Minulla ei. Olen turta, tuskainen, totinen ja toivoton ilman sinua. En välitä tippaakaan siitä mitä tapahtui, kaiken olen jo käsitellyt puhki, haluan vain takaisin lähellesi. Enkä välitä hiukkasen vertaa siitäkään, mitä muut ajattelisivat mistäkin. Aivan SAMA, kunhan me emme ole enää erossa! Vain sinulla on merkitystä.
Mutta tiedän, että et anna periksi. Vihasi on liian suuri, voittaa rakkauden. Ehkä et onnistu hautaamaan sitä koskaan.
Toivottavasti saat asiasi kuntoon pian.
Mutta tiedän, että et anna periksi. Vihasi on liian suuri, voittaa rakkauden. Ehkä et onnistu hautaamaan sitä koskaan.
Toivottavasti saat asiasi kuntoon pian.
Vastaukset 62
Vanhimmat
mitä ihmettä oot mennyt tekemään jotta toinen tuntee niin ?
En ole tehnyt mitään yksittäistä pahaa tekoa. Suhteemme oli myrskyisä, teimme kumpikin suhteemme vuoksi isohkoja muutoksia elämäämme. Sitten kun tuli ero, hän alkoi kasvattaa kaunaansa minua kohtaan omien uhrauksiensa vuoksi. Perimmäinen syntini taitaa hänen mielestään olla se, että alunperin "huijasin" hänet suhteeseen, rakastumaan ( absurdia, mutta joskus elämä on.)
Olen tulkinnut, koska on mahdotonta tietää kaiken sen vihamielisyyden syytä. Hän ei osaa keskustella aiheesta. Pelkkää syyttelyä, ei synny järkevää mielipiteenvaihtoa. Toivon, että hän on rauhoittunut ja saanut elämänsä kuntoon näiden kuukausien aikana.
Oliko hän naimisissa tavatessanne? Katuu ehkä nyt, että jätti perheensä....
Ei ollut, mutta oli kaikenlaista muuta. Kaksi yhteensovittamatonta elämää, kaksi yhteensopimatonta sielua. Tunnetta oli lopulta liikaa ja vääränlaista. Se vain pääsi yllättämään meidät kummatkin elämän heikolla hetkellä silloin alussa. Järki sai väistyä.
Joskus suhde ei vain onnistu, ei vaikka kumpikin kovasti tahtoisi.
Tuolla alempana ketjussa riekkuville: pyysin kyllä anteeksi, usein. Aika monta mutkaa on ollut matkassa tässä kuviossa. Täällä saa niin raivokasta ja suoraan sanottuna typerää palautetta, että vetäydyn omaan kolooni.
Rauhaisaa ja sopuisaa joulunaikaa kaikille.
minut ns huijattiin suhteeseen,rakastumaan jne,laskin lopullisesti irti kun tajusin ettei toinen voi koskaan tuntea edes murto osaa samaa,vaikka aikoja kulunut erosta,rakastan yhä,mutta en,itseni enkä hänen sielunrauhansa tähden tule sanomaan koskaan mitään.hän pyysi anteeksi,ilmeisesti vaan pestäkseen omaa tuntoaan,ei siksi että rakastaisi.siksi hiljaisuus.asia olisi toisin jos hän sanoisi rakastavansa.katsos rakastunut antaa anteeksi jos tietää toisen olevan tosissaan,mutta jos ei ....ainakin allekirjoittanut osaisi keskustella,mutta se on täyttä ajanhukkaa jos toisella puolella on vain tyhjiä sanoja joten helpompi että kumpikin jatkaa vain omaan suuntaansa.
Tuliko sinulle mieleen,että hän rakastaa sinua,koska pyysi anteeksi. Mitä sitten teille tapahtuikaan. Et ole häneen yhteydessä..hän voi olettaa ettet rakasta häntä enää..vaikka tahtoisi luoksesi kovasti ja ikävöi sinua..
Kun jotain menettää huomaa miten arvokasta se oli.
Jääräpäisyyskään ei ole hyvästä eikä oletukset...
Ei sellaiselta ihmiseltä pyydä anteeksi, joka ei merkitse mitään. Rakkaudesta pyytää anteeksi. Ihmettelen ihmisiä, jotka eivät anna anteeksi. He itse eivät rakasta tarpeeksi.
Eli teit virheitä, kaikki meni pilalle. Katso peiliin ja jatka matkaa.
Kokeilitte sopeutua ja/tai ilmeisesti vain hän yritti sopeutua kun sinä vedit omaa linjaasi, liian uhraukset aiheuttivat katkertuutta. Aika kelju olet lisäksi miten kirjoitat tänne kuinka sekaisin hänen elämänsä on, kuin et siitäkään pätkääkään välittäisi.
Taidat olla oikein megatyperys!!! Jos hän suorastaa halveksui sinua ja vihasi sinua, eikä yrittänyt alustakaan asti, hän ei pitänyt sinusta - mutta sellaista kuvaa et viestistäsi saa päinvastoin vaikuttaa ett sinä mokasit ja pahasti. Uohda nyt jo hänet.
ehkä jokainen päättäää ihan itse ketä jättää taakseen eikö?
Luuletteko te ihmiset, että täältä voi tunnistaa jonkun? Höpshöps. Ihmisten elämät vain ovat yllättävän samanlaisia, tollot...
Mutta tää lipsahduksia-kaveri tässä yllä: miksi joku aloittaisi suhteen jonkun kanssa, josta ei pidä? joulupaineita vissiin sulla
ja mikä synnytti vihan ?
anteeksipyyntö jos on tehnyt pahoin. Sillä on hyvä alkaa.
Myönnän, olen katkera hänelle siitä mitä hän teki minulle ja miten hän kohteli minua.
Ja ihan varmuuden vuoksi sanon, että en todellakaan kuvittele että hän olisi aloituksen takana.
Naiselta.
En minä vihaa. En koskaan ole vihannutkaan. Joskus olin vaan todella pettynyt. Mennyttä ei voi muuttaa, mutta ei sen tarvitse myöskään olla este millekään.
Menneestä voi oppia, miksi haluat takaisin samaan?
jos välität noin paljon niin miten asiat on mennyt niin vinksalleen että olet saanut vihaamaan itseäsi niin paljon, mitä olet tehnyt sille ?
ja kuten joku sanoi, anteeksipyyntö on kai ensimmäinen askel.
Että saa toisen rakkauden muuttumaan vihaksi ? Kerro hyvä ihminen.
Ei ole kovin hyvin. :(
"Olen turta, tuskainen, totinen ja toivoton ilman sinua. En välitä tippaakaan siitä mitä tapahtui, kaiken olen jo käsitellyt puhki, haluan vain takaisin lähellesi. Enkä välitä hiukkasen vertaa siitäkään, mitä muut ajattelisivat mistäkin. Aivan SAMA, kunhan me emme ole enää erossa! Vain sinulla on merkitystä." Näin juuri.
että asialla ei ole mitään merkitystä sulle, joten jatka vanhalla mallilla vaan !
Ajattelin vastata että en vihaa mutta paskat kun kerran sullekin kaikki on samaa iänikuista sontaa.
...ehkäpä tätä ap:kin tarkoittaa, että toisen viha on liian suuri ja selättää rakkauden????
aiot tehdä tilanteen korjaamiseksi ?
siltä.
Siis häh? Tiedät muka toisen tuntevan vihaa, etkä tee asialle mitään? Jos kyseinen viha kohdistuu sinuun, niin olisko syytä selvittää asia, mitä? Voi kiesus näitä...
Toisenko pitäis vaan nielaista se vihan syy ja olla sit vaan niinku ennenkin niinku mitään ei olis tapahtunu vai?
Tee nyt hyvä ihminen asialle jotain!
että ap on luultavasti yrittänyt? Ehkä toinen osapuoli on se, joka ei osaa selvittää asioita? Voi kiesus näitä palstaraivoajia....
Täällähän se selviää, nimettömällä viestillä kera 6 miljoonan ellei enemmänkin.
Tuskin se sua haluaa muistaa jos vihaa, onko kyseessa joku kiva leikki vai miksi koetat vielä kepillä ihmistä jonka sait vihaamaan itseäsi. Ja mitä rivien välistä lukee et ole pyytänyt anteeksi, sysäät syyn toisen niskoille vaikka aiheuttaja olet sinä?
Vaikka hän vihaisikin älä yhtään imartele sillä itseäsi että siitä puolet olisi rakkautta. Jos olet satuttanut toista omalla käytökselläsi, se on tuskaa ja tunteet ovat varmasti jo kuolleet ensimäisen vihan syntyessä. Unohda, pysy pois silmistä, se on neuvoni noin itsekeskeiselle ihmiselle.
Kerro meille mitä sä teit sille?
Tämä on kuin minun kirjoitukseni.. Tunnen ja ajattelen samalla tavalla. Miten rakkaus voikaan muuttua vihaksi? Olet ajatuksissani kaikenaikaa.. Tiedän kaiken menneen,mitään ei ole enää tehtävissä. Silti minä rakastan sinua vaikka en saa sinua enää. Sinä vihaat minua vaikka äsken rakastit..
Tämä on kuin minun kirjoitukseni.. Tunnen ja ajattelen samalla tavalla. Miten rakkaus voikaan muuttua vihaksi? Olet ajatuksissani kaikenaikaa.. Tiedän kaiken menneen,mitään ei ole enää tehtävissä. Silti minä rakastan sinua vaikka en saa sinua enää. Sinä vihaat minua vaikka äsken rakastit..
Vanhana kirjoitan kirjan. Mulla on muutamia kivoja juttuja.
"En välitä tippaakaan siitä mitä tapahtui, kaiken olen jo käsitellyt puhki, haluan vain takaisin lähellesi."
Otitko huomioon jos minä välitän, sillä minulle ei riitä jos sinä olet jo kaiken käsitellyt puhki. Toisin sanoen, ajattelet taas vain itseäsi etkä ota huomioon miten minä koen sen koko asian.
en tiedä mitä ap. viestissä tarkoitti,mistä heidän ero johtui.. Mutta uskon hänen rakastavan sitä ihmistä kovasti. Itse olin suhteessa jossa oli rakkautta paljon,mutta se ei yksin riittänyt.. Sain rakkautta ja rakastin itsekkin hyvin paljon ja se on tosi. Nyt ymmärrän miten ajoin hänet itse pois elämästäni..tietoisesti tai tiedostamatta työnsin hänet pois luotani..en ansainnut mielestäni häntä. Koska en kyennyt luottamaan häneen täysin,en voinut antautua hänelle kokonaan. Elämässäni tuli vastaan asioita joita stressasin kovasi,niin paljon että terveytenikin kärsi..en vain voinut puhua hänelle..tämä heijastui suhteeseemme tietysti..hassua,minusta tuli valehtelija jne. hänen mielestään vaikka en valehdellut hänelle..en vain voinut puhua ja avautua hänelle,jokin minua pidätteli.. Menetin ihmisen jota rakastin paljon sen takia,kun en puhunut hänelle huolistani,koitin olla reipas,vaikka sisälläni kuohui ja olin surullinen.. Koin siis etten ansaitse häntä ja hänen on helpompi unohtaa minut,kun vihaa minua..
Mikä sinulle ikinä riittäisi, kerropa se?
Joo ei. Minulle riittää sotiminen. Olen siihen niin kovin väsynyt. Tiedän mitä tunnen, enkä yksinäni märehtien pysty pidemmälle pääsemään. Yritin ottaa sinut huomioon silloin aikoinaan, mutta et ikinä avautunut.
En pysty enempään. Pidä vihasi, koska minun kanssani et sitä halunnut käsitellä. Muutakaan en voi kuin antaa sinun elää vihasi läpi itseksesi. Kun et kerran kahdestaan halunnut käsitellä.
Mene eteenpäin. Asiat meni niinkuin meni. Mokasit ehkä niin kriittisessä vaiheessa ettei se edes ollut vielä rakkautta. Anna olla.
Elämän suurimpia kirouksia on se, että toimii joskus tahtomattaan ja tietämättään oman parhaansa vastaisesti. Reagoi väärin, panikoi, on ylpeä. Minulla tilanne on juuri tuollainen kuin sinullakin.
En tainnut luottaa häneen riittävästi eräästä hänen menneisyyden teostaan johtuen - jota hän usein kertoi katuvansa. En täysin luottanut sen tapahtuman jälkeen, vaikkakin luottamus kyllä pikku hiljaa jo kasvoi. Pidin hänet ulkopuolisena joistakin asioista. Mutta nyt kun ymmärrän typeryyteni ja lyhytnäköisyyteni, on jo auttamattoman myöhäistä. Vasta nyt kun luottaisin, ei ole enää mahdollisuutta, ei häntä. Ehkä tuo viha on hänellekin nyt helpoin tunne, askeleet kantavat sen voimalla varmemmin kauemmas.
voi tätä ihmisten välistä hämähäkinverkkoa. Miksi aikuiset ihmiset eivät voi vain puhua rehellisesti ja sopia?
Minä en enää jaksaisi vihaa. Mutta kestettävä se on.
Minä kyllä hänelle sanoin kaikki mitä ajattelin ja kerroin vielä oman mielipiteeni. Hänellä on tapana aina lakaista maton alle kaikki asiat ja yrittää unohtaa mitä toinen kertoi.
Olit siis silloin ja olet yhä "vihainen". Sinulla on varmasti syysi, ehkä hänelläkin on. Entä saiko hänkin kertoa mielipiteensä ja kantansa niin, että myös kuuntelit? Kiinnostivatko ne sinua aidosti?
On aikoja, jolloin tiettyjä asioita on ihan hyvä lakaista maton alle. Pitää ne sieltä kuitenkin siivota ennemmin tai myöhemmin, viimeistään kun matot viedään tuulettumaan.
Epävarmuus toisen sitoutumisasteesta on kaikkein pahinta. Jos on liian tulenarkaa ja temperamentit räjähtelevät, niin kaikkein tähdellisintä olisi sopia suurista linjoista eli yhteisistä päämääristä ensin.
Jos tavoitteet ovat epäselvät - kuten omassa ex-suhteessani välillä oli ("seurustellaanko vaiko eikö, ollaanko tässä loppuelämäksi vaiko eikö, erotaanko vaiko eikö, hankitaanko yhtään mitään yhteistä vaiko eikö") - niin tärkeämpää on sopia ensin niistä kuin takertua detaljeihin.
Kun tavoitteet ovat kummankin tiedossa kirkkaina ohjaamassa toimintaa rakentavammaksi ("me ollaan yhdessä loppuelämä" - "me halutaan erota ystävinä") niin sitten vasta kannattaa palata niihin roskiin ja jopa saastaan, joka maton alle on saattanut jäädä.
Jos riidellään koko ajan tyyliin "sä sanoit silloin niin ja sä teit noin ja sä et uskonut kun varoitin ja sun syytäs sekin" niin lopulta koko homma alkaa hajota geneerisesti.
Minua syytettiin myös siitä, että yritin unohtaa mitä toinen sanoi. Kyse oli suurimmaksi osaksi siitä, että en enää ymmärtänyt, miksi vanhoja tekoja piti puida, kun koko suhde näytti jo kaatuneen. Toinen osapuoli teki selväksi että aikoo lähteä eikä halua enää jatkaa yhdessä, mutta halusi minun "tunnustavan kaiken". "Etkö sä ymmärrä tekojesi seurauksia" sain kuulla usein haukkujen kera. Olin ymmälläni. Ulalla, pihalla, kuutamolla. Miksi ja ennen kaikkea m i t e n selvittää, kun toinen haluaa vain vihata?
Nyt ymmärrän tekojeni seuraukset. Tulivat kyllä selviksi.
Elämäni ainoa todellinen haave haihtui, kun hän käänsi lopullisesti selkänsä. Ensin tappelimme kuin kissa ja koira, sitten puhuimme toistemme ohi ja lopussa loukkasimme toisiamme monin tavoin ihan silkaa turhautumistamme.
En "unohtanut" mitään mitä toinen kertoi, mutta emme myöskään ehtineet kokeilla, olisivatko välimme olleet korjattavissa. Hänestä näkyi enää selkä. Hän ei halunnut.
Mutta yhä rakastan.
Mitä Vihainen oikein haluaa? Miksi olet Vihainen? Eiks rakkauden pitäisi selättää kaikki muut tunteet.
Ette rakastaneet tarpeeksi, ette olleet täysin oikeita toisillenne, jompikumpi oli kateellinen, toinen ei luottanut, antakaa olla jo!!!!
Kannattaako huoraaminen antaa anteeksi.
Ei. Minä olen kokonainen vain ILMAN sinua.
Tässä sinulle musaa jos satut mies olemaan.
http://www.youtube.com/watch?v=Onnn8U4_nwE
Voit peittää pettymykseni ja minä toivottavasti myös sinun.
Kaikellle on aikansan, vihalle ja pettymyksille... kunnes lämmin peittoaa kylmän, annetaan sille mahdollsisuus entisestään kuumeta.
Tämä on meille ja jokaiselle.
Miksi ette etsi uutta kumppania, ei viha enää muuksi muutu KOSKAAN ettekö käsitä miten paljon maailmassa sitä on jo LIIKAA, ei ole mitään relevanttia syytä jatkaa vaikeaa vihaan perustuvaa epäonnistunutta suhdetta enää!!!!!! Uskokaa mielummin rakkauteen ja hyvyyteen kyllä se oikea sieltä sitten löytyy.
Jos mitään suhdetta vielä alkanut
näissä viesteissä vihataan toista, mitä niin hirveetä tekee että toinen/ itse vihaa, olen jo vanhempi nainen ja mä en muistaakseni ole ikinä vihannut ketään, ehkä toinen voi ärsyttää mutta että vihaa, en ymmärrä.
sitä minäkään en ymmärtänyt ennen kuin tapasin tämän yhden ihmisen. En itse vihaa, en ymmärrä sitä, ja siksi siitä täällä kyselen ja keskustelen. Tuttavapiirissäkään oikeassa elämässä tuo ei ole tuttu teema. Totta kai ihmisten pitäisi uskoa ja luottaa toisiinsa ja selvittää asiat. Mutta usko tai älä: kaikkien mielestä ei ole niin...
To be continued.
Yhä sama tunne. Kipu tulee aaltoina. On niin ikävä että sydän halkeaa. Kai se piti tämäkin kokea elämässä... Milloin tästä pääsee irti? Miten?
Hyvä kysymys, milloin tästä pääsee irti. On siitä jo kauan aikaa eikä vieläkään pääse.
Se kipu johdattaa minut syvälle syvälle sisimpään ja tekee minusta pikku hiljaa eheän, ehkä ......... ajan kanssa.
Minusta tuli iso iso erakko kaiken sen jälkeen. En kestä ketään lähelläni enää. Kukaan ei kosketa minua enää, eikä ainakaan kukaan petä minua uudelleen.
Suojamuuri, ehkä, ei se haittaa. Täällä on hyvä olla. Kiitos kun sain löytää itseni.
Kun hän on valmis tulemaan kolostaan pois, odotan ulkopuolella. Vaikka muu elämä pitää menossa ja vauhdissa, sisältä olen samanlainen kuin sinäkin. Ehkä se alkaa jo näkyä ulos, vaikka hyvin luulen peittäneeni.
Kukaan ei kosketa, niin se on. Olen sen asian kanssa aika ymmälläni ja epätoivoinenkin. Eihän näin VOI aina olla. En vain tunne mitään, hyljeksin kaikkia, vaikka hyviä, mukavia, hauskojakin yrittäjiä on jo ollut.
Vain kahta viimeistä lausettasi en allekirjoita. Ei ole hyvä olla yksin, etenkään jos se johtuu pettymyksistä. Tasapainoon pääsee vain itsensä kautta, mutta kyllä läheiset ihmiset ovat ne, jotka sen lopullisen ilon tuovat. Täyttymyksen.
Voisi olla, jos neljän seinän sisään jäät, kuvainnollisesti edes. Toivottavasti et ainakaan juo. Sielu voi tulla terveeksi vasta kun ruumis sitä on.
Jos olisit minun hän sanoisin: hoida itsesi kuntoon ja hae tarvittaessa vaikka ammattiapua. Opettele olemaan onnellinen. Tervehdy. Se olisi minullekin tärkeää.
lespot on pisteliäitä kun ne eroaa, ne haluaa KOSTAAAAAAAAAAAA
: DD jos tarkoitat 2 naisrakastavaista niin ne ovat lesBoja : D
eli jos haluat naljailla, harjoittele termit.
Me emme varmastikaan ollet pari.
Mutta minä voin nyt hyvin. Paremmin kuin kuukausiin. Elämä jatkuu ja olen saanut paljon muitakin asioitani eteenpäin. Minusta on taas vaikka mihin. Minä itse päätän omasta elämästäni, ei kukaan muu.
Ei huonoissa suhteissa kannata roikkua. Ne tappavat ihmisen sisältä.
Mutta olisi hyvä kuulla, että oikeastikin hänellä menee hyvin.
Näin vastaisin: Huonoihin suhteisiin syy on ihmisissä. Toivottavasti sinä taltutit vihasi. Toivottavasti näit kokonaisuuden. Tulkoon elämästäsi hyvä. Ota opiksi. Etsi ihminen joka ei tapa sisintäsi vaan vahvistaa sitä. Mutta yksinäinen älä ole, kuoreen älä enää sulkeudu.
On huono vuorokausi takana täällä päässä, mutta entistä harvemmin näitä tulee. Uusi vko jo alkaa.
Ap = evp
Kiitos sinulle, hiukan moittivista, mutta myös voimauttavista sanoista. Vihainen en ole ollut, en ollut enää edes pettynyt.
Voimia sinulle tehdä se mikä on oikein. Voimia sinulle korjata tekemäsi vääryydet. Voimia sinulle kohdata itsesi.
Ja parempia vuorokausia tästä eteenpäin.
Suojelusenkeleitä päiviisi ja öihisi!
HEH, kirjoititteko koko ketjun itse vai todellako kuvittelette että täällä oikeat vastaa ja kirjoittaa toisilleen!!!!!!!!!!
Juu ei. En hetkeäkään kuvittele että "hän" täällä olisi. Paitsi jos on alkanut yhtäkkiä käyttää voimauttaa-verbiä ja uskoa enkeleihin... Tämä tämmöinen kirjoittaminen on vain yksi monista tavoistani käsitellä erittäin pahaa kriisiä, joka pikku hiljaa, askel askeleelta jo helpottaa.
Paljon se vaatii vielä, mutta uskon toipuvani jopa vahvemmaksi kuin ennen tätä kokemusta, kun kaikki on lopulta ohi. Viisaampi ainakin olen silloin.
Ap = eVp
onko kyseessä lesporakkaus vai miksi ketju on näin paljon (tyhjiä) ja pisteleviä sanoja täynnä
Näissä pitäis olla vähän enemmän tunnistetta. Jotta vois tosissaan vastailla eikä silloinkaan.
Tuskin mistään vihasta on kyse.