Hei, lukion ykköstä käyvä tyttö tässä. Masennukseni on taas nousussa, ja koulunkäynnistä ei tule mitään.
Mietin, olisiko itsemurha oikea vaihtoehto, en halua olla yhteiskunnalle taakka. Opiskelu ahdistaa muiden ihmisten takia, eikä onnistu opon mielestä etänäkään. Ei mitään tulevaisuuden unelmia. Miksi elää? En halua ratsastaa muiden maksamilla veroilla sen takia, että olen itse niin heikko ettei mikään suju, ei edes sängystä nouseminen.
Olen menettänyt kaikki ystäväni. Perhe jäisi kaipaamaan, mutta en halua olla heidän taakkanaan.
Mietin, olisiko itsemurha oikea vaihtoehto, en halua olla yhteiskunnalle taakka. Opiskelu ahdistaa muiden ihmisten takia, eikä onnistu opon mielestä etänäkään. Ei mitään tulevaisuuden unelmia. Miksi elää? En halua ratsastaa muiden maksamilla veroilla sen takia, että olen itse niin heikko ettei mikään suju, ei edes sängystä nouseminen.
Olen menettänyt kaikki ystäväni. Perhe jäisi kaipaamaan, mutta en halua olla heidän taakkanaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei kannata, elämä voi tulevaisuudessa vielä kääntyä paremmaksi meni nyt sitten ihan miten tahansa, lukionkin voi suorittaa myöhemmin loppuun jos ei nyt meinaa onnistua.
Minullakin olleet positiiviset puolet elämässä harvassa jo vuosia, mutta olen kuitenkin jaksanut painaa eteenpäin ihan vain luottamuksesta siihen että tulevaisuudessa kaikki voi kääntyä paremmaksi ja voin saavuttaa onnen...
Oletkos jo käynyt lääkärillä/psykologilla ongelmasta puhumassa? Itse olisi tarkoitus näin tehdä lähiaikoina kun nyt viime kuukausina masennus on oikein kunnolla vasta alkanut tuntumaan ja olen sen olemassaolon lopulta tiedostanut kunnolla.
Jokatapauksessa voimia sinulle, toivon että löydät apua masennukseesi, itsemurha ei ole mikään ratkaisu mihinkään, niin kauan kuin olet elossa on myös toivoa paremmasta tulevaisuudessa.
Jos haluat jutella yksityisesti voit laittaa sähköpostia
[email protected]
Tosiaan lukion kakkosta käyvä poika olen.
Moro. Itelläni on ollut masennusta yläasteelta lähtien (nyt 27v) ja vasta noin puoltoistavuotta sitten pääsin psykologille juttelemaan kun yritin itsemurhaa,menin sairaalan kautta erittäin akuuttina tapauksena psykiatriselle..kävin vähän yli puol vuotta juttelemassa pari kertaa viikossa ja sain ssri- lääkkeet mitkä toimii itselläni erittäin hyvin. Psykiatrilla käynnit loppuivat kun lääkkeet alkoivat toimia ja puhuttiin että ehkä minä jo selviän omillani =)
Tuntemukset oli täysin samat kuin mitä kirjoitit tuohon..Nyt on ollut helpompaa kun on hyvä lääkitys, ei tunnu maailma kaatuvan niskaan vaikken jaksa joka päivä noustakaan sängystä. Työttömänä ollut n. vuoden eli n.siitä alkaen kun masis puhkesi uudestaan, pahana. Työttömyyden alku ei johtunut masiksesta, mutten ole jaksanut kiinnostua työntekemisestä vaikka olenkin hakenut töitä aktiivisesti.
älä luovuta. Mieti mitä läheisesi joutuisivat kokemaan.Tiedän että tämä kuulostaa kliseeltä ja onkin sitä mutta mieti. Jos haluat jutteluseuraa tms niin sano, vinkkaa vaikka tähän nikkiin niin annan sähiosoitteen.