Olen tässä seuraillut vähän aikaa tätä palstaa ja olen kiinnittänyt huomiota näihin katkeriin kommentteihin, joiden mukaan naiset eivät voi olla ”oikeasti” yksinäisiä tai ainakaan yhtä yksinäisiä kuin miehet, että heille ”aina löytyy kuitenkin joku” ja että varsinkaan kukaan kaunis nainen ei oikeasti ole yksinäinen. Ja että naiset on niin pinnallisia että työtön mies ei vaan kelpaa kenellekään, yhyy. Meikäläisellä alkoi vähitellen kiehua, joten avaudunkin tässä nyt sitten omasta elämästäni.
Olen 27-vuotias nainen. Mitä nyky-yhteiskunnassa vallitseviin ulkonäkökriteereihin tulee, uskallan sen kummemmin lesoamatta arvioida olevani useimpien silmissä ihan suhteellisen kaunis: Olen hoikka (painoindeksi 18,5), sopivan urheilullinen ja noudatan säntillisiä elintapoja. Hiukset on pitkät ja paksut. Naamakaan ei ole erityisen vino. Olen myös ollut suurimman osan elämästäni yksinäinen, ajoittain ihan helvetin yksinäinen. Varsinkin teininä se yksinäisyys oli juuri sellaista täysin lohduttomalta tuntuvaa.
Ja tiedoksi niille, jotka nyt sitten kiljuvat, että kyllähän sua kuitenkin miehet lähestyy: ei muuten lähesty. Nykyään en juurikaan käy baareissa, mutta silloin about 20-vuotiaana kun kävin (sen tasan yhden kaverin kanssa, joka mulla silloin oli), mitään vientiä ei koskaan ollut. En muista, että yksikään mies olisi koskaan tehnyt aloitetta, ja pari kertaa, kun itse koitin jollekin jutella, se ei johtanut mihinkään (ja ei, en myöskään ole mitenkään silminnähden häiriintynyt, täydellisen huumorintajuton tai muuten epäilyttävä, jos joku nyt ryhtyi olettamaan sellaista). Baari-illat meni varsin usein niin, että joku jolppi tuli pokailemaan sitä mun kaveria, ja lopulta tunsin itseni kolmanneksi pyöräksi siinä seurueessa. Mistä lie johtuu. Yksi mahdollinen selitys on, etten sellainen riittävän tyhjäpäisen oloinen kikattelija (huomasin, että muutoin ihan suhteellisen fiksu kaverini pisti miesten kanssa jutellessan usein sellaisen oudon bimbovaihteen päälle).
Nykyään mulla on avomies. Suhteen alussa olin itse silläkin kertaa se aloitteen tehnyt osapuoli. Olisimme tuskin koskaan alkaneet seurustella, jos en olisi kaikkien perinteisten rooliodotusten vastaisesti ryhtynyt itse varsin suorasukaiseksi asian suhteen. Ja ai niin, kun aloimme seurustella, MIES OLI TYÖTÖN. Oli ollut siinä vaiheessa jo vuoden verran.
Olen iloinen parisuhteestani, mutta jossain määrin yksinäinen olen edelleen. Ei ole ihan tervettä, ettei aikuisella ihmisellä ole mitään muuta sosiaalista verkostoa kuin puolisonsa.
Ei mulla muuta. Avautuminen aiheesta "kauniit naiset ja yksinäisyys" on päättynyt. Hyvää päivänjatkoa.
Olen 27-vuotias nainen. Mitä nyky-yhteiskunnassa vallitseviin ulkonäkökriteereihin tulee, uskallan sen kummemmin lesoamatta arvioida olevani useimpien silmissä ihan suhteellisen kaunis: Olen hoikka (painoindeksi 18,5), sopivan urheilullinen ja noudatan säntillisiä elintapoja. Hiukset on pitkät ja paksut. Naamakaan ei ole erityisen vino. Olen myös ollut suurimman osan elämästäni yksinäinen, ajoittain ihan helvetin yksinäinen. Varsinkin teininä se yksinäisyys oli juuri sellaista täysin lohduttomalta tuntuvaa.
Ja tiedoksi niille, jotka nyt sitten kiljuvat, että kyllähän sua kuitenkin miehet lähestyy: ei muuten lähesty. Nykyään en juurikaan käy baareissa, mutta silloin about 20-vuotiaana kun kävin (sen tasan yhden kaverin kanssa, joka mulla silloin oli), mitään vientiä ei koskaan ollut. En muista, että yksikään mies olisi koskaan tehnyt aloitetta, ja pari kertaa, kun itse koitin jollekin jutella, se ei johtanut mihinkään (ja ei, en myöskään ole mitenkään silminnähden häiriintynyt, täydellisen huumorintajuton tai muuten epäilyttävä, jos joku nyt ryhtyi olettamaan sellaista). Baari-illat meni varsin usein niin, että joku jolppi tuli pokailemaan sitä mun kaveria, ja lopulta tunsin itseni kolmanneksi pyöräksi siinä seurueessa. Mistä lie johtuu. Yksi mahdollinen selitys on, etten sellainen riittävän tyhjäpäisen oloinen kikattelija (huomasin, että muutoin ihan suhteellisen fiksu kaverini pisti miesten kanssa jutellessan usein sellaisen oudon bimbovaihteen päälle).
Nykyään mulla on avomies. Suhteen alussa olin itse silläkin kertaa se aloitteen tehnyt osapuoli. Olisimme tuskin koskaan alkaneet seurustella, jos en olisi kaikkien perinteisten rooliodotusten vastaisesti ryhtynyt itse varsin suorasukaiseksi asian suhteen. Ja ai niin, kun aloimme seurustella, MIES OLI TYÖTÖN. Oli ollut siinä vaiheessa jo vuoden verran.
Olen iloinen parisuhteestani, mutta jossain määrin yksinäinen olen edelleen. Ei ole ihan tervettä, ettei aikuisella ihmisellä ole mitään muuta sosiaalista verkostoa kuin puolisonsa.
Ei mulla muuta. Avautuminen aiheesta "kauniit naiset ja yksinäisyys" on päättynyt. Hyvää päivänjatkoa.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Et ole kaunis, jos miehet eivät tule iskemään baarissa. Tämä on ehdoton fakta. Tai sitten kaverisi oli huippumallitasoa, joten sinä normikaunis jäit jalkoihin.
No hyvä, että yksi mies myönsi edes sen, että naisen täytyy seuraa saadakseen olla todellakin enemmän kuin normikaunis.Jotkut kun jaksavat väittää, että nainen saa _aina_ seuraa ja toiset väittävät, että nuori ja hoikka nainen on aina riittävän kaunis.
Eli nyt voidaan korjata väite "Kaunis nainen ei voi olla yksinäinen" muotoon "Normaalia kauniimpi nainen ei voi olla yksinäinen". Heti parempi! Tosin uskon, että heitäkin löytyy...
En myöntänyt mitään. Normikaunis saa kyllä seuraa, jos lähtee yksin tai rumemman kaverin kanssa baariin. Normikauniilla tarkoitin esim. missityyppejä, eli sellaista geneerisen näköistä kauneutta. Mallit ovat persoonallisesti kauniita ja paljon missien yläpuolella kauneudessa.
No siis kuten simasuuneiti huomautti, tuo on joka tapauksessa täysin eri väite kuin tämä alkuperäinen tällä palstalla viljelty rutina, jonka mukaan jo pelkästään se riittää, että on (nuori) nainen. Pidän jossain määrin hupaisana myös tätä luokitustasi, jonka mukaan "normikaunis" on yhtä kuin "missityyppi". Et ole sitten ainakaan liian alas asettanut noita omiakaan kriteereitäsi.
Halusit tietysti laittaa aloittajan ruotuun. Mutta tosiasia on että jos nainen on ERITTÄIN kaunis ja teinibaarissa niin ei sitä kukaan uskalla siellä lähestyä.
Ei minulla ole kriteereitä. Ihastun ihmiseen kokonaisuutena, en vasta jonkun tietyn ulkonäkötason jälkeen.
Ei ole niin simppeliä. Tosi kauniita naisia eivät usein USKALLA pokata kuin totaaliset kusipäät. Tästä on olemassa myös tutkimustuloksia.
Itse asiassa "normikauneilla" ja aika tavallisiilla on nimenomaan eniten kysyntää.
Tämä on fakta. Jos on tosi ujo, jne, niin kaunis nainen jää helposti yksin.
Kannattaa myös pohtia sitä, kuinka hauskaa on käydä yksin baareissa. Yleinen sääntö on, että niistä on hyvin vaikea löytää muuta kuin säätöjä.
Ja vaikka olisikin puoliso, niin ei se helpota ystävien saantia, ja rehellisesti sanoen ystävät ovat tärkeämpiä.
Monilla menee seksuaalinen yksinäisyys sekaisin varsinaisen yksinäisyyden kanssa. Yhtään vähättelemättä puutteessa elävien miesten tuskaa, on paljon pahempi asia olla henkisesti yksin. Se on noidankehä: kun kerran ajautuu yksinäiseksi, niin on aina vaikeampaa saada ystäviä. Eikä tarvitse olla edes mikään kp, riittää, että on oikea blandis persoonallisuushäriöitä ja vähän huonoa onnea.
Sama juttu miesten suhteen: ulkonäkö ei loppujen lopuksi pelasta vähääkään yksinäisyydeltä. Tietysti seksiseuraa saa helpommin, jos jaksaa vähän yrittää, mutta yksinäisyys kumpuaa aivan muista asioista kuin ulkonäöstä, eikö liity siihen lopulta mitenkään kummankaan sukupuolen kohdalla.
Olisit netistä sitten etsinyt seuraa. Varmasti olisi löytynyt. Kyllä kauniit naiset monesti laittavat riman niin korkealle, että sen riman takia ovat yksin. Se on toisaalta ihan järkevää, mutta itse aiheutetusta yksinäisyydestä valittaminen on erittäin ärsyttävää.
Ajattelet vain seksuaalista yksinäisyyttä. Et edes huomioinut, että ketjun aloittaja totesi, että hänen miehensä on hänen koko SOSIAALINEN VERKOSTONSA.
Tämä kertoo ilmeisesti jotain sinusta: toiset ovat oikeasti yksinäisiä, toiset eivät saa pesää. Kyllä sinäkin naisen löydät, jos vain vähän panostat, lasket rimaa alemmas ja lopetat säälittävän ruikutuksesi.
Minua suututtaa kaltaistesi valittajien ruikutus: eikö itselläsi muka ole mitään standardeja? Jos on, millä oikeudella pidät omiasi "luonnollisina", etkä ole valmis niistä luopumaan, mutta toisten suhteen vaadit samaa? Tekopyhä. Olet vain yksinkertaisesti KATEELLINEN.
Kyllä ajattelen yksinäisyyttä ihan kokonaisuutena. Tietysti aloittaja olisi saanut petiseuraehdotuksia, mutta myös viestejä kunnon miehiltä, jotka ajattelee muutakin kuin vain sitä. Siitä olisi sitten ollut helppo vain poimia kirsikat kakun päältä.
Kyllä on terveellistä, että vain puoliso on ainoa ystävä. Itselläni ei edes aika riittäisi ystäville ja kavereille kun koirat ja harrastukset vievät kaiken aikani. Kumppanille aikaa tietenkin riittää mutta olisi mukava, että olisi yhteiset harrastukset. Päivät vain menevät liian nopeasti ohi vaikka työtön olenkin. Tietenkin jos harrastukset ovat aivan erilaiset, että tee mitään muuta yhdessä kuin harrastatte seksiä ja olette kotona hiljaa tai jotain pientä keskustelua. Käytte niin sitten kannattaa miettiä onko puolisosi oikea.
Itse en ole koskaan pitänyt keskusteluista jotka yleistävät kaiken. Varmasti on kauniita yksinäisiä naisia joille yksinäisyys on vielä pahempaa kuin ei niin kauniille ihmiselle koska tuskin kukaan ihan ketä tahansa ottaa vaan ne yhteiset harrastukset ja keskustelutaito on mikä vie pitkälle. On kumminkin totta, että moni nainen on liian ennakkoluuloinen. Mitä itse olen treffeillä käynyt ja vaikka keskusteleminen on ollut hieman hiljaista niin ihmettelen miksi ei voida tavata useammin kuin kerran. Itse olen ihminen joka vaatii tutustumista toiseen ihmiseen ja yleensäkin ystävien ja kavereiden kesken olen todella hiljainen. Kun taas ystävyys on muuttunut seurusteluksi tämän pojan suu aukeaa kun ei tarvitse enää jännittää mitä toinen haluaa.
Mitä ihmisen työttömyyteen tulee niin senhän nyt ymmärtää jokainen miksi ei kaikki työtöntä halua. Työttömän voi haluta ihminen joka on hyvätuloinen ja on jo elämässään ostanut ison 3h tai 4h osakkeen ja maksanut sen jo kokonaan pois ja enää ei ole kuin vastike maksettavana, joka myös työttömällä on varaa maksaa toisen ihmisen kanssa puoliksi. Jos taas tämä hyvätuloinen ja työtön haluaisivat muuttaa yhdessä vuorkralle tässä ihanaisessa suomen maassamme niin kyllä tulisi heti stoppi suhteelle. Työttömällä kuin on harvemmin varaa maksaa isoja vuokria ilman asumistukea ja taas pitäisi olla todella hyv'ätuloinen toisen ihmisen, että hänkään pstyisi maksamaan vuokraa yksin ilman asumistukea. Asumistukea kun saa nykyään moni työssäkäyväkin.
Surullista vain kun pienempituloiselta avopuolisoltakin pitää evätä asumistuki ja oletetaan, että toinen maksaa. Niin monen mukavan naisen kanssa tämän takia mennyt suhde karille vaikka molemmat olisikin halunnut jatkaa seurustelua.
.... meni vähän off topic :)
Moikkelis koikkelis! :)
Tulinpahan vaan sanomaan et sul ei oo mitään oikeutta tuntea itseäsi yksinäiseksi jos olet parisuhteessa.
Ja mikähän tunnepoliisi sä olet? Joku koditon spurgu vois tohon kommentoida, ettei _sulla_ ole mitään oikeutta kitistä olevasi yksinäinen, koska et ole riittävän syrjäytynyt ja ulkopuolella koko yhteiskunansta.
hän on kyllä oikeassa. Jos olet parisuhteessa miten h******ssä voit tuntea itsesi yksinäiseksi. Valitsetteko te puolisonne kukkaron paksuuden mukaan vai sen mukaan miten pitkä on miehellä housuissa tai naisen kuppi koon mukaan. Jos tunnet itsesi yksinåiseksi parisuhteessa niin kannattaisi etsiä uusi kumppani (PISTE)
Käsittämätöntä mustavalkoisuutta. Tietenkään en tunne itseäni samalla tavalla yksinäiseksi kuin joku päivästä toiseen täysin yksin elävä ihminen, se on selvä. Puolisoni on kaikin puolin mahtava, enkä vaihtaisi häntä mihinkään. Silti pidän itsestäänselvänä, että ihmisellä on hyvä olla muitakin säännöllisiä ihmiskontakteja. Olen yllättynyt, jos tätä ajatusta on todella noin äärettömän vaikea sulattaa. Se, että vihjaat saman tien, että kyse on esimerkiksi rahasta, kertoo aika paljon omasta kaunaisuudestasi.
Taisinpa osua siis napakymppiin kun noin tulistuit. Tuotahan minä juuri tarkoitinkin, että et tunne itseäsi niin yksinäiseksi kuin yksinäiset täällä yleensä. Parempi paikka viesteillesi olisi tuolla avopuoliso/avioliitto palstalla. Eikä ihminen tarvitse muita kontakteja kuin kumppaninsa jos on oikein valinnut. Kumppanistasi jos et saa tarpeeksi keskusteluseuraa niin voi hyvähänen aika. Vai pitääkö sitä olla ystäviä kenelle leuhkia kumppaniaan ja mielellään yksinäinen kumppani, että voisit veistä haavassa vielä kääntää.
Jokainen ihminen tarvitsee ystäviä. Kumppani on kumppani, mutta ei korvaa ystäviä.
Yksinäisyys voi olla sosiaalista tai emotionaalista ja kumpikin on yhtä todellista.
Purkauksenne parisuhteellisia kohtaan ovat yksinkertaisesti typeriä.
No, eikös kannattaisi sitten pitää se tyttö-, tai poikaystävä, eikä tehdä siitä kumppania, niin ei tarvitsisi itkeä niiden ystävien perään?
Jep. Ja palstan suurin SUuri Onneton ja Säälittävin Ovimatto on nim. hohhoijaa433 ja kaikki hänen tapaisensa, ja voi meitä, jotka rohkenemme kilpailla heidän onnettomuutensa kanssa edes mainitsemalla, että mekin kärsimme! Minä tunnustan avoimesti sinulle hh4333 kunnianimen "S24:n säälittävin tyyppi". No niin, sait mitä haluat, jätä nyt muut rauhaan.
"Jep. Ja palstan suurin SUuri Onneton ja Säälittävin Ovimatto on nim. hohhoijaa433 ja kaikki hänen tapaisensa, ja voi meitä, jotka rohkenemme kilpailla heidän onnettomuutensa kanssa edes mainitsemalla, että mekin kärsimme! Minä tunnustan avoimesti sinulle hh4333 kunnianimen "S24:n säälittävin tyyppi". No niin, sait mitä haluat, jätä nyt muut rauhaan."
:D :D :D :D :D
negative
"Nykyään mulla on avomies."
No niin. Avauksesi ei ole enää validi.
Tässä, ota keksi.
Olet siis kaunis ja parisuhteessa. Eli et ole silloin yksinäinen. Monet rumat luulee oikeesti olevansa kauniita. Oon nähnyt kun ruma nainen kehuu pokkana olevansa kaunis vaikka naisella on 20 kg ylipainoa.
Sellanen jolla ei ole kavereita, parisuhdetta, tai vanhempia on yksinäinen. Sulla on mies joten et ole yksinäinen. Jos miehes ei vietä sun kanssa aikaa niin se on sun ongelma. Et siltin voi sanoa olevasi yksinäinen.
hehheh :) Ne ''oikeat'' yksinäiset=tyhmiä?
Taas tämä sama katkera tyyppi, joka laittaa samoin argumentein viestejä tuohon aloittamaansa "kaunis nainen ei voi olla yksinäinen"-ketjuun. "Jos on kaunis yksinäinen nainen, vain luulee olevansa kaunis ja on oikeasti läski"-tyylisistä itseään toistavista argumenteista tunnistaa.
Taidat olla joku katkera mies, joka on jäänyt vaille kauniiden naisten seuraa.
Joo ja tosiaan olen 173 cm, ja paino on vaihdellut n. 55-65 välillä. Kouluissa, missä olen ollut, pojat ovat sanoneet, että olen koulun parhaimman näköinen tyttö (jo yläasteella, jossa poikien puheista kertoi luokkalaiseni tyttö, myös lukiossa), poikaystävät on sanoneet, että kaikki miehet kadulla tuijottaa perään ja kaverin satunnainen miesystävä sanoi, että kaikki miehet katsovat minua. Baarissa on olen aina juonut ilmaiseksi miesten kustannuksella silloin, kun niiissä kävin.
Silti minä olen YKSINÄINEN ollut jonkin verran aina, nykyään täysin eristäytynyt. Pyöreällä ja lyhyellä entisellä lähes ainoalla ystävälläni taas on hyvät sosiaaliset taidot ja hän onnistuu joka paikassa aina tutustumaan uusiin ihmisiin, ja hänellä on paljon kavereita. Muutenkin elämäni on mennyt niin päin helvettiä ja tullut vastaan niin kamalia asioita, että olisi oikeastaan aivan sama, hirttäisinkö itseni vai jäisinkö tänne vielä kituuttamaan.
Kauniit naiset ovat varmaan torjuneet sinut, kun olet niin katkeran kuuloinen, muttei tarvitse omia traumojasi silti heihin purkaa.
Kehut olevasi kaunis nainen ja sulla on mieskin vielä. Eli "kaunis nainen ei voi olla yksinäinen" pitää sun kohdalla paikkansa. Mitä tulet tänne kirjoittelemaan siis?
Kuinka monella nimimerkillä ajattelit kirjoittaa tähän ketjuun? Helppo ainakin ymmärtää miksi sinä olet yksinäinen ja tulet pysymään yksinäisenä.
On se vaan uskomatonta, kuinka luultavasti "aikuiset" ihmiset riitelee netissä kuka on tai ei ole yksinäinen. Saatikkakuka saa tuntea itseään yksinäiseksi. On minullakin avovaimo, mutta ei miespuoleisia kavereita. Olenko oikea yksinäinen ?
Ei pelkkä elämänkumppani korvaa ystäviä/kavereita. Avovaimon kanssa ei voi mennä katsomaan jääkiekko, koska häntä ei kiinnosta. Samoin autonäyttelyt, mp-messut jne ovat hänelle pakko pullaa. Hänestä ei ole treeni kaveriksi salille. Omissa jutuissani olen aina yksin. Ei elämä ole pelkkää kotona hempeilyä töitten jälkeen, vaikka elämänkumppani löytyisikin. Tokihan en tunne itseäni yksinäiseksi, mutta kaverittomaksi kuitenkin. On sillä toki eroa kuin täydellisellä yksinäisyydellä.
Kaikki yksinäiset on luusereita jotka ei ikinä saa ystäviä. jos on ollut kauan yksinäinen niin toivo on mennyt aikaa sitten. Pitää vaan tottua siihen yksinäisyyteen.
niin negatiivista ajattelua
Luulenpa, että meille miehille muodostuu herkästi sellainen kuva, ettei "aidosti" yksinäisiä naisia ole sen perusteella, että monet meistä yrittävät kyllä ottaa yhteyttä naisiin (tällä palstalla, treffit-osiossa jne) saamatta lainkaan vastakaikua. Epäilemättä tästä jatkuvasti satavasta torjunnasta alkaa katkeruus ja viha voittamaan, joka sitten tällä palstalla(kin) näkyy.
Vaan mitäpä sille sitten voisi tehdä. Eivät vihaiset (nuoret?) miehet maailmasta lopu. Eikä kauniit-naiset-eivät-voi-olla-yksinäisiä -kuoron jäsenet suinkaan tule sukupuuttoon kuolemaan. Todennäköisesti heidän määränsä vain lisääntyy, tasa-arvon voittaessa yhä useampia taisteluita ja seksuaalivalinnan tullessa yhä selvemmäksi.
Joten, ei siinä taida oikein muu auttaa kuin a) olla välittämättä koko konkkaronkasta tai b) kirjoitella tämän kaltaisia alustuksia, joiden lopputulos on hyvinkin ennalta-arvattava.
Hienoa että on mielipiteitä. Tosiasia on se että naamasta se on kiinni saako kumppanin.
Ei se ole pelkästään naamasta kiinni. Kokonaisuus ratkaisee.
Lopputulos on joka tapauksessa se, että paskimmat jäävät yksin. Karua, mutta totta.
"Lopputulos on joka tapauksessa se, että paskimmat jäävät yksin."
Tämä yhteiskunta on tehty keskivertoihmisiä varten. Jos olet älyllisesti ja muuten keskinkertainen, sinun on helppo löytää itsesi kaltaisia ihmisiä. Siksi naisilla, jotka tykkäävät keskustella puudeleistaan, hevosista, meikeistään, vaatteistaan ynnä muuta jonninjoutavista ja joilla on naamalla aina sama kestohymy ja tyhjästä päästä kertova tyhjä katse, on eniten ystäviäkin. Keskivertoihmisistä poikkeavat, olivat he sitten poikkeuksellisen älykkäitä, kauniita, erilaisia ajattelijoita tai persoonia muuten, on vaikeampi löytää itsensä kaltaisia ihmisiä ja suurempi todennäköisyys jäädä yksin.
Yksinäisyyteen on 1000 syytä, ja nämä naisettomuudesta valittavat miehet täällä ovatkin varmaan luusereita, mutta he eivät leimaa sitä valtavaa joukkoa ihmisiä, jotka ovat yksin, ja joista vain osa kärsii yksinäisyydestään. Joillekin se on ihan toiivottua.
Nuorena kloppina minäkin kadehdin naisia koska he saavat valita kenen miehen seuran valitsevat. Toisaalta jos minä tein aloitteen ei minua torjuttu, en vain tajunnut että mahdollisuudet olisivat olleet itsetuntoani paremmat.
Nyt vanhempana tiedän että naiset saavat aloitteita jotka eivät ole tositarkoituksella tarkoitettuja, ja että naiset ovat ujompia tässä suhteessa. Toisaalta ei kenen tahansa tarjous ole kiinnostava, kaikilla on mieltymyksensä.
Itse haluaisin mieluummin tulla huomatuksi sellaisena kuin olen, sen sijaan että etsisin jonkun joka vastaisi minun kysymkseeni "mennään vaan". Kuvittelen että naisten osalla tämä on yleistä, eli minussa on miehenä jokin virhe kun en halua kilpailla suosiosta vaan hyväksyn sen että joku toinen mies voi "saada" naisen.
Vaimoni osallistui mp-ajeluihin kahtena ensimmäisenä kesänämme, mutta ei enää. Parasta ennen -päiväys on sormuksessa.
Se on naisten vika että niin moni mies on yksin. Naiset ei hyväksy erilaisuutta. Ja katsovat ensin ulkonäköä. jos ulkonäkö ei miellytä niin ei haluta tutustua vaikka mietekisi aloitteen.
Ja miehetkö sitten hyväksyvät naisia joiden ulkonäkö ei miellytä? Toi ulkonäköasia koskee yhtälailla naisia ja miehiä.
Ja useimmat miehetkin vastustaa erillaisuutta.
Äh, naiset ovat niitä, jotka valittavat "ällöttävistä isomahaisista vanhoista ukoista". Miehet taas puhuvat uhkeista ja kypsistä naisista. Miehille kelpaavat monesti sellaisetkin naiset, joiden miespuolinen vastine ei taas kelpaa naisille. Pissalasset ovat toki eri asia, he ovat samanlaisia, kuin naiset, jotka kelpuuttavat vain sen trendilehden mallin näköisen yksilön. Tosin heille riittää vain se, että muija on pakkelilla tällätty, kun taas toinen sukupuoli odottaa, että mies jaksaa hikoilla salilla punttia nostaen ja pitää huolta proteiininsaannistaan, mikä tekee tuosta hommasta ympärivuorokautisen.
Saanut kuulla monta kertaa, kuinka mies vaihtaessaan uuteen, on saanut naiset päivittelemään uuden eukon vanhempaa ikää, tai ei yhtä hemaisevaa ulkonäköä. "Mitä se siinä näkee?", "Olihan tuo entinen sentään nuori ja hyvännäköinen". Samaa sai kuulla esim. Prinssi Charlesin kohdalla, kun hän diggasi Camillaa enemmän, kuin kansan diggaamaa Dianaa. Useimmilla naisilla ulkonäkökriteerit ovat tiukemmat, kuin miehillä.
Jotkut nuoret naiset eittämättä valittavatkin "ällöttämistä isomahaisista jne", mutta onko se nyt hirvittävän ihmeteltävääkään, jos joku viiskymppinen mies menee vikittelemään parikymppistä naista? Toki, eihän se aina näin mene, jotkut nuoret naiset diggaavat vanhoista miehistä, ja jotkut nuoret miehet diggaavat vanhoista naisista. Yleistäminen toimii tässäkin kovin huonosti.
Onko viiskymppinen sun mielestä vanha? En ainakaan tunne itseäni vanhaksi.Eikä ole isoamahaakaan (178/70),vaikka olut toisinaan maistuukin:)Mut simpsakka pimpsakka kolmekymppinen vaimo on.