Finland är och förblir tvåspråkigt
Nationalspråksstrategin är historisk och en politisk viljeyttring för en aktiv språkpolitik.
Susanna Ginman
Nationalspråksstrategin
Den nationalspråksstrategi som regeringen i går godkände är den första i sitt slag och ett starkt dokument för Finland som en tvåspråkig nation. Arbetet har letts av statsminister Jyrki Katainen (Saml), vilket har stor symbolisk betydelse.
Regeringen slår fast att den språklagstiftning vi har är tillräcklig, men att tillämpningen inte fungerar. Strategin konstaterar att två jämlika språk ibland förutsätter särlösningar för den mindre språkgruppen. Men det är inte bara svenskan som har problem, också finskan och särskilt kunskaperna i skriftspråket kräver förbättring, till exempel bland tjänstemännen. Meningen är att båda nationalspråken ska få ökad synlighet och att kontakten mellan språkgrupperna ska förbättras.
Det är en glädje att läsa strategin, som utgår från och genomsyras av en positiv attityd till vår tvåspråkighet. Den väjer inte heller för de fördomar om tvåspråkigheten och svenskan som förekommer. Dessutom innehåller strategin praktiska förslag.
Förhoppningsvis får strategin uppmärksamhet. På det sättet kunde diverse missförstånd om språklagstiftningen och vad det innebär att Finland är tvåspråkigt rättas till och avfärdas från den politiska dagordningen.
Strategin innehåller konkreta förslag som gäller utbildningen och statsförvaltningen och den ger rekommendationer till kommunerna, som i och med det kommunala självstyret fattar sina egna beslut.
Det konkretaste förslaget i strategin är en satsning på språkbad i skolorna. Språkbadslärare ska utbildas och Undervisningsministeriet ska i samarbete med högskolorna skapa en specialisering för barnsträdsgårdslärare, klasslärare och ämneslärare. Forskning visar att språkbad är framgångsrikt på många olika sätt och det har varit populärt framför allt längs kusten. Men omfattningen har inte vuxit sedan 1990-talet så satsningen är välkommen.
Prioriteringen av språkbadsskolorna ska tolkas som regeringens svar på diskussionen om tvåspråkiga skolor och de glädjande önskemålen på finskt håll att ha en närmare kontakt med svenskan. Också andra modeller för att förbättra möjligheterna att lära sig det andra nationalspråket inom skolan ska utredas, men utgående från att alla elever får undervisning på sitt eget språk.
Dessutom ska undervisningsmetoderna ses över så att språkundervisningen satsar på det kommunikativa. I historieundervisningen ska den svenska tiden i Finlands historia ges mera uppmärksamhet.
Det som kan uppfattas som problematiskt är att strategin är kostnadsneutral och inga nya resurser utlovas. Till exempel då det gäller utbildningen av språkbadslärare, har inga nya studerande tagits in efter 2009 eftersom lärarutbildningen i Kajana, där utbildningen har skett, läggs ned. Men på undervisningsministeriet intygar man att resurserna omprioriteras. De nya läroplanerna tas i bruk 2016 och strategins beslut skrivs in i dem.
Strategin innehåller checklistor och praktiska verktyg för myndigheterna. Ett exempel är att tvåspråkiga myndigheter ska använda både det finska och det svenska namnet och att bokstavsstorleken ska vara densamma. Det kan låta som en petitess, men det är symboliskt. Tyvärr har statsrådets information inte haft tillgång till checklistan. I det nyinvigda pressrummet står statsrådets namn på finska stort på två ställen medan det svenska namnet är lika litet som det engelska.
Nationalspråksstrategin är en politisk manifestation för vår tvåspråkighet av sexpartiregeringen och den fyller ett stort behov. Det är viktigt att uppföljningen sker på det sätt som rekommenderas.
Nationalspråksstrategin är historisk och en politisk viljeyttring för en aktiv språkpolitik.
Susanna Ginman
Nationalspråksstrategin
Den nationalspråksstrategi som regeringen i går godkände är den första i sitt slag och ett starkt dokument för Finland som en tvåspråkig nation. Arbetet har letts av statsminister Jyrki Katainen (Saml), vilket har stor symbolisk betydelse.
Regeringen slår fast att den språklagstiftning vi har är tillräcklig, men att tillämpningen inte fungerar. Strategin konstaterar att två jämlika språk ibland förutsätter särlösningar för den mindre språkgruppen. Men det är inte bara svenskan som har problem, också finskan och särskilt kunskaperna i skriftspråket kräver förbättring, till exempel bland tjänstemännen. Meningen är att båda nationalspråken ska få ökad synlighet och att kontakten mellan språkgrupperna ska förbättras.
Det är en glädje att läsa strategin, som utgår från och genomsyras av en positiv attityd till vår tvåspråkighet. Den väjer inte heller för de fördomar om tvåspråkigheten och svenskan som förekommer. Dessutom innehåller strategin praktiska förslag.
Förhoppningsvis får strategin uppmärksamhet. På det sättet kunde diverse missförstånd om språklagstiftningen och vad det innebär att Finland är tvåspråkigt rättas till och avfärdas från den politiska dagordningen.
Strategin innehåller konkreta förslag som gäller utbildningen och statsförvaltningen och den ger rekommendationer till kommunerna, som i och med det kommunala självstyret fattar sina egna beslut.
Det konkretaste förslaget i strategin är en satsning på språkbad i skolorna. Språkbadslärare ska utbildas och Undervisningsministeriet ska i samarbete med högskolorna skapa en specialisering för barnsträdsgårdslärare, klasslärare och ämneslärare. Forskning visar att språkbad är framgångsrikt på många olika sätt och det har varit populärt framför allt längs kusten. Men omfattningen har inte vuxit sedan 1990-talet så satsningen är välkommen.
Prioriteringen av språkbadsskolorna ska tolkas som regeringens svar på diskussionen om tvåspråkiga skolor och de glädjande önskemålen på finskt håll att ha en närmare kontakt med svenskan. Också andra modeller för att förbättra möjligheterna att lära sig det andra nationalspråket inom skolan ska utredas, men utgående från att alla elever får undervisning på sitt eget språk.
Dessutom ska undervisningsmetoderna ses över så att språkundervisningen satsar på det kommunikativa. I historieundervisningen ska den svenska tiden i Finlands historia ges mera uppmärksamhet.
Det som kan uppfattas som problematiskt är att strategin är kostnadsneutral och inga nya resurser utlovas. Till exempel då det gäller utbildningen av språkbadslärare, har inga nya studerande tagits in efter 2009 eftersom lärarutbildningen i Kajana, där utbildningen har skett, läggs ned. Men på undervisningsministeriet intygar man att resurserna omprioriteras. De nya läroplanerna tas i bruk 2016 och strategins beslut skrivs in i dem.
Strategin innehåller checklistor och praktiska verktyg för myndigheterna. Ett exempel är att tvåspråkiga myndigheter ska använda både det finska och det svenska namnet och att bokstavsstorleken ska vara densamma. Det kan låta som en petitess, men det är symboliskt. Tyvärr har statsrådets information inte haft tillgång till checklistan. I det nyinvigda pressrummet står statsrådets namn på finska stort på två ställen medan det svenska namnet är lika litet som det engelska.
Nationalspråksstrategin är en politisk manifestation för vår tvåspråkighet av sexpartiregeringen och den fyller ett stort behov. Det är viktigt att uppföljningen sker på det sätt som rekommenderas.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Alastomalla keisarilla on edelleen hienot ja kalliit vaatteet päällä !
Suomi ei ole koskaan ollutkaan todellisuudessa kaksikielinen eikä koskaan sellaiseksi tule!
Tämä on totuus, uskottelee svekosurut itselleen mitä tahansa.
Väite että, 'Suomi on kaksikielinen maa', on lain virheellinen tulkinta joka ei käy perusteluksi. Väitteen esittäjä olettaa että perustuslaissa LUETELLUT kansalliskielet suomi ja ruotsi tekisivät Suomesta kaksikielisen. Kaksikielisyys ei ole ollut lainlaatijan tarkoitus kirjatessaan ylös Suomen kansalliskieliä.
Suomessa ei ole kaksikielisyyttä, on vain kaksinkertaista yksikielisyyttä. Puheet Suomen kaksikielisyydestä ovat harhaanjohtavia. Perustuslaissa LUETELLAAN että Suomessa ovat kansalliskielet suomi ja ruotsi. Laissa ei mainita kaksikielisyydestä sanallakaan. Kukaan ei voi rekisteröityä kaksikieliseksi yms. Kuinka siis voisimme olla kaksikielinen maa kun ihmiset ovat yksikielisiä, suomenkielisiä tai ruotsinkielisiä?
Perustuslaissa määritellään perustuslailliset oikeudet, ei velvollisuuksia, eikä varsinkaan velvollisuutta opiskella pakkoruotsia tms.
Väitteet Suomen kaksikielisyydestä luovat käsityksen että nämä kaksi kieltä toimisivat yhtäaikaa ja samassa paikassa. Todellisuudessa vain osa rannikosta on ruotsinkielinen ja koko sisämaa on yksikielinen suomenkielinen.
Suomessa on jo lainkin mukaan yksikielinen alue, Ahvenanmaa. Suomi on siis jo kaksinkertaisesti yksikielinen, koska Ahvenanmaa on ruotsinkielisesti yksikielinen ja manner suomenkielellä yksikielinen.
Muuttamalla manner yksikieliseksi, suomenkieliseksi, säilytämme kaksikielisyytemme sellaisena kuin se on ollut ja silloin myös laki vastaa maan todellista tilaa, eli kaksinkertaista yksikielisyyttä.
Ruotsia on täällä puhuttu yhtä kauan kuin suomea, ei mitään oleellista eroa ole tässä.
Kellot soivat pakkoruotsille ,virkamiesruotsille ja yleeensäkkin valheelliselle kaksikielisyystermille..!
Tyypillinen Ankdamin tapainen lapsellinen svekko ämmä. "Minä ku sano nii psyyy väää se psyy vääåä". Svekolta ei voi odottaa aikuisen ihmisen tapaista kypsyyttä.
Ginmania yleensä arvostan, mutta nyt hän joutuu puhumaan "omilleen" liturgiaa, kenties hän uskoo jonkin verran sitä itsekin.
Kaksikielisyyshän voisi jatkaa, mikäli pakkoruotsi saataisiin pois. Nyt pedataan tilannetta, jossa kaksikielisyys on pakko purkaa, koska se on sidottu yhteen kansan vihaaman pakon kanssa, joka on muuttunut jo ajat sitten todelliseksi riesaksi ja kehityksen esteeksi.
Mutta tämä kaksikielisyyden romuttaminen on ruotsinkielisten oma valinta.
Tuolla hieman ylempänä veljesi todistaa "Suomi ei ole koskaan ollutkaan todellisuudessa kaksikielinen eikä koskaan sellaiseksi tule!"
Ja sinusta kaksikielisyyttä voisi jatkaa ... Onko se sinunkin kaksikielisyyspuheesi sitä, että olkaa vain yksi- tai kaksikielisiä, kunhan ette puhu ruotsia julkisesti ettekä vaadi mitään.
Ei Suomi olekaan ollut kaksikielinen siinä mielessä, että suomalaiset olisivat olleet kaksikielisiä suomi-ruotsi-yhdistelmällä.
Mutta meillä on ollut kaksi kansalliskieltä jo silloin, kun vain viitisen prosenttia suomenkielisestä enemmistöstä osasi edes jonkun verran ruotsia.
Yritä sinäkin ymmärtää, että ruotsi ei ole Suomen kansalliskieli. Suomen kansalliskieli on suomi ja Ruotsin kansalliskieli on ruotsi.
Lakikirja ei ole mikään tietosanakirja, joka kertoisi totuusasioita. laeisa lukee ja on aina lukenut suuria valheita joka maassa.
Kansalliskieli on pelkkä nimitys, sillä ei ole sisältöä. Suomi on maan pääkieli. Kansalliskieliä voisivat olla suomi, saamet, ruotsi, suomalainen viittomakieli sekä romanikieli. Yhtä hyvin voidaan luopua termistä kansalliskieli ja ryhtyä puhumaan kielitasoista: pääkieli suomi, paikalliset vähemmistökielet saamet, ruotsi, suomalainen viittomakieli sekä romanikieli, uudemmat vahvat vähemmistökielet venäjä, viro, eu-kielet saksa, ranska, espanja jne. sekä muut maahanmuuttajien kotikielet.
On totta, että olisi parasta uusia kielitermistö, koska kaikki vanhat termit on vesitetty suomi-ruotsi-kaksikielisyysliturgialla.
POIS PAKKORUOTSI
Suomessa asuu pian venäläisiä enemmän kuin ruotsinkielisiä, jotka mielellään lukevat itsensä "FINLÄNDARE'ski" kuin finneksi.
Tarkoitan Suomessa asuu finnejä ja FINLÄNDARE'ita. Mitä sitten; Ju, då ska man övertala alla ryssar bokföra sig som SVENSKSPRÅKIGA.
Varför skulle vi det? Snart har dom tagit över era finskspråkiga kommuner och majoriteten av invånarna är ryska. Det är ju det ni vill
Kerrotko kenellä meillä on ollut kaksi kansalliskieltä ja mistä lähtien? Miten suomenkieliset ovat aktiivisesti hakeutuneet kaksikielisyyden piiriin?
Ruotsi ei ole Suomen alueella kehittynyt kieli ja siksi se on vieras kieli Suomessa.
Suomi on kehittynyt Suomessa ja Viro on kehittynyt samasta itämerensuomen kantakielestä Virossa. Olemme olleet Suomenlahden molemmin puolin virolaisten kanssa niin kauan että kielemme ovat ehtineet erkaantumaan toisistaan niin paljon että suomi ja viro eivät ole enää ymmärrettäviä keskenään.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_kieli
Suomenruotsi on tuotu tänne hiljattain. Todisteena siitä on että suomenruotsin avulla voi ymmärtää norjaa, tanskaa, ruotsia, fääriä. Monesti on suomenruotsalaisten taholta tullut todistetuksi että suomenruotsi on sama kieli kuin Ruotsissa puhuttu kieli.
kartta oikeasti yksikielisestä Suomesta
http://www.kielipolitiikka.net/fakta/ks12009.htm#ks12009
Missä sitä ruotsia kuulee Suomessa ja neuvokaa se paikka?
Olen käynyt monissa paikoissa, myös Suomessa ja yrittänyt kuunnella hyvin tarkkaan mitä ihmiset puhuvat. Olen kävellyt Aleksanterinkatua torille päin ja sitten torilla valeostanut ensin kukkia ja sitten menin lockien sekaan kalapuolelle ja sitten vielä sinne missä myydään turkishattuja.
Yleensä kukaan ei puhu mitään ja jos puhuu niin se on suomea.
Huomenna ajattelin ottaa toisensuuntaisen kävelyreitin kartoittaakseni puhutaanko pääkaupungissa ruotsia.
Kyllä ruotsia joskus kuulee, mutta paljon enemmän minä olen kuullut venäjää, viroa, somaliaa, serbo-kroatiaa jne.
Eiköhän se kero maamme kielisyyden?
Vau, ja vielä sanotaan, ettei suomalaisilla ole monipuolinen kielitaito. Tunnustetaan nyt kuitenkin, että meille useimmista on vaikea erottaa (entistä) serbokroatian kieltä. Asuinpaikkakin voi toki vaikuttaa, mutta en tunnista myöskään somalin kieltä. (En silti ole niin lande, etten tietäisi nuorison stadissa ottavan somalista lainasanoja,)
Täällä PK-seudulla mamuja on jo niin paljon, että kieliä pystyy erottamaan.
Minun talossani asui kolme bosnialaista perhettä ja lisäksi albaaneja.
Ulkonäön perusteella voi päätellä myös paljon.
Käy vierailulla esim. Stockmannilla tai Lindexillä ja pysy siellä tarpeeksi pitkään ja seuraa palveluskuntaa ja heidän keskinäistä puhettaan niin huomaat.
Vain pienenä vinkkinä
Stockkallakaan kukaan ei enää puhu ruotsia, venäjää ja viroa kylläkin.
Jos kerran Finland on tvåspråkig, niin olettaisin surujen hoitavan oppivelvollisuutensa ja opettelevan suomea, isänmaan kieltä.
Ei sitä koskaan tiedä mihin sitä joutuu isona.
Siinäpä se ongelma onkin. Svekko ei koskaan kasva "isoksi". Lue vaikka juttuja täällä. Ankdamilla pistäisin kirjoitukset dementian piikkiin.
Finska och svenska, fint traditionen.
Susanna Ginman, Suomi on ja pysyy kaksimielisenä!
Tehtiikö tuossa taas kielipolitiikkaa suruille.
Eli löytyyköhän suomeksi sepustusta?
Pietarsaaressa Anna- Maja Henrikssonin kotikaupungissa on vaikeaa työllistyä ilman ruotsinkielen taitoa.
Näin on paikallinen Rkp keskuudessaan päättänyt ja sanan laittanut kiertämään.
Vaikka työ sinänsä ei vaatisi kaksikielisyyttä niin tämä dogmi on poliittisista syistä laitettu käytäntöön.
Suomenkielellä ei ole samanlaista vaatimusta.
Suomenkielisten poismuutto kiihtyy.
En usko millään muulla kaupungilla olevan tavoitteena saada ihmiset muuttamaan pois.
Pietarsaarelaiset+säikähtivät+15+vuotta+sitten,+kun+suomenkielisten+osuus+oli+47%+asukkaista,+jotain+siis+oli+tehtävä.
Surullinen juttu.
No hyvä tietää. Täytyykin sitten olla käymättä Pietarsaaressa ja ajaa sen ohi.
Eihän se minulta ole pois mutta mielenkiinnolla seuraan kaupunkiin tulleiden uusien pakolaisten työllistymistä ruotsinkielellä.
Ovat nimittäin päättäneet myös seudun kuntien yhteisessä maahanmuuttajien kotouttamisohjelmassa pakolaistenkin kotouttamisesta ruotsinkielellä, sen Suomessa säilymisen varmistamiseksi.
Kyllä, luit oikein.
Ruotsinkieli on hiipumassa rannikko-pohjanmaalla ilman maahanmuuttoa ja ruotsinkielellä kotouttamista, Rkp:n pakkomatematiikalla laskettuna.
Kukaan Rkp:ssa ei tosin ole huolissaan ruotsinkielisten nuorten poismuutosta ruotsiin kouluun ja töihin.
Niin on siis hätä rannikon Rkp:llä suomenkielisten pelottavasta ja vielä " liian suuresta " määrästä alueella.
Valtakunnantasolla on kansalliskielistrategia suomen kaksikielisyyden ja ruotsinkielen aseman turvaamiseksi.
Rannikko-Pohjanmaalla ja Pietarsaaressa on kansalliskielitragedia ruotsinkielen aseman parantamiseksi.
Ginman tuhosi äidistään tehdyn elämänkertakirjan, vaati niin paljon muutoksia siihen, että kirja olisi ollut torso.
Suomi ei tule koskaan olemaan yksikielinen maa, se on varmaa.
Hintti mongerrus on niin rumaa,että hurrilaisetkin laulaa laulunsa englanniksi. Näin se vaan on,valitan. Että ei ainakaan Suomessa pakolliseksi..
Olet ansainnut palkinnon päivän tyhmimmästä kommentista!
Susanna Ginmann on äitinsä Martta Tikkasen tytär, hemmoteltu pilalle jo lapsena. Susanna pitää itseään suurena journalistina, mitä hän ei suinkaan ole. Ilman Höblää, hän olisi kaikille tuntematon suuruus..heh. Tikkasesta, hänen äidistään olisi kirjoitettu kirja, mutta tytär tuhosi sen, jatkuvilla muutoksilla teksteihin, lopulta kirjan tekijä luopui hankkeestaan, ja sanoi, että antaa Susannan itse kirjoittaa kirja, kun niin haluaa.
Mielipiteesi on asenteeltaan outo ja kurja, vääristely paistaa läpi.