On sitä mieltä ettei sillä lopulta ole väliä. Kun se koti ei ole yhteinen, rakentaa kumpikin omansa parhaaksi katsomallaan tavalla. Oli se tunne yksipuolinen tai ei, sillä ei ole väliä. Se mitä tunteellaan tekee, sillä on väliä. Kunnioitan omiani. Ne kertovat, että uudesta kodista tulee hyvä. Tukeva ja luja. Siellä on se, mitä tarvitsen. Kaksi toisiaan hyvin kohtelevaa, uskollista ja rehellistä, jotka haluavat yhteisen kodin, se on heidän kahden välisensä suhde. Ap on rauhallinen. Se koti löytyy vielä. Se löytyy vielä. Sitä pikku hiljaa hellin käsin rakennan. Menneisyyden päälle.
Sanoja jollekin jostakin
ap.
17462
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
ajatuksille, mutta on sillä väliä. Minusta.
Omat tunteesi tunnet vain itse. Sydän tietää. Jos se vie toiseen suuntaan, sitten se vie, uutta jo etsit siis, ehkä sellainen jo löytyikin, siintää jossain. Onkin sinun vuorosi. Ailahtelevaisuutesi sinun pitää vain saada kuriin. Toivotan onnea, toivon että tulet onnelliseksi.
Pelottavaa ja julmaa jos se ulkopuolinen ei ole ansainnut kuulla tuota joltakin reilusti...
Kunnioitat tunteitasi siis. Mutta silti kirjoitat, että "kumpikin rakentaa" tahoillaan. Sinulla siis on tunteita tuota toista kohtaan. Ja aiot kuitenkin etsiä toisen ihmisen rinnallesi, "uskollisen ja rehellisen"?
Minusta vaikuttaa, että sinulla on vielä selvitettävää tunteissasi. Toivottavasti et paljon jättänyt käsittelemättä tuon "yksipuolisen tunteen" toisen osapuolen kanssa... siltä vaikuttaa. Itsekkäältä.
enää ikinä elämääni hänen kaltaistaan harhaanjohtamaan. Hän voisi hyvin olla ap, hän voisi kirjoittaa samalla tavalla. Paitsi että luulen ap:n olevan kuitenkin nainen. Sopisit hyvin yhteen exäni kanssa, mitäs sanot? Sokkotreffit?
Pidin häntä tunneihmisenä. Siinä tein pahan arviointivirheen. Hänen ylpeytensä, kunniansa olivat tärkeämpiä kuin suhteemme, hänen itselleen jo aikoja sitten määrittelemänsä standardit. Häntähän ei loukattu, ei pienimmässäkään arkisessa asiassa, hän oli kaiken arvostelun yläpuolella. Hän nimenomaan kunnioitti itseään ja omia tunteitaan - vain niitä.
Meillä olisi ollut upea suhde monessa mielessä. Mutta *puistatuksia* tulee siitä, miten vähän hän yritti. Rakentakoot nyt hellin käsin uutta kotiaan, kaikkea hyvää kuitenkin vain toivon.
Ystävällisesti,
...hylkäämällesi rakkaudelle vai etsimällesi uudelle?
Onko mielestäsi täysin mahdotonta, että joskus teillä olisi yhteinen koti sen ihmisen kanssa, josta nyt olet eronnut? Tunteita ilmeisesti vielä on, vai? Mitä pitäisi tapahtua, jotta niin kävisi?
Kysymykset ovat minulle tärkeitä. Niitä pyörittelen sydämessäni, koska olen kauhuissani, niin kuin en ikinä ole ollut enkä tule koskaan olemaan. Rakastan häntä niin, mutta hän kääntää selkänsä.
Hänen pitäisi rakastaa minua. Ja olla minun kanssani samassa maailmassa, yhteisessä elämässä. Jakaa ilot ja surut. Se on mahdotonta. Koska niin ei ole. Oikea rakkaus ei kuole koskaan, se muuttaa muotoaan. Elää ja kasvaa. Hän ei rakasta minua. Se on totuus.
Onko hän sanonut ettei rakasta? Kirjoituksesi osuu ja uppoaa hyvin kipeästi, koska luulen, että minunkaan rakastamani ihminen ei usko minun rakastavan häntä. Käyttäydyin joissakin (ok, useissa) kohdissa niin, että siltä varmasti vaikutti, en kiistä. Omat aiemmat kokemukset ym. vaikuttivat. Aina tiesin rakastavani häntä, mutta vasta hänet menetettyäni olen ymmärtänyt, miten tuskaisa olen ilman, miten syvällä tuo rakkaus on.
Itse tiedät teidän tilanteenne, mutta kannattaa hankkia varmuus. Hirvittävää, jos kumpikin olette näin onnettomia.
Onnea matkaan. Mun tapauksessa ei jäänyt epäselvyyttä.
Taidamme olla samassa veneessä. Yrittäkäämme etsiä sitä uutta onnea. Jostakin.
Näin tehdään. Uskon, että hän löytää rakkauden ensi vuonna. Minunkin vuoroni tulee vielä. Harmi etten osannut päästää häntä sitä kohden aiemmin silloin, kun ymmärsin, että hän halusi mennä. Otin lainaa, maksoin takaisin. Omalla ajallani. Nyt sen ymmärrän, kun tajuaa toisen haluavan mennä, se pitää sallia. Viime kesänä näin että oli aika. Otin lainaa, maksoin takaisin. Omalla ajallani. Olemme nyt molemmat vapaita. Rakennan perustaa, siitä tulee hyvä. Kahden ihmisen asua. Tunteiden kehdossa. Niin tuumaan.
Niinpä niin. Minä tein selväksi ettei enää.
Rakastan. Ilman häntä minulla ei ole mitään.
Mutta en anna kohdella itseäni väärin.
Joten tämä koti on tyhjä, kuten minäkin.
Miksi teit selväksi, ettei enää, vaikka rakastat? Tuo asia on minulle nyt kaikkein vaikein hyväksyä. Miten voi jättää rakastamansa ihmisen? Voitko mitenkään selittää?
Haluaisin ymmärtää häntä.
Koska sinä lähdit. Maailmani näyttäisi päällisin puolin olevan hyvä ja täynnä, mutta minä en näe siinä enää iloa kuin hetkittäin ihan läheisimpien kanssa. Se on pelottavaa. Pelottavampaa kuin jos ei oikeasti olisi mitään. Ei ole mitään tehtävissä. Paitsi jos sinä tulisit taas.
Onko sinusta hyvä näin, kumpikin kärsii?
Sanoi "ehkä rakastavansa", muttei olevansa valmis.
Minä rakastan, hän ei tiedä. Ja hän on ihminen joka voi minua pahiten satuttaa.
Siksi.
Olen mieluumin yksin ja tyhjä kuin ihmisen kanssa joka rikkoo minut joka päivä uudestaan.
kyhäile risumajas minne haluut. eka tuulenpuuskassa se taas romahtaa.