Tässä on tehty kansanteveydelle hallaa jo useiden vuosien ajan. Kuka ottaa vastuun?
Niin, jokainen ottaa tietenkin vastuun omasta terveydestään, mutta mihin enää uskoa? Asiantuntijat ovat erimieltä ja toinen tutkimus kumoaa edellisen jne.
Niin, jokainen ottaa tietenkin vastuun omasta terveydestään, mutta mihin enää uskoa? Asiantuntijat ovat erimieltä ja toinen tutkimus kumoaa edellisen jne.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kyllä se on ihan selvä asia että diabetesliiton ohjeet on ne joita diabeetikon kannattaa ehdottomasti noudattaa.
köysi se on joka hirtettyä kannattaa. se kannattavuudesta!
diabetesliitto on vain ruoka- ja lääketeollsuuden mainostoimisto!
Hei nimim. hhqi! Onko sinulla ykkös- vai kakkostyypin diabetes ja millainen hoito? Kiinnostaa sikäli, että oletko ottanut riittävästi selvää mitä diabeetikon ruokavaliosuosituksessa sanotaan?
Hei hhqi! Niin millä tavoin ymmällään? Olisin edelleen utelias kuulemaan ongelmistasi, koska voisin ehkä antaa joitakin neuvoja ja selventää suosituksia.
Diabeetikoille suositellaan samanlaista monipuolista ruokavaliota, joka on eduksi kaikkien terveydelle. Sen on hyvä sisältää runsaasti kuitupitoisia ruokia eli kasviksia, hedelmiä, marjoja ja täysjyväviljaa sekä niukasti kovaa rasvaa, sokeria ja suolaa. Nykyisten hoitomenetelmien ansiosta diabeetikko voi koota ruokavalionsa oman makunsa mukaan, yksilöllisesti ja joustavasti.
Syömällä terveellisesti diabeetikko edistää hyvinvointiaan. Terveellisen ruokavalion avulla ehkäistään ja hoidetaan lihavuutta. Sopivan ruokavalion avulla verensokeri voidaan pitää mahdollisimman normaalina ja näin ehkäistä lisäsairauksia tai niiden etenemistä. Hyvillä ruokavalinnoilla vaikutetaan myös veren rasvoihin ja verenpaineeseen siten, että diabeetikoiden lisääntynyt riski sairastua valtimotauteihin ja muihin verisuonisairauksiin vähenee.
Ruokakolmio on tapa havainnollistaa terveellisen ruokavalion koostamista. Siinä ruoka-aineet ryhmitellään kolmioon ravintosisällön sekä suositeltavan käyttötiheyden ja -määrän mukaan.
Kuvassa on esitetty Itämeren ruokakolmio. Siinä suositaan pohjoisissa maissa tuotettua ruokaa. Terveellisen ruokavalion voi koostaa myös muulla tavoin, myös tuontielintarvikkeista.
Kolmion ala- ja keskiosassa olevia ruokia on hyvä syödä paljon ja usein. Yläosassa olevia syödään kohtuullisesti ja huipussa olevia harkiten eli niukasti tai harvoin. Näin toteutuu terveellisen ruoan suositus: kaikkia tarpeellisia ravintoaineita saadaan sopivassa suhteessa. Tällainen ruokavalio sisältää hiilihydraattia, kuitua, proteiinia eli valkuaisaineita ja hyvää, pehmeää rasvaa kohtuullisesti. Kovaa rasvaa ja sokeripitoisia ruokia siinä on niukasti.
Palaa otsikoihin
Alaosa ja keskiosa syömisen perusta
Kolmion ala- ja keskiosa muodostavat ruokavalion perustan. Kasvikset, eli juurekset, vihannekset, hedelmät ja marjat, muodostavat hyvän perustan syömiselle. Niitä voi syödä sellaisenaan tuoreina salaatteina, raasteina, lämpiminä lisäkkeinä ja pääruokina. Ne keventävät ruokavaliota ja sisältävät tarpeellisia kivennäisaineita, vitamiineja ja antioksidantteja.
Täysjyväisiä viljatuotteita, kuten täysjyväleipiä ja -puuroja, on suositeltavaa syödä monipuolisesti päivittäin. Ne sisältävät tarpeellista kuitua, vitamiineja ja kivennäisaineita. Perunaa, pastaa tai ohra-, kaura-, tai riisilisäkettä voi syödä pääruokien ohessa.
Nestemäiset maitotuotteet vähärasvaisina tai rasvattomina, eli maito, viili ja jogurtti, kuuluvat päivittäiseen ruokavalioon kohtuullisesti käytettyinä. Ne varmistavat kalsiumin ja B2-vitamiinin saannin ja ovat proteiinin lähteitä.
Pehmeän rasvan lähteitä ovat kala, pähkinät, siemenet, manteli, avokado, kananmuna, kylmäpuristetut öljyt. Kylmäpuristuksen ansiosta öljyn rasvahappokoostumus ja vitamiinit säilyvät luonnollisessa muodossaan. Eläinrasvat (luomu parasta). EI MARGARIINIA
Kalaa suositellaan pääruoaksi 2–3 kertaa viikossa. Näin varmistetaan sydämelle tärkeiden rasvojen saanti. Liha ja kana sopivat pääaterioiden osaksi. Leikkeleitä, kuten lihaleikkeleitä, makkaroita ja juustoja, voi käyttää leivillä maltillisesti. Niistä elimistö saa proteiinia.
http://www.diabetes.fi/diabetestietoa/ruoka/diabeetikolle_sopiva_syominen
Hei herra/rouva nimimerkki "kohtuudella viljaa". Äläpäs helskutissa vääristele diabeetikon ravitsemussuosituksia!!!! Tuo teksti ei kokonaisuudessaan ole D-liiton sivuilta. Tiedoksi siis lukijoille, että edellä esitetty teksti on osittain äärennetty: kovaa eläinrasvaa EI suositella diabeetikoille, oli sitten luomua tai ei. Sen sijaan öljymäistä rasvaa sisältävät margariinit ovat suositeltavia! - Jos esittää lainauksen ja sen lähteen, ei sitä saa mennä peukaloimaan.
Kasviöljyjen teollinen prosessointi:
1. Öljysiemenet murskataan ja paahdetaan noin 120 asteessa. Näin öljy irtoaa paremmin, mutta samalla herkkien öljyjen hapettuminen (härskiintyminen) alkaa.
2. Puristus ruuvipuristimessa noin 85-95 asteessa. Öljyä irtoaa lisää ja hapettuminen jatkuu.
3. Kemiallinen liotus. Jäljelle jääneen siemenkakun rasvapitoisuus on vielä 9-18%. Tämä loppu uutetaan irti esim. heksaanilla, joka on hyvin myrkyllinen liuotin ja saatu öljy yhdistetään puristettuun öljyyn.
4. Siemenrouhe toimitetaan rehuteollisuuden käyttöön ja sitä kautta tuotantoeläinten ruokaan.
5. Liuottimen poistaminen. Liuotin poistetaan seoksesta höyryttämällä seos noin 150 asteen lämpötilassa.
6. ”Degummingn” –käsittely. Öljy valkaistaan eli siitä poistetaan väriaineita (lehtivihreä ja beetakaroteeni), lesitiini, öljykuidut, polysakkaridit ja muut luonnolliset yhdisteet ja ravinteet erilaisilla suodatusmenetelmillä (sekoittamalla öljy fosforihappoon) tai 110 asteen lämpökäsittelyllä. Öljystä riippuen siitä voidaan se voidaan puhdistaa lipeäkivellä. Lipeäkivi muodostaa öljyyn saippua-aineita, joiden poisto tarvitsee lisäkäsittelyitä.
7. Lipeäkylpy. Öljy sekoitetaan natriumhydroksidiin joka poistaa siitä vapaat rasvahapot ja loput mineraalit.
8. Hajujen poistamiseksi kuuma öljy käsitellään korkeassa alipaineessa 30-60 minuutin ajan. Prosessissa käytetään hyvin korkeaa 240-270 asteen lämpötilaa.
9. Valkaisu. Happokäsitelty savi ja suodattimet poistavat öljystä luonnolliset värit ja suodattavat saippuajäämät joita jäi edellisistä vaiheista.
10. “Talvikäsittely”. Mahdollinen talvikäsittely käsittää öljyn jäähdyttämisen ja suodattamisen, jonka seurauksena öljy ei saostu jääkaappisäilytyksen aikana.
Lopputuloksena on kirkas, varsin stabiili ja melkein mauton öljy valmiina vietäväksi kaupan hyllylle myyntiin tai raaka-aineeksi margariiniteollisuudelle.
Margariinin valmistamiseksi öljy tarvitsee vielä lisäkäsittelyn:
11. Öljyn kovettaminen. Vaihtoesteröinti tarkoittaa prosessia, jossa rasvamolekyylin glyseroliin esterisidoksella sitoutuneita rasvahappoja vaihdetaan toiseen. Rasvamolekyylissä on kolme rasvahappoa, joista osa voidaan vaihtaa. Nykyisin kasviöljyjen kovettaminen tapahtuu yleensä vaihtoesteröinnillä hydrogenoinnin sijaan. Prosessissa ei synny trans-rasvahappoja.
90-luvun puoliväliin asti kasvisöljyjen kovettaminen tapahtui hydrogenoinnilla, jossa syntyi runsaasti transrasvoja. Teollisten transrasvojen on todettu lisäävän merkittävästi sydäntautien riskiä.
Tämän jälkeen tulivat statiinit markkinoille ja yleiseen käyttöön.
Öljyn vaihtoesteröinnillä on suurina määrinä kielteinen vaikutus rasva-aineenvaihduntaan ja sen on osoitettu vaikuttavan glukoosiaineenvaihduntaan, immuunijärjestelmään ja maksaentsyymeihin.
Valmistuksessa käytetyt hyvin korkeat lämpötilat sekä vaihtoesteröinti tuhoaa öljyn kaikki ravinteet ja muuttaa rasvahapot ”vaaralliseen” muotoon, jota ihmisen elimistö ei pysty käsittelemään.
12. Tämän jälkeen seos pastöroidaan (kuumennus, jotta kaikki bakteerit tuhoutuvat), jolla varmistetaan hyvä mikrobiologinen laatu.
13. Lisäaineet. Jotta margariinille saataisiin puoleensa vetävä voita muistuttava ulkonäkö, tuoksu sekä “vitamiinirikas” koostumus, joudutaan siihen lisäksi lisäämään erilaisia lisäaineita ja keinotekoisia vitamiineja. Riippuen margariinista siihen lisätään kasvirasvaa (palmurasva, joka on luonnollisesti kovaa huoneenlämmössä), vettä, maitoa, suolaa, sitruunahappoa, aromia, emulgointiainetta ja säilöntäainetta (kaliumsorbaatti).
Margariineja ei voi mitenkään verrata välttämättömien rasvahappojen lähteenä juokseviin kylmäpuristettuihin (luomu) kasviöljyihin.
Margariinien ravinto ja rasvahapposisältöjä ei ole saatavilla nykyisten margariinien osalta.
Valio, Arla-Ingman ja Bunge eivät suostu kommentoimaan mitenkään ylläolevaa kasvisöljyjen ja margariinin valmistusmenetelmää.
Eikös se ole niin että voita suositellaan käytetäväksi vain harvoin ja muutoin pääasiassa margariinia (esim becel). Diabeetikon tulee tietysti välttää kovia rasvoja.
"Eikös se ole niin että voita suositellaan käytetäväksi vain harvoin ja muutoin pääasiassa margariinia (esim becel). Diabeetikon tulee tietysti välttää kovia rasvoja."
mulla ei mitään kammoa voita kohtaan ole sillä en pane sitä jääkaappiin ollenkaan näin ollen se on sitä suositeltua pehmeää.
Kivaa kun jotkut osaa ottaa nämä tosikko-ohjeet huumorimielellä.
ja sitten se onkin suolistossa sulassa tilassa. eli onko merkitystä, jos säilytyslämpö on jokin mikä sattuu?
Oletko ihan tosissasi noiden kysymysten kanssa. Luulin että heitit huumoria. "Kovilla rasvoilla" ei varsinaisesti tarkoiteta kovana olevaa rasvaa. Se on vain kansanomainen nimitys tyydyttyneille rasvoille (mm. eläinrasvat) koska ne ovat normaalilämmössä kovempia kuin tyydyttämättömät rasvat (mm. kasvirasvat). Lisätietoa linkistä http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=skr00003
juu linkkiä pukkaa ...http://wainanjutut.blogspot.fi/2012/03/tuhannen-tutkimusta-pohjois-karjalaan.html toi juippi taitaa olla hiukan ihmeissään?
http://www.amplia.fi/blogi/?x119991=143653
Käsitys kovien rasvojen haitallisuudesta sai alkunsa n. 60 vuotta sitten Amerikkalaisen Ancel Keysin kolesterolitutkimuksesta. Siihen oli poimittu mukaan ne seitsemän maata, joiden sydäntauti- ja kolesterolitilastot sopivat oletukseen korkean kolesterolin ja sydäntautien yhteydestä. Tarjolla olisi kuitenkin ollut monia maita, joiden tilastot eivät näytä yhteyttä rasvojen ja sairauksien välillä.
Suomessa taas Pohjois-Karjala-projektia on pidetty kiistattomana todisteena tyydyttyneiden rasvojen haitallisuudesta. Projekti oli 1970-90-luvuilla toteutettu terveysvalistuskampanja, jossa suositeltiin vaihtamaan kovat rasvat pehmeisiin kasvisöljyihin ja margariiniin. Kampanjan aikana sydänkuolleisuus laski Pohjois-Karjalassa, mutta samaan aikaan sydänsairaudet vähenivät muuallakin. Muutos parempaan sydäntaudeissa alkoi kaikissa länsimaissa Amerikkaa myöten. Tämä positiivinen muutos johtui yleisestä elintason noususta kaikkialla. Näiden faktojen valossa eläinrasvoilla pelottelulle ei ole perusteita. Valitettavan monet lääkärit vain eivät ole seuranneet uusimpia tutkimuksia, vaan ovat jumiutuneet vanhoihin suosituksiin.
55 vuotta sitten talvella Pohjois-Karjalan Ilomantsin metsurien kolesteroliarvo oli 50% suurempi kuin kesällä. Sitä vastoin tyydyttyneen rasvan saanti oli sama talvella ja kesällä. Jatkotutkimuksissa todettiin, että talvella suurentunut kolesterolipitoisuus liittyi elimistön krooniseen tulehdustilaan.
Pohjois-Karjalan metsurien suuri sydäntautikuolleisuus johtui elimistön kroonisesta tulehdustilasta. Metsurit ja muut Pohjois-Karjalan miehet eivät menehtyneet liialliseen tyydyttyneen eläinrasvan saantiin, eikä myöskään korkeaan kolesteroliin.
Metsurien tulehdustilaaselittivät mm. runsas tupakointi ja vähäinen anti-inflammatoristen antioksidanttien saanti mm. vihanneksista ja marjoista sekä ravinnon tulehdustekijät. Esimerkiksi tupakointi aktivoi tulehdussolut erittämään tulehduksen välittäjäaineita ja LDL:n hapettajia, happiradikaaleja.
Metsurien ruoka ja juoma sisälsi runsaasti tulehdussoluja ja verihiutaleita aktivoivia, sytotoksisia ja kemotaktisia rasvoja ja proteiineja. Eniten tulehdustekijöitä löytyi kuparipannussa keitetystä pannukahvista. Elimistön tulehdustilan sammuttaminen pienentää LDL-kolesterolia ja suurentaa HDL-kolesterolia. Samalla myös LDL:n hapettuminen ja ilmiö nimeltään sokeroituminen (glykaatio) vähentyy.
Pannukahvi sisälsi runsaasti tulehdussoluja aktiovoivia yhdisteitä, joista tärkeimpiä olivat erilaiset glykotoksiinit eli AGE-tuotteet ja aldehydit, kuten esimerkiksi metyyliglyoksaali, akryyliamidi, malondialdehydi ja 4-hydroksinonenaali.
Lisäksi lehmien kesämaito ja kesävoi olivat vielä 1970-luvulla huomattavasti terveellisempää kuin talvimaito ja talvivoi. Tuoretta ruohoa syövien lehmien kesämaito sisälsi enemmän omega-3 -rasvahappoja ja tulehdusta estäviä antioksidantteja, kun sitä vastoin talvimaito sisälsi enemmän haitallista hapettunutta rasvaa, johtuen homehtuneesta ja huonolaatuisesta rehusta, joka sairastutti lehmät tulehdustauteihin (utaretulehdus ja tulehduksellinen rasvamaksa sekä lihasten rappeutuminen) ja sitä kautta huononsi maidon laatua.
Viljan ja heinän kuivaus- ja säilöntämenetelmät ovat parantuneet merkittävästi viimeisten 40 vuoden aikana.
Tänä päivänä laitumella tuoretta ruohoa ja apilaa syövien lehmien maito on terveellisempää, kuin talvella runsaasti väkitehua syövien lehmien maito.
Kumpi tappaa enemmän, voi vai tupakka?
Kokonaisuus ratkaisee.
Margariini sairastuttaa tällä hetkellä.
Totuus tulee kyllä vielä ilmi.
Voi ja eläinrasvat ei nosta huonoa eli LDL kolesterolia tai triglyserejä, mutta nostaa hyvää eli HDL kolesterolia.
Tuloksekkainta terveydenhuoltoa on ennaltaehkäisevä. On harmillista, että julkisuudessa levitetään THL:n toimesta yksipuolista ja perätöntä tietoa ravinnosta ja ravintolisien haitoista aiheuttaen sekaannusta ja turhaa huolta kuluttajien keskuudessa.
Voi j-lauta tätä tyhmyyden määrää! Mitä hittoa tuollainen "luomuvoin" viesti tekee diabetes-keskustelussa. Jos et mitään diabeteksesta tiedä, pidä silloin mölyt mahassasi.
"Voi j-lauta tätä tyhmyyden määrää! Mitä hittoa tuollainen "luomuvoin" viesti tekee diabetes-keskustelussa. Jos et mitään diabeteksesta tiedä, pidä silloin mölyt mahassasi. "
jos voita pitää terveyden turmelijana niin silloin on täysin mainosten ja valheellisen propakannan uhri.