sairauslomien pituus? Enkö pysty koskaan menemään töihin?
En ymmärrä, olen aina tuntenut samalla tavalla kuin nyt eli ihan tavalliselta. Eka masennus kesällä ja nyt tuntuu ettei mulla ole kiire töihin.
Tähän kotona olemiseen on jo niin tottunut etten mä enää mihinkään töihin halua. Nyt Kela maksaa päivärahaa, aamusin saa nukkua pitkään.. kiire loppui.
Lääkäri jutteli siihen malliin ettei töihin tarttis enää koskaan mennä.
Lievä bipo II, eka masennus kesällä ja tässäkö se oli?
En ymmärrä, olen aina tuntenut samalla tavalla kuin nyt eli ihan tavalliselta. Eka masennus kesällä ja nyt tuntuu ettei mulla ole kiire töihin.
Tähän kotona olemiseen on jo niin tottunut etten mä enää mihinkään töihin halua. Nyt Kela maksaa päivärahaa, aamusin saa nukkua pitkään.. kiire loppui.
Lääkäri jutteli siihen malliin ettei töihin tarttis enää koskaan mennä.
Lievä bipo II, eka masennus kesällä ja tässäkö se oli?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin hassua tässä on se, kun kysytään että oletko työkyinen mielestäsi? No, en ole... joo laitetaan taas ½ vuotta lisää.
Muistan kun työelämässä ollessani haki s-lomaa angiinaan sai päivän ja nyt sen enempiä satuilematta saa tuosta vaan vuodenkin lomaa.
Kenelle olen riski? Ei musta monikaan uskoisi, että olen näin sairas.
Mutta ollaan lomalla sitten, kun sitä kerran saa
Mä en ole saanut sairaslomaa kuin aina kuukauden kerrallaan, nyt kolmas kuukausi menossa. En minä mistään pitkästä saikusta haaveile, ennemminkin että pääsisin palaamaan.
Hyvä jos sä viihdyt kotona, mulle se olisi aika pelottava ajatus - koko loppuelämä minimituloilla.
Niin ja siis tuore diagnoosi bipo II ja toistuvan masennuksen keskivaikea masennusjakso. Ja syömishäiriö. jne.
Ei tää herkkua oo olla päivästä toiseen kotona. Jos tylsyyteen vois kuolla ni oisin kuollu jo vuosia sit. Vuodesta 2007 sairaslomalla ja sen jälkeen kuntoutustuella. Ei paljon auta asiaa että tulot on niin pienet et elää kädestä suuhun. Jos tää on tätä kuolemaan saakka niin voi helvata sit vaan. Mut ei kai oo mitään mahiksia enää työelämään. :(
Kieltämättä tähän sairaslomalla olemiseen alkaa tottua jo niin, että pelkkä ajatuskin paluusta työelämään alkaa kammoksuttamaan. Taitaa olla jo kolmas kuukausi kohta, vaikken bipoa (tiettävästi) sairastakaan.