Taas yksi joulu, kun me ei olla yhdessä. Ja tietyllä tapaa ensimmäinen. Tämä on ensimmäinen joulu, kun mä en enää jaksa edes toivoa. Sanotaan, että on usko, toivo ja rakkaus. Ja suurin niistä on rakkaus. Mä olen ihan samaa mieltä. Ensin mä menetin uskoni. Sit viimeisen vuoden kuluessa jo toivonikin. Mut rakkautta mä en menetä, se ei katoa. Siitä täytyy joskus voimien karttuessa tehdä jotakin kaunista, luoda jotain uutta. Sillä se ei mene pois. Sen kanssa pitää vain elää.
Ensimmäinen joulu
ilman toivoa
5257
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla sama fiilis :(
Ostin itselleni joululahjan...
ison nenäliinapakkauksen.
Miksi noin? Oletko varma että kaikki voitava on tehty? Ettet ole käsittänyt jotain väärin? Tai ettei hän ole ymmärtänyt jotain väärin? Ettei joku vain tehnyt hätäistä johtopäätöstä ja kadu?
Vähän samanlaiset fiilikset täälläkin. Ensimmäinen joulu oli ihana täynnä toiveikkuuta ja odotuksia, koko tilanne vielä edessä ja toiveet hänen suhteensa korkealla.
Tyhjäksi osoittautuivat nuokin toiveet. Nyt ei ole enää toiveikkuutta jäljellä kuin pienen pieni nokare, joka kohta häviää kokonaan.
Mä jätän joulun väliin. Hän on tullut kotiin jouluksi ja on nyt niin lähellä että mä en voi olla. Ryömin peiton alle ja hengitän. Siinä kaikki.