Oon tässä viimeiset kaksi vuotta miettinyt että mikä ongelmani on. Pelkään puhua vanhempieni kanssa asiasta koska ovat ylihuolehtivia. Olen koko elämäni ollut hyvin vilkas kunnes 11vuotiaana iloisuus loppui kuin seinään. Olen ollut siitä asti hyvin hiljainen enkä oikein saanut nukuttuakaan, pyöriskellyt vain sängyssä. Kuullut ääniä ja nähnyt asioita joita ei ole(kuitenkin pienissä määrin)
Päässäni liikkuu itsetuhoisia ajatuksia ja huutoja pois pääsemisestä. Rajut mielialan vaihtelut jos minulta kysytään jotain saatan huutaa pää punaisena takaisin tai yrittää vastata mutta ääntä ei vain tule aivan kuin olisin kramppi tilassa ja äänihuuleni eivät toimisi. Saatan heti koulusta tultuani lukittautua huoneeseeni ja olla siellä seuraavaan aamuun, kunnes taas lähden kouluun.
Olen alkanut kärsiä mikreenistä aina vain useammin siihen on olemassa lääkitys. Siis olen nyt 14 ensin ajattelin tämän kaiken liittyvän ikään. Enää en usko johtuvan murkkuiästä
Päässäni liikkuu itsetuhoisia ajatuksia ja huutoja pois pääsemisestä. Rajut mielialan vaihtelut jos minulta kysytään jotain saatan huutaa pää punaisena takaisin tai yrittää vastata mutta ääntä ei vain tule aivan kuin olisin kramppi tilassa ja äänihuuleni eivät toimisi. Saatan heti koulusta tultuani lukittautua huoneeseeni ja olla siellä seuraavaan aamuun, kunnes taas lähden kouluun.
Olen alkanut kärsiä mikreenistä aina vain useammin siihen on olemassa lääkitys. Siis olen nyt 14 ensin ajattelin tämän kaiken liittyvän ikään. Enää en usko johtuvan murkkuiästä
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos menisit kouluterkan puheille.
Rohkeasti
En luota terveyden hoitajiin joten ei rohkeutta puhua asiasta kasvotusten. Kiitos kuitenkin.