Musta alkaa vähitellen tuntua siltä ettei tää juttu ratkea puhumatta. Varsinainen viisauden multihuipuntuma??? Ilmeet, eleet, kehonkieli ja ne merkityksellisen merkityksettömät sanat joita toisillemme lausumme saavat pääni sekoamaan, sydämen jättämään lyöntejä välistä ja tunteet sekaisin... ta totta puhuen ei ne tunteet ole olleet sekaisin aikoihin, jo pitkään (lue liian kauan) olen tiennyt mitä haluan... ja se olet sinä, oikeasti, kokonaan elämääni. Olisiko aika? Ehkä huono tai tosi huono, mutta silti. Tässä on vain aika paljon menetettävää, ja realiteetit on kuitenkin siihen suuntaan ettei se onnistu. Mitä sitten kun puhun? Kaikki muuttuu se on varmaa, vaikeuksia tulee vastaan. Hyvä vai huono? En tiedä. Mutta sen jälkeen mikään ei ole niinkuin ennen tai siis nyt ja olenko valmis luopumaan kaikesta siitä hyvästä mitä meillä nyt tavallaan kuitenkin on... Ja asetanko sinut vaikean tilanteeseen, aiheutanko sinulle ongelmia, sitähän minä vähiten haluan, mutta en taida jaksaa jatkaa enää kauaa näin.
Totuus vai tehtävä?
vaikea valinta
27509
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Totuus. Itse kaipaisin ainakin totuutta. Aitoa rehellisyyttä. Se on kaiken hyvän juuri. Joskus tehtäväkin voi olla hyvä vaihtoehto, siirtymä a:sta b:hen, mutta valitse totuus. Uskon että jokainen ihminen ansaitsee totuuden.
valitsen ensin totuuden, sitten tehtävän.
Mietin aivan samaa viime yönä. Entä jos tulisikin.. ja jos menisikin vikaan.. miten olla ja kohdata.. ja entä jos tulisi petetyksi.. miten kykenisi kohtaamaan.. entä jos olisimmekin rakastuneita ja täydentäisimme toisiamme.. entä jos meidät olisikin tarkoitettu toisillemme.. miten minun luonteeni sopisi hänen elämäntapaansa.. ja miten..
Just noin, liikaa kysymyksiä, liian vähän vastauksia. Eikä niitä vastauksia saa ellei puhu.. ja kun toinen on kohdattava senkin jälkeen... mutta jos odottaa aikansa eikä sisäinen myllerrys helpota, milloin sitä on odottanut liian kauan...? Kuinka kauan sitä jaksaa miettiä mielessään...
Niinhän se on.. en tiedä kauako on kauan.. mutta aikalailla jo liian kauan;)
Ei auta puheet. Silkka toiminta OLISI AUTTANUT.
haluaisin, samaa mieltä puhua pitää, ottaa härkää sarvista niin sanoakseni vain silloin tietää mihin suuntaan elämä jatkuu, yksin vai toisen kans ja jos kummatkin ovat aikuisia he pystyvät kyllä kohtaamaan toisensa fiksusti jos mitään ei tapahtuisi mutta tällainen vatvominen ei pitemmän päälle ole mukavaa.
Ensin jotain on tehtävä, jotta saa puheyhteyden ja totuuden...
jotain jo tehnytkin, aivan pientä.
Saanen udella että mitä? Ilmeisesti et kuitenkaan saanut vielä koko totuutta...?
Sinun pitää myös muistaa kannustaa sopivasti..
No, se oli semmosta kyselyä, tarkemmin en laita jos olisit oikea henkilö niin varmaan tässä saatat hoksata, jäihän se olennaisin asia puuttumaan.
mitä pientä olet tehnyt?
Kantattaa yrittää, pyrkiä eteenpäin ja muutokseen. Kyllä kaikki onnistuu; älä noteeraa negatiivisia kommentteja palstalla tai muualla. Me ollaan samalla puolella.
Jos kaksi aikuista ihmistä rakastaa täysillä,eikö siihen ole luottaminen.
Ei kait tässä maailmassa mihinkään sen enempää voi luottaa.
Ja kukaan ei tiedä tulevasta,on vain uskottava parempaan huomiseen.
Rakkaus on kuitenkin tärkeintä mitä voit saada ja antaa.
Siis tavoittelemisen arvoista.
Näettekö päivittäin?
Yleensä aina jonkun töissä, ei kuitenkaan ihan päivittäin :)
Miten naisen saa vakuuttumaan, että mies oikeasti haluaisi tutustua. Jos pitkän aikaa on mennyt vain siten että moikataan vain käytävällä, mutta selvästi huomaa että kiinnostusta on. Kun nyt haluaisi tutustua häneen, mitä pitäisi tehdä? Pitkiä aikoja on että ei edes nähdä.
Sano jotain tervehdyksen lisäksi, josta voisi viritä vähän keskustelua. Katso häntä silmiin pitkään ja niin ettei jää epäselväksi että olet kiinnostunut.. Jos olette tuttavallisempia niin voit hipaista jonkun hauskan kommentin yhteydessä hänen kättään tai peräti halata :)
Jos kiinnostusta on ilmassa, kuten kirjoitit, sitten varmasti helppo edetä. Ja oikeastaan ainut tapa edetä on että pohjalla on selkeää kiinnostusta ja kunnioitusta toista kohtaan...muussa tapauksessa tulee mieleen hyötytarkoitus
Samaa mieltä, että kannattaa puhua jotain pietä lisäkettä sen tervehdyksen lisäksi. Yritä keksiä vaika joku kysymys mihin ei voi vastata vaan kyllä tai ei, jotta viriäisi edes lyhyt keskustelu asiasta. Lisäksi älä katso muualle, vaan huomioi hänet, jotta tietää olevansa kiinnostuksen kohteena.
Sitten vaan jatkossakin puhumista, mutta nainen kyllä odottaa että se varsinainen ulospyyntö tulee mieheltä.
Kyllä juuri näin. Ja historia kertoo ja on varmasti naisen mielessä. Eli kun olet kunnioittaen häntä kohdellut, on helppo keksiä jutun juurta. Tosin hassulta kuulostaa ohje älä katso muualle. Ihan kuin ei luottamus toimisi, jos hänelle on jutellessa taipumus katsoa muita...
On varmaan ihan hyvä ohje. Meillä työt kuitenkin vähän eri paikoissa, emmekä kovin usein kohtaa. Kerran kuitenkin vähän aikaa juttelimme kun osuimme käytävällä. Hän oli todella ystävällinen minulle ja tuntui tosi hyvältä.Piti kuitenkin ehtiä mukamas takaisin töihin. Olisi mukava jos kohtaisimme useammin, niin voisi sopia vaikka yhteisestä lounastauosta.
Hyviä ajatuksia. Tosiaan jos tilanne on puhdas on helppo lähestyä eikä tilanteen tekeminen tarvitse etukäteen luovimista, vaan se tulee aidosti joku kerta.
Eikö kannata suorilla lähestyä sellaista jota tykkää myös katella? Jos katse harhailee naisen kaverissa, niin miten uskottavalta kiinnostus näyttää? Mutta ymmärrän toki ettei kaikilta voi edellyttää normaalia käytöstä
Samaa mieltä! Miksi huijaa itseään ja toista. Tosin jos haluaa katsoa on se aitoa. Mieluummin katsoo aidosti muualle kuin etukäteen opettelee katsomaan suoraan häntä
Onpa sekavaa tekstiä. Anna asian olla, näyttää liian analysoinnilta