlaista pitkävaikutteista insuliinia, koska niiden vaikutukset poikkeavat toisistaan hyvin paljon.
Ajatelkaa, jos esimerkiksi särkylääkevalikoimista poistettaisiin kokonaan paracetamol-valmisteet. MItä he sitten tarvittaessa käyttävät, joille muut särkylääkevalmisteet eivät sovellu? Sama se on näiden insuliinien kanssa.
Ja kyllä, Levemiriä saa ilmeisesti jatkossa isolla rahalla ostaa itse, mutta jokaisella sitä tarvitsevalla ei todellakaan ole niin paljon varaa lääkkeisiin. Käytännössä siis ihmiset joutuisivat epäsopivan lääkkeen käyttäjäksi. Säästöähän tämä ei tule tuomaan kenellekään, vähiten veronmaksajille, jotka tulevat maksamaan näiden 40 000 ihmisen lääkäri-, osasto-, sairaus- ja työkyvyttömyyskustannukset, joita insuliinin pakkovaihto tulee automaattisesti aiheuttamaan.
Kumpikohan on syyllinen, Hila vai lääkkeen valmistaja/maahantuoja kun ei suostunut 1% lisäalennukseen. Eli kenelle tuo adressi pitäisi todellisuudessa osoittaa. Lääketeollisuus ei suostu alentamaan hintojaan ennen kuin ne pistetään selkä seinää vasten ottamalla pois kelakorvaus.
...mutta miksi Hila rupesi yhtäkkiä vaatimaan lisäalennuksia ainoastaan Levemirin valmistajalta? Hila ei paljasta mitään lukuja (Lantuksen todellinen hinta - Levemirin todellinen hinta). Hilan / ylemmän tahon motiivit? Säästöjä päätös ei todellakaan tuo, päin vastoin. Kulut yhteiskunnalle tulevat olemaan moninkertaiset verrattuna tuohon yhteen prosenttiin.
Levemiriä ei välttämättä saa tulevaisuudessa Suomesta rahallakaan, jos siltä viedään korvattavuus. Silloin käytännössä kaikki Levemirin käyttäjät vaihtavat Lantukseen tai Protaphaneen. Levemiriä ei ehkä enää kannata tuoda maahan eikä apteekkien hankkia sitä varastoon vanhenemaan.
Kysyin asiaa Novo Nordiskilta pari päivää sitten ja sain sähköpostilla vastauksen, jonka mukaan heillä ei ole mitään aikeita vetää Levemiriä pois markkinoilta, vaikka korvattavuus loppuisikin. Levemir on lasten ja nuorten laajasti käyttämä insuliini ja aika monella näistä käyttäjistä on tänä päivänä sairauskuluvakuutus. Joten veikkaanpa, että ainakin monet lapset ja nuoret jatkavat Levemirin käyttöä jatkossakin sairauskuluvakuutuksen turvin, päättipä Hilan mitä hyvänsä.
Toinen asia sitten on se, haluammeko todella tällaisen amerikkalaisen yhteiskunnan, jossa parhaat lääkkeet saa vain itse kustantaen tai ottamalla kalliin vakuutuksen (jota ei kukaan enää diabetekseen sairastumisensa jälkeen edes saa).
Kiitos tästä tiedosta, diabeetikon äiti! (Olen Ehkä ei rahallakaan -viestin kirjoittaja.)
Minä sitten ostan, jos tämä hulluus siihen pisteeseen pääsee. :( Olen sairastunut hyvin kauan sitten pikkulapsena, eikä silloin lapsille ollut edes tarjolla vakuutuksia.
Emme halua amerikkalaista yhteiskuntaa, varsinkaan kun se tulee veronmaksajille kalliiksi. :( :( Levitetään tietoa nettiadressista (kiitos ketjun aloittajalle siitä, että tälläkin palstalla on nyt linkki) ja pidetään sitkeästi asia esillä.
Toivottavasti diabeetikot sitten saavat sairasvakuutuksen, joka korvaa kalliit lääkekulut. Nythän on nimittäin niin, että diabeetikot eivät automaattisesti saa samoja vakuutuksia kuin perusterveet kansalaiset. Vakuutusyhtiöissä on toki eroja, joten kannataa kilpailuttaa ja kysellä.
Henkivakuutusta, takaisinmaksuturvaa (pankin vakuutus tosin) ym. vastaavia vakuutuksia diabeetikot eivät ilmeisesti nykyään anakaan saa, ainakaan kaikista yhtiöistä. Myös diabeetikkoäidin voi olla haastavaa saada syntyneele lapselleen niin sanottua normaalia lapsivakuutusta, koska olemassa on muutaman prosentin diabeteksen periytyvyysriski. En tiedä mikä on asian laita, jos lapsi on jo diabeetikko.
Mutta toivottavasti kaikki tämän näkevät ja asiasta muuten tietävät allekirjoittaisivat adressin. Ite olen pumppuhoitoinen diabeetikkonainen, jola "vain" varajärjestelmänä on Levemir. Vaikka asia ei itseäni tällä hetkellä jokapäiväisesti kosketakaan, on tässä kysymys aivan käsittämättömästä ajatussolmusta. Näin järjettömään päätökseen edes ajatuksen tasolla en ole ennen törmännyt. En kertakaikkiaan ymmärrä älyn väläystä, jonka mukaan ihmisisiltä vietäisiin tietoisesti mahdollisuus parhaaseen mahdolliseen hoitoon ja elämään. Miksi yhä odotamme lääketieteen kehittyvän ja hoidon helpottuvan/tehostuvan/paranevan, jos siitä kehityksestä ei kuitenkaan pääse nauttimaan.
Lantuksen ja Levemirin kauppahinta on tismalleen sama. Kiinnostaisi siis tietää, mikä on sen tukkuhinta. Tuskin niissä voi paljon eroa olla, jos kuluttaja saa ostaa niitä samaan hintaan. Mihin tämä päätös siis perustuu? MItä soppaa Hila ja Lantuksen valmistajat yhdessä keittelevät, kun Levemir halutaan ajaa alas? En ymmärrä. Tästä on järki kaukana, tästä ovat säästöt kaukana, tästä on ihmisen hyvinvointi kaukana eli mistä tässä nyt oikein on kysymys?
Fimea suoritti haastattelututkimuksen, jossa vertailtiin eri insuliineja. Haastateltaville ei tietenkään kerottu, että tämäkin liittyy tähän Hilan järjettömään päätökseen...tutkimus on ala-arvoinen, vastaajia on todella vähän, johtopäätöksiä on vedetty liian köykäisesti ja jopa virheellisesti. Tutkimus ei täytä minkään tieteellisen tutkimuksen hyväksyttäviä kriteereitä. Tutkimus onkin sanaut paljon negatiivista palautetta sen turhuuden ja vääristävyyden vuoksi.
Tutkimuksessa on haastateltu KOLMEA 1-tyypin diabeetikkoa ja heistä jokainen käytti Levemiriä (loput olivat 2-tyyppejä). Kolme haastateltavaa ei riitä millään tutkimustasolla tulosten yleistettävyyteen, joten tutkimus on läpimätä. Yksikään näistä kolmesta ei myöskään ollut lapsi tai nuori, joilla Levemir on aikuisisiakin yleisemmin käytössä. Kaikki kolme haastateltavaa totesivat monen asian vaikuttavan diabeteksen hoitoon ja sen tasapainoon,mutta mainitsivat myös Levemirin olevan parhaiten sopiva insuliini. Kuitenkin tutkimustuloksissa oli yleistetty, ettei eri insuliineilla ole merkittävää eroa. Kakkostyyppejä ei minusta olisi voinut edes ottaa samaan tutkimukseen mukaan, sillä useinhan juuri kakkostyypeille Lantus sopii Levemiriä paremmin. Heidän taudin kuvansa ja sen hoito kuitenkin poikkeaa täysin 1-tyypeistä. Tyypit eivät siis missään tapauskessa ole vertailukelpoisia. Hila on kuitenkin saanut tarvittavan tutkimuksensa Fimealta ja tämä älytön päätös nyt sitten nojaa johonkin "tieteellisesti tutkittuun".
Homma alkaa olla perin lapsellinen kuvio kokonaisuudessaan ja eiköhän tähän ratkaisu löydy, kun asiasta päättäville (yksikään ei ole diabeteksen asiantuntija, sekin vielä!) avautuu tilanteen todellisuus. Toivotaan ainakin näin.
Haluan vielä lisätä, että en todellakaan ole varakas. Muut pitkävaikutteiset eivät vain kerta kaikkiaan sovi. Kolme vuorokautta jyräävä Lantus tai täysin ennakoimattomasti imeytyvä Protaphane ovat mahdottomuus. Levemirin kanssakin elämä on tarpeeksi haastavaa mutta onnistuu kuitenkin (annokset vaihtelevat päivittäin). Siispä ostoksille on lähdettävä, jos... Omainen on luvannut auttaa.
Huhhuhhuh, voi olla että kysymys on vain hiekkalaatikkotason kiukuttelusta, jossa Hila ei voi enää perääntyä menettämättä kasvojaan. Mutta pelottavampiakin vaihtoehtoja tulee mieleen. Fimean täydellisesti ajoitettu "tutkimus" (joka on tasoltaan juuri sellainen kuin kerroit), Hilan päätös siihen nojaten... Lantuksen patentti umpeutuu 2015, ja sen valmistajalla Sanofi-Aventiksella on varmasti kiire raapia kasaan mahdollisimman paljon rahaa sitä ennen. Mikä sen kätevämpää kuin raivata kilpailija pois Suomen markkinoilta. Sosiaali- ja terveysministeriön kytkökset Sanofi-Aventikseen? Tässä olisi tutkivan journalismin paikka.
Savon Sanomissa oli hyvä mielipidekirjoitus:
http://www.savonsanomat.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/insuliinista-ei-tule-tinkia/1280901
Tätäkin linkkiä voisi jakaa Facebookissa ja twitterissä.
Toivottavasti le ve mir jatkuu koravauksen piirissä. Minunmieheni ei sitä enää tarvitse. Hän kuoli yllättäen 18.01.2013. 59vuotiaana. Huoli saanut sydäninfarktin.
Levemir on taas erityiskorvattava (100%) lääke.
Niin onkin vuoden 2013 loppuun - toivottavasti jatkuu sen jälkeenkin.
Se riippuu myyntiluvanhaltijasta. Jos yrittää nyhtää ylihintaa, korvaus katkeaa (taas).
Uskon tuon sitten, kun korvauksista päättävän Hilan toiminta on läpinäkyvää ja kaikkien arvioitavissa. Nykyään Hila ei vastaa tekemisistään kenellekään.
Lainaus eduskunnan diabetesryhmän kirjallisesta kysymyksestä:
"Lääkkeiden korvattavuuspäätöksentekoa muutettiin 2000-luvun alkupuolella. Ennen nykyistä menettelyä päätöksen lääkkeen korvattavuudesta teki valtioneuvosto, jolloin esittelijänä toimi sosiaali- ja terveysministeri. Lakia muutettiin askel askeleelta siten, että päätös lääkkeen korvattavuudesta siirtyi suljetuksi viranomaisvalmisteluksi lääkkeiden hintalautakunnalle edustuksellisen demokratian vaikutusmahdollisuuksien ulottumattomiin."