Mulla on todella paha oksennus kammo,ja nyt kun on taas Norovirusta liikenteessä,oon niin hermona koko ajan,kun pelkään saavani sen. Missään ei uskaltais oikein liikkua,kun pelkään tartuntaa. Tää rajottaa elämää ihan hirveesti. Mietin oksentamista joka päivä,vaikka yritän olla ajattelematta..pelkään vaan koko ajan että sairastun tai ,että joku muu oksentaa...on kyllä inhottava fobia tämä..;/
Onko muilla samanlaista ongelmaa?
Oon miettiny että hakisin apua tähän,mut en oikein tiedä ,että mikä auttais parhaiten,vai auttaako mikään....
Onko muilla samanlaista ongelmaa?
Oon miettiny että hakisin apua tähän,mut en oikein tiedä ,että mikä auttais parhaiten,vai auttaako mikään....
Vastaukset 7
Vanhimmat
Toi on niin tuttua, itse en pysty edes lukemaan iltalehtiä kun niissä pelotellaan joulun mahataudista... mutta toisaalta media rakastaa mässäilyä... kirjotan blogia, joskus jopa aiheeseen liittyen, tervetuloa lukemaan http://pienitytonblogi.blogspot.fi/
Tälläkin hetkellä olen "paniikin" alla, itkenyt koko yön ja sitten kuskataan kotoa porukoille yöksi. Kamala rinta-paine koko ajan, ei loppua näy kun jatkunut jo seuraavaan päivään. Ahdistun siis muistakin asioista, mutta tämän laukaisi se pahin: emetofobia. Ollut osa elämää 6 vuotiaasta, vuosia etten voinut autossa istua kun JOS....
Nyt on kyllä muokkaantunut: en pelkää juuri enää ollenkaan itse oksentamista, vaan juuri tätä oloa mikä tulee kun alkaa ahdistaa. Oravanpyörässä siis ollaan. Lääkkeet helpottaa, muttei pura alkuperäistä ongelmaa, eli terapiaan siis. Auttanut hurjasti, mutta siis en halua olla lääkkeiden vaikutuksen alaisena terapiassa. Pitää elää vain minuutti kerrallaan ja hengittäää...
Täällä kohtalontoveri! Oon pelänny oksentamista, ja nimenomaan vatsatautia niin kauan kun muistan, mutta viime kuukausina pelko on käynyt aivan sietämättömäksi... Jos kuulen että yhtään missään kenelläkään, edes 100km säteellä on oksennustauti, tulen aivan hysteeriseksi. Mielikuvitus alkaa juosta, itkettää,ahdistaa, masentaa, oksettaa. Jatkuva käsienpesu ja desinfiointi alkaa. Tämä fobia häiritsee minun elämääni ainakin mielettömän paljon. Liioittelematta mietin vatsatautia vähintään 10 kertaa päivässä . Olen ollut todella kiitollinen ihanasta poikaystävästä, joka on todella ymmärtäväinen ja tukenut valtavasti. Toisin kuin yleensä emetofoobikoilla, minä oksennan hyvin usein. Fobia ei ole helpottanut oksentelun myötä, päinvastoin. Tuntuu että saan taudin aina pahimpana ja rankimpana versiona ja se lisää pelkoa joka kerta enemmän ja enemmän. Varsinkin nyt kun on taas noroa liikenteessä, niin tuntuu että pää hajoaa. Välillä tämä fobia on tuonut minulle myös todella itsetuhoisia ajatuksia, koska se on äitynyt niin pahaksi. Olen päättänyt mennä psykiatrille kokeilemaan jos siitä olisi hyötyä.
Tsemppiä kaikille kohtalotovereille, ette ole yksin
heippa!
mulla kanssa toi kyseinen fobia ja paniikkikohtaukset joissa voin tosi huonosti on vaan pahentaneet tätä. mutta, menin lääkärille paniikkikohtausten käydessä ylivoimaseks ja sain sellasen lääkkeen kun sertralin, ja se on kyllä auttanu tohon fobiaan sillä tavalla että ei enää jatkuvasti pyöri päässä oksentaminen. suosittelen kyllä jotain lääkitystä :)
HEI
meillehän on ihan oma foorumikin olemassa.
Itse 36v ja kohta...ihan tunnin pästä vihdoin kokeilen yhtä terapiaa joka on alunperin tarkotettu esim raiskauksen uhreille.. jollekki jolle on sattunu jotain kamalaa.
itse syön citalopramia ahdistukseen.. lievää lääketystä kun en millään uskaltanu tuotakaan aloittaa kun pahoinvointi on monesti siinä alussa oireena.
On pahoinvointilääkettä joka ei paljoa auta.. on rannekkeet.. nekään enää auta. paras apu on homeopaattiset rakeet.
minulla jännästi tuo citalopram vei kuoleman pelon ajatukset vähemmäksi.. juuri n iin kuin edellinen kirjoittaja kertoi. Mutta jostain syystä tätä oksennuskammoe se ei vie.
Olen tullut siihen tulokseen etten minäkään itessään oksentamista pelkää vaan sitä pahoinvointia ja väpeää mikä siitä syntyy jos oksentaa toisten nähden.
Nyt alkaa olla hoppu sinne terapiaan...
tsemppiä... meitä on kuulkaa monta.. moni ei vaan puhu siitä.
Itsellä ollut oksennuskammo niin kauan kuin muistan ja tämä kohdistunut niin omaan kuin muiden oksentamiseen. Iän kerttyessä siedän jotenkuten jos joku oksentaa alkoholista, koska tiedän ettei se voi tarttua minuun.
Koulutukseltani olen hoitaja, mutta siirtynyt toimistotyön puolelle koska tämä on siisti sisätyö. Ei oksentelevia potilaita. Oksennuskammon myötä kärsin myös paniikkikohtauksista. En ole oksentanut noin 10 vuoteen, mutta ai luoja miten monena päivänä tämä on kuitenkin ollut osa elämääni. Kevätaika on aina paha kun noro jyllää ja ihmiset sairastelevat. Yök.
Henkilökohtaisesti en ole kiinnostunut lääkityksestä gvaan terapiasta että oppisin elämään asian kanssa ilman että se häiritsee niin päiviäni. Tuskin tulen tästä kokonaan eroon pääsemään mutta koen että haluan asiaa kuitenkin käsitellä.
Emetofofiaa pitäisi tutkia enemmän. Tietoa ei ole paljoa. Ja ihmisethän eivät tätä ymmärrä.. "eihän nyt kukaan oksentamisesta tykkää" juu ei varmasti tykkää mutta ei nyt normaalisti mennä myöskään siitä aivan paniikkiin....
Itsekin oireiston kanssa kamppaillut ja vaikka mitä kokeillut.
Parempia ja huonompia kausia asian kanssa elänyt.
Parasta apua on yleisesti huolen pitäminen itsestä: hyvät yöunet, paljon liikuntaa, oikein hikiliikuntaa, hyvä ruokavalio, ei kofeiinia, ei viinaa, mahdollisimman tasapainoista elämää.
Ja eivät nämä todellakaan oireita poista, mutta vähentävät.
Sehän se kierre on oksentamista pelätessä, että kun ahdistus aiheuttaa pahoinvointia. Sitten tulee vielä isompi paniikki, että entä jos nyt oikeasti oksentaa ja sitten ahdistukseen liittyvä pahoinvointi voimistuu.