Oliskohan joulu kielletty Suomessa, jos

Huono ja typerä avaus, tekisit välillä jotain älykästä, hakkisit vaikka elämän tjtn.

http://www.kerrolisaa.com/images/oma_elama.jpg

Tuollaiset yhden rivin avaukset ovat pelkkää roskaa palstoilla ja jokainen normaaliälyinen tajuaa ne vain ja ainoastaan häiriköinniksi.

on saatananpitkä, joten varmaan tuokin mahtuu sekaa.

Outoa porukkaa...hyi.

Avaaja on vielä siinä iässä että Joulupukin tulo on se maailman tärkein asia. Jäis muuten ne lahjattoman lahjat saamatta.

Hyvää joulunodotusta:)

http://www.youtube.com/watch?v=j-CuPDYB9UM

Hyvää joulunalusaikaa myös palstan fasisteille.

http://www.youtube.com/watch?v=aGfiV8n_eBY

http://www.youtube.com/watch?v=8IGbjPqFFvA

Joosehvi ei jättänyt ystäväänsä Aatua koskaan pulaan.
Joosehvi halusi auttaa aatua Euroopan jakamisessa, kahden diktaattorin kesken.

Sanotaanhan, jos "JOS" sanaa ei olisi niin lehmätkin lentäisivät. On siis turhaa jossitella.

Kuitenkin pitää ottaa huomioon naapurissa ollut kommunistiseksi aikoinaan itseään väittänyt neuvostokansa jolla ei virallista Joulupukkiakaan edes ollut vaan se oli alennettu vain Pakkasukoksi.

Minkä johtopäätöksen tästä voi vetää miettiköön kukin kotonaan.

Joulupukkiin tai pakkasukkoon ei kannata uskoa. Ne on ihan keksittyjä juttuja.
Vaikka eläkeukko onkin tietävinään niiden arvojärjestyksen !!
lumiukko
joulupukki
pakkasukko
anusaukko
eläkeukko

Menikö järjestys oikein?

Virolaiset kuitenkin halusivat viettää oikeaa joulua. Jouluaatto ja joulupäivä olivat Neuvostoliitossa tietenkin normaaleja työpäiviä ja usein kävi vielä niin, että jouluaattona oli ylitöitä ja tehtiin pitkää päivää.

Neuvostovallan alkuvuosina joulun juhliminen oli merkki neuvostovastaisuudesta ja kiinni jääneitä rangaistiin. Neuvostoajan loppupuolella joulunviettoa vastaan ei enää aktiivisesti taisteltu, jos omissa oloissaan hiljaa juhli, niin sai juhlia.

Joulu olikin erityisen tarkasti perhejuhla. Tavallisesti vedettiin verhot ikkunaan, etteivät kuusenkynttilät näkyneet ja joululauluja laulettiin hiljaisella äänellä. Porraskäytävässä kolisteleva joulupukki olisi tuolloin ollut aivan mahdoton ajatus.

Joulukuusi toki oli. Virossa oli tapana, että uudenvuodenkuuset tulivat myyntiin jo 22.–23. joulukuuta ja jos kuusen aikoi saada, niin se piti ostaa heti. Kaikki kulkivat koteihinsa kuusien kanssa eikä voitu tietää milloin kukin kynttilänsä kuuseen sytyttää. Välillä neuvostovallan valtasi tarmokkuuden puuska ja silloin pantiin opettajat kyselemän ala-asteen oppilailta joulun vietosta, oliko eilen saatu kivoja lahjoja. Virkaintoisimmat opettajat sitten raportoivat puoluevirkailijoille ja vanhemmat joutuivat työpaikkansa puolueosaston puhutteluun.

Joulun vastaisessa taistelussa erityisesti 1950-luvun alussa paine oli kovin opettajilla. Jos oppilaat kovasti viettivät joulua kodeissaan, niin kasvattaja koulussa oli epäonnistunut työssään. Epäonnistuminen saattoi johtaa erottamiseen tai siirtämiseen toiseen kouluun, perheellisille työvelvollisuuden osoittaminen esimerkik-si toisesta kaupungista oli kova paikka.

Kerrotaan tarinoita epätoivoisista opettajattarista, jotka olivat joulukirkon ovella vartiossa ja estämässä oppilaitaan menemästä vanhempiensa kanssa joulukirkkoon.

Neuvostovallan loppuaikoina joulukirkossa käyminen oli tapa osoittaa kansalaistottelemattomuutta. Kirkossa käynti ei kuulunut kunnolliselle kommunistille sopiviin asioihin, mutta ei se sentään ollut rikos. Niinpä virolaiset kävivät joukolla joulukirkossa, työpäivän päätteeksi illalla. Tungos kirkkoihin oli niin suuri, että jouluaattona niissä piti järjestää useampia peräkkäisiä joulujumalanpalveluksia. Nuuttiherkut Joulupöytää ei tietenkään voinut olla kun ei ollut jouluakaan, virallisesti. Kummasti vain ”uudenvuoden pitopöytä” oli aivan samanlainen kuin perinteinen virolainen joulupöytä. Kinkkuahan ei virolaisessa joulupöydässä ole vaan verimakkara on jouluherkku. Mustanmakkaran lisäksi on paljon erilaisia hienompia ruokia, kuten sylttyjä ja aladobia. Monissa virolaisen joulupöydän herkuissa onkin nähtävissä baltiansaksalaisen kartanokulttuurin vaikutusta.

Suuritöiset jouluruuat piti tietenkin tehdä itse ja jo pelkästään raaka-aineiden hankkiminen keskellä pulataloutta oli haastava tehtävä. Jotenkin virolaiset naiset jouluherkkujen valmistuksesta kuitenkin selvisivät, oli yksinkertaisesti pakko.

Tuskin oli suurikaan ihme, että vapaassa Virossa ensimmäiset einekset ja puolivalmisteet, jotka kauppojen hyllyille tulivat, olivat juuri perinteisiä suuritöisiä jouluherkkuja. Nykyään perheissä tehdään tavallisesti vain muutama herkku itse, suvun reseptillä, ja muut juhlapöydän antimet ostetaan eineksinä.


http://www.balticguide.ee/fi/www/page.php?id=699

Arhinmäkeä ei kiinnosta muu kuin potkupallo.
Ai niin jaa itsenäisyyspäivän linnanjuhlien viinat....vaikka nyt onkin "sairas"

Ps: osaako kukaan kertoa onko kyseinen "herra" tehnyt eläessään ihan aikuistenoikeasti TÖITÄ ?