olen kärsinyt mielen terveys ongelmista 16v ylöspäin ja olen nyt 23v. Olen ollut 3 kertaa ammattikoulussa jotka kaikki sitten lopettanut henkisten ongelmien takia. Samat vaivat pilasi joka koulun. Paniikki kohtaus ennen kouluun lähtöä jonka takia maha meni ripulille ja sitten koulussa järkyttävässä jännityksessä. Koulun jälkeen en voinut keskittyä mihinkään ja nukuin vaim uni lääkkeiden avulla. Aina kun mulla tulee kova jännitys ja ahdistus alan hikoilla ihan helvetisti. Yritä siinä sitten keskittyä aiheisiin kun kainalot, selkä ja perse on näkyvästi märkinä ja kämmenistä jää pulpettiin lätäkkö.
en ole saanut tarpeeksi apua lääkkeistä tai terapiasta. Olen jatkuvasti lamaantunut enkä saa mitään aikaiseksi. Olen täysin yksin jos vanhempien seuraa ei lasketa. Kukaan ei ymmärrä että mulla on pahoja ongelmia ja joudun jatkuvasti nöyristelemään ja pyytelemään anteeksi ihmisille jotka ei tajua näistä asioista mitään. Väsyttää tämä jatkuva yrittäminen ja psyykkaaminen että selviää päivästä toiseen.
Vanhemmat pahentavat asioitani jatkuvalla painostamisella ja syytöksillä. Ei ole mitään sopivaa opiskelu paikkaa jossa pystyisin käymään, eikä työharjoittelu paikkaakaan mutta silti mun pitäisi sellainen taikoa, mulla ei myöskään ole kavereita tai harrastuksia.
En kykene enää opiskelemaan normi olosuhteissa, ei ole työkykyä, asun vanhempien luona joiden seura on "myrkyllistä" mutta en voi muuttaa poiskaan, ei ole harjoittelu paikkaakaan tai MITÄÄN.
en ole saanut tarpeeksi apua lääkkeistä tai terapiasta. Olen jatkuvasti lamaantunut enkä saa mitään aikaiseksi. Olen täysin yksin jos vanhempien seuraa ei lasketa. Kukaan ei ymmärrä että mulla on pahoja ongelmia ja joudun jatkuvasti nöyristelemään ja pyytelemään anteeksi ihmisille jotka ei tajua näistä asioista mitään. Väsyttää tämä jatkuva yrittäminen ja psyykkaaminen että selviää päivästä toiseen.
Vanhemmat pahentavat asioitani jatkuvalla painostamisella ja syytöksillä. Ei ole mitään sopivaa opiskelu paikkaa jossa pystyisin käymään, eikä työharjoittelu paikkaakaan mutta silti mun pitäisi sellainen taikoa, mulla ei myöskään ole kavereita tai harrastuksia.
En kykene enää opiskelemaan normi olosuhteissa, ei ole työkykyä, asun vanhempien luona joiden seura on "myrkyllistä" mutta en voi muuttaa poiskaan, ei ole harjoittelu paikkaakaan tai MITÄÄN.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lopeta nöyristely ja sano asiat niinkuin ne ovat. Sano vanhemmillesi suorat sanat. Vedä vaikka kännit jos et muuten uskalla. näytä heille kuinka vakava tilanne on. Mitä hävittävää sinulla on?
Jossain ne ongelmat ovat. Mieti mikä on elämäsi tragedia. Miksi kaikki on mennyt päin helvettiä? Joskus tämän tajuamiseen tarvitsee ammattiauttajaa ja yleensä sen tajuaminen ei riitä vaan asia pitää myös prosessoida.
Melkein samanlainen tarina myös minulla, 16-vuotiaana alkanut masennus on seurannut tähän päivään asti ja nyt olen 24-vuotias. Koulut jääneet myös kesken, koska en masennukseltani ole voinut niitä käydä. Työkyvyttömyyseläkkeellä olen tällä hetkellä. Itse olen niin umpikujassa, että olen ajatellut tappaa itseni heti kun keksin varman ja toteuttamiskelpoisen keinon.