toimintaterapia työnä raskas?

Toimintaterapeutiksi opiskelevana voin sanoa, että jo koulutus on melko raskasta, osaamisen pitää olla niin laajaa ja vain vähän aineita on mahdollista suorittaa verkossa tai etänä ->kontaktiopetusta on paljon. Harjoittelupaikoissa olen nähnyt, että työ voi olla parhaimmillaan erittäin antoisaa ja hyödyllistä, mutta myös järjettömän raskasta ja kuluttavaa. Toimintaterapia on kuitenkin tieteenalana melko tuntematon Suomessa vielä, joten usein toimintaterapeutille ängetään aivan liikaa muidenkin ammattiryhmien töitä. Opiskelemaan on vaikea päästä, mutta jos ala tosissaan kiinnostaa, kannattaa hakea. Mikään sosiaali- ja terveysalan työ ei ole ruusuilla tanssimista, vaan omistautumista vaativaa.

Voi se toimintaterapeutin työ olla kevyempääkin, lausuntojen ei välttämättä tarvitse olla kovinkaan hienosti kirjoitettuja ja kirjattuja (vaikka alan terminologiaa pitääkin käyttää) ja mikäli rohkeutta riittää sekä hyvä tilaisuus tarjoutuu, voit toimia toiminimellä omien preferenssien mukaan. Esim. lasten suorituskyvyn valvomisen ja arvioinnin sijasta (kynänkäyttö, kehonkäyttö jne.) voi toimintaterapeutti toimia mielenterveyspotilaiden tai vammaisten (myös vammautuneiden?) kuntoutuksessa. Jos jokin asiakasryhmä on lähellä sydäntä, niin katsastele pystyykö sen pariin pääsemään tuota kautta.

Toisaalta jos sosiaaliala kiinnostaa ja olet kiinnostunut vetämään ryhmätoimintaa, niin sosionomin tutkinnossa voi erikoistua sosiokulttuuriselle puolelle. Tämä tarkoittaa asiakaskuntana laajaa kenttää (muita erikoistumisalueita on varhaiskasvatus ja vammaistyö) mistä valita, mutta ei ole niin spesifi (eikä vaativa?) kuin toimintaterapeutin työ. Taideterapeutiksi ei kannattane suoraan lähteä opiskelemaan, vaan hankkia ensin jonkinlainen peruskoulutus millä pääsee muutenkin asiakasryhmän pariin töihin ('päivätyö' tai 'vakityö'), jonka jälkeen ohessa kouluttautuu sitten haluamalleen terapiasuuntaukselle. Sosionomin työssä on hyvinkin arvostettua halu ja taito vetää ryhmämuotoista toimintaa - oli se sitten nuorille, vanhoille, kuntoutujille (päihde, mielenterveys) jne.

Tuon koulutushaaveen kannalta tosiaan tulee ottaa se pohjakoulutuksen tarve; esim. http://www.kuvataideterapia.fi/

"Koulutukseen hakeutuvilta edellytetään joko pohjakoulutusta taiteessa ja soveltuvuutta alalle tai vaihtoehtoisesti terveydenhuollon tai psykologian alan koulutusta täydennettynä riittävillä taideopinnoilla. "

Kiitos viestistä ja vinkeistä :) Sosionomi--- hmm... olen kuullut joiltakin sosionomeilta ettei alan töitä löydy kovin helposti ja tutkinto ei kuitenkaan ole riittävä joihinkin sosiaalialan työtehtäviin? Olen kuullut joidenkin toimivan hoitajina. Jotkut ovat sanoneet että toimariksi kannattaa mieluummin lukea sosionomiks, koska se on monipuolisempi ja voi hakea myös sosionomin töitä?Jotenkin arveluttaa, että pääsisin sosionomina vetämään ryhmämuotoista toimintaa - ehkä hoitotöiden lomassa. Toimarikin voi vetää ryhmiä ja ehkä paremmin? Voiko toimari hakea myös lastentarhaopettajan paikkoja?

Miunua myös kiinnostaa paljon tämä ala mutta tuo opiskelujen ja työn raskaus arveluttaa... Te jotka opiskelette toimintaterapeuteiksi niin millä taustalla olette aloittaneet opiskelut? (lukiosta suoraan, aiempi terveysalan ammatti.... ) Entä millaiset ovat olleet pääsykokeet? Mistä ominaisuuksista mielestänne on hyötyä työssä? Tietysti pitkäjänteisyys, sosiaalisuus, hyvät kädentaidot yms. mainitaan joka paikassa mutta mitä itse pidätte tärkeänä kun olette olleet harjoittelussa?

Toimintaterapeutin toimenkuva on tosiaan ihan eri asia kuin sosionomin työ (tai sosiaalityöntekijän työ). Toimintaterapeutti on vähänkuin fysioterapeutti (~ "hieroja & personal trainer"), mutta erilaisten 'taitojen' kohdalla. Näihin voi lukeutua lapsen kirjoittamistaito, liikkumistaito (eli motoorinen taito; onko esim. tasapainossa tai koordinaatiossa ongelmia ja pitää sitten harjoittelusessioita kerrasta toiseen) jne.

Hoitopuolella se voi olla sitten ruoanvalmistamista tai muuta vastaavaa arki'taitoa' mitä harjotellaan.

Sosionomin ryhmäohjauksessa on sitten kyse esim. kuvallisista, musiikillisista tai liikunnallisista tuokioista, joissa ideana ei ole niinkään minkään konkreettisen harjoitteleminen. Noita käytetään esim. mukavan yhdessätoimimisen nimissä, tutustumisharjoitteina, ns. 'terapeuttisena' eli esim. muistelutyö vanhusten parissa yms. tai näiden kaikkien yhdistelmänä. Riippuu omasta halusta, aktiivisuudesta ja innostuneisuudesta, missä määrin noita sitten käyttää.

Etköhän saa parhaiten jonkinlaista realistisempaa käsitystä toimintaterapeutin kun selvität mitä kirjoja siellä luetaan. Tämmönen näytti olevan ekalla anatomian ja fysiologian kurssilla vasta-aloittaneilla:

Bjålie, J. G. ym. 2002. Ihminen Fysiologia ja anatomia. WSOY

Muilla kursseilla on esim.:

Matilainen E, Aro T., Huunan-Seppälä A: ym. 2004. Toimintakyky, arviointi ja kliininen käyttö

Hislop,H.J., Montgomery,J. 2007. Daniels, Worthingham´s Muscle testing. Techniques of manual examination.

Lamport, N.K., Coffey, M.S & Hersch, G.I. Activity analysis & application. Building blocks of treatment. 3rd ed.

Mun käsittääkkseni toimarit tekevät myös sosionomin töitä, eli se on monipuolisempi. Sosionomit tekevät usein samoja töitä kuin lähihoitaja...

Hei minua kiinnostaisi kuulla, minkälaiset olivat pääsykokeet toimintaterapeutin koulutusohjelmaan? Ja kuten toinen jo aiemmin kyseli, niin te jotka opiskelette toimintaterapeuteiksi - millä taustalla olette aloittaneet opiskelut? Suoraan lukiostako? Kuullostaa kyllä tosi mielenkiintoiselta alalta! Luin, että pääsykokeissa olisi ryhmätilanne, minkälainen se oli? :)

Kertokaa myös, mitä mieltä olette eri ammattikorkeakoulujen toimintaterapian koulutuksen tasosta...?!?

Metropoliassa on ainakin hankala hyväksilukea opintoja, vaikka olisi sosionomin paperit. Hyvä opetus, mutta tehtävät usein epäselviä ja koulun sisäinen tiedotus ei toimi kunnolla. Runsaisiin tehtävien määrään saa varautua. Helsingin alueella voi olla hankala päästä harjoitteluun, jossa olisi toimintaterapeutti ohjaajana - paikkoja liian vähän, kun vanhat paikat eivät jaksa ottaa opiskelijoita harjoitteluun.

Käsittääkseni JAMKissa on rankempaa ja kaikki materiaali on englanniksi usein - tämän tarkemmin en tiedä.

Haetko aikuiskoulutuksessa vai nuorisokoulutuksessa? Keskiarvon tulee olla yli 4 ammattitodistuksessa jos haet nuorisopuolelle. Muutoin et saa riittävästi pisteitä pääsykokeisiin saakka. Ensisijainen kannattaa olla, kun siitä saa 5 p. lisää. Aikuispuolelle ei katota keskiarvoa, työkokemus (5v muistakseni) auttaa sekä avoimessa amkssa suoritetut opinnot (ite hain ilman opintoja ja pääsin sisään). Aineistokoe on, saat eteesi toimintaterapiaan liittyvän tekstin ja sovellat sitä esseeseesi. Vaikka nuo hakijamäärät on noin isoja niin kyllä siinä joukossa on niitä, jotka hakee huvikseen (tietävät etteivät pääse...) ja niitä, jotka ei vaan tuu sitten pääsykokeisiin. Silloin kun hain, niin aika moni puuttui paikalta. Ei ne luvut kerro koko totuutta. Mitä tarkoitat että kaikilta sijoilta?

Ryhmätilanne oli toinen. Piti 4 hengen porukassa toimia yhteistyössä muiden kanssa, suunnitella jotain tapahtumaa jonnekin jonkin ikäisille. Siin katotaan sosiaalisia yhteistyötaitoja.

Haen nuorisokoulutuksessa lukio/yo-pohjalta..pisteiden pitäisi riittää pääsykokeisiin saakka. On varmasti totta, että nuo hakijaluvut ei kerro koko totuutta. Mutta kun ensisijaisesti on ollut hakijoita jo niinkin paljon kuin 283, niin pääseekö muilta sijoilta edes sisään opiskelemaan? ...Tuolla "kaikilta sijoilta yhteensä 756 hakijaa" tarkoitan sitä, että Metropolian toimintaterapiaan on v.2012 hakenut yhteensä 756 hakijaa, eli hakujärjestyksessä kaikilta sijoilta 1-4. Mietin vain, kuinka suuri riski on jäädä valittujen ulkopuolelle, jos laitan tämän hakujärjestyksessä toiseksi. On useampi paikka jotka kiinnostavat ja haluaisin laittaa ne kaikki ykkösvaihtoehdoksi! Pitää vaan valita järjestys.. :)

Ei tosiaan ole Jamkissa kaikki materiaali englanniksi. Mutta tosiasia on, että iso osa toimintaterapian opiskelumateriaalista on englanniksi, koska suomeksi materiaalia on erittäin vähän. Jyväskylässä ja lappeenrannassa opiskelu sisältää toimintaa enemmän kuin esimerkiksi metropoliassa, jossa opiskelu ainakin aiemmin oli erittäin teoreettista.

Toimintaterapeutin koulutuksella ei voi tehdä sosionomin tai hoitajan töitä, eikä päästä lastentarhaan, koska pedagogiset opinnot puuttuvat. Työnkuva vaihtelee, mutta harvemmin toimintaterapeutin nimikkeellä mitään hoitotehtäviä tehdään. Palvelutalossa työ voi olla arviointia, ryhmätoimintaa, virikkeiden järjestämistä, arkitoimintojen harjoittelua ja apuvälineisiin liittyvää työtä.

Ja tuosta tasosta on vaikea sanoa, mutta Jamkissa opiskelu oli laadukasta ja opettajat päteviä. Myös asiantuntijoita talon ulkopuolelta kävi pitämässä kursseja. En kokenut opintoja raskaiksi, mutta toki lukemista (osin englanniksi) oli paljon. Erityisesti pidin siitä, että oikeasti testasimme itse testejä ja välineitä, harjoittelimme konkreettisesti ryhmien pitoa ja kokeilimme menetelmiä. Lisäksi oli liikuntaa (esimerkiksi luovaa liikettä), luovia menetelmiä, ortoosien valmistusta jne. Jyväskylässä nykyisten ryhmäkokojen vuoksi on vaikea saada harjoittelupaikkaa, mutta jos on valmis tekemään harjoittelun vaikkapa kotipaikkakunnalla, niin paikan löytyminen helpottuu huomattavasti. Jamkissa opiskelua voin kyllä suositella.

Olen itse päässyt opiskelemaan suoraan lukiosta. Elämänkokemuksesta on hyötyä ehdottomasti toimintaterapeuttina mutta toisaalta kun siirtyy suoraan lukiosta, on kielet, ATK-taidot, bilsa ja terveystieto vielä tuoreessa muistissa. Noista on ollut opinnoissa eniten hyötyä, samoin kädentaidoista ja ruuanlaittotaidoista. Suosittelen panostamaan enkkuun lukiossa hyvin, lähinnä luetunymmärtämiseen. Se helpottaa artikkelien ja tutkimusten lukemista.

Jamkissa opiskelleena voin ainakin kehua opettajia ja opetusta. Pääsykokeissa saatetaan testata sopeutumista yllättäviin tilanteisiin, joten siellä voi olla hassunkin kuuloisia tehtäviä.

Toimintaterapeutilla ei ole pätevyyttä tehdä hoitotyötä tai sosionomin työtä eikä myöskään hoitajalla tai sosionomilla toimintaterapeutin työtä, sillä nimike on suojattu.

Toimintaterapiakoulutus on ollut elämäni parasta aikaa, vaikka joskus ei jaksaisi aina analysoida kaikkea :)

Mitä tarkoitatte opiskelun/työn rankkuudella; fyysisesti vai psyykkisesti...? Olen todella kiinnostunut toimintaterapiaopinnoista, mutta hieman on vielä pimennossa mitä se työ (ja opiskelu) käytännössä on.

Olen kekseliäs, fyysisesti (ja henkisesti :D) erinomaisessa kunnossa, osaan kieliä, utelias oppimaan uutta, olen kätevä käsistäni, liikunta&hyvinvointi on lähellä sydäntäni, voisinko sopia alalle?

^missä amkissa opiskelet?

Onko joku hakenut Ouluun tt-opintoihin? millainen oli valintakoe?

Pääsin Metropoliaan sisälle vuonna 2015 varasijalta. Pääsykokeet on nyt muuttunut siitä, että en osaa tarkemmin kertoa nykyisistä kokeista. Koulutus on mielenkiintoinen, monimuotoista. Harmittaa vaan, että harjotteluissa olen nähnyt todella vähän toimintaterapeutteja itse työssään, paljon on saanut pähkäillä itse. Paljon materiaalia on englanniksi, mutta vaikka sitä ei osaisi hyvin, niin silti pärjää. Kirjoista vain Toiminnan voimaa on tärkein työkalu, se kannattaa ostaa, muita voi lainata (MOHO jne.). Tehtävät on usein vähän epämääräisiä, joskus itse lähtenyt vähän väärille urille niiden kanssa. Tenttejä on ollut melko vähän. Lehtorit on pääsääntöisesti osaavia ja ymmärtävät, että aikuisopiskelijoilla saattaa olla muutakin elämää kuin koulu. Itse olen siis monimuoto-opiskelija, aiemmalta koulutukseltani lähihoitaja. Minusta tuo koulutus ja tehtävät vaatii 'maalaisjärkeä', ongelmanratkaisukykyä ja sitä, että tajuaa, että joskus vähempi on enempi :)
Tsemppiä kaikille pääsykokeisiin! Omasta puolestani voin suositella koulutusta ja Metropoliaa.

Kaikki koulutusohjelmat on jotenkin muuttunut teoreettisemmiksi, joka näkyy harjoitteluun tulevien opiskelijoiden työotteessa. Opinnot olivat sopivan haastavat, mutta ala on todella laaja ja vasta työskennellessä oppii alaa entistä syvemmin. Nyt työskennellessä ainakin itse haen koko ajan lisää tietoa, kouluttaudun ja opin lisää. Syventävää tietoa voi hankkia loputtomiin ja työn ohessa soveltaa käytäntöön. On huikeeta tehdä työtä, joka kiinnostaa ja jossa voi koko ajan kehittyä. Palkka ei tosin ole erityisen hyvä. En vaihtais kuitenkaan.