Mielisairaalan tapahtumia

Kurmo ja Öyhösvastikki istuivat sairaalan sohvalla. Öyhösvastikki näki seinällä mylvivät kasvot, jotka vetäytyivät hiljaa poispäin, kunnes katosivat kokonaan. Kasvot olivat olleet mustat, ja Öyhösvastikki sylkäisikin suustaan: "Neekeri!". Vajaamielinen Kurmo katsahti älykkäämpään Öyhösvastikkiin ihaillen tämän nerokasta välihuomautusta. Kurmohan ei edes tiennyt, mihin se liittyi, mutta ajatteli, että Öyhösvastikki oli niin pyhä, ettei voinut koskaan olla ajattelematta puhtaita rasistisia ajatuksia. Molemmat hullut olivat joutuneet sairaalaan, kun he olivat alkaneet hakata ja potkia tiettyjen etnisten vähemmistöjen edustajia kaduilla sellaisessa transsin tilassa, johon vain hurahtanein hullu saattaa itsensä lietsoa.

Murho riutui samassa sairaalassa. Hän oli vuotta aiemmin murhannut läheisen ystävänsä tämän kotona huvikseen, kerskaillut asialla kansainvälisillä kristillisillä nettipalstoilla ja sitten ilmoittanut poliisille, että murhatalon tapahtumat olivat olleet "hauskoja, huvittavia, päivän piristys". Murhon huoneen jakoi hänen kanssaan Kurppo, jolla oli aiemmin ollut tapana hoitaa ahdistustaan hakkaamalla vasaralla asuntonsa seiniä aamuyön synkimpinä tunteina.