Kipu voi muuttua ihan hyväksi muistoksi. Tosin en itse olisi uskonut tätä koskaan kirjoittavani tänne, mutta niin se on. Tyttäreni esitteli innokkaana löytöään; kaapista oli tupsahtanut vanha tunika, joka minulla oli "ennen aina päällä". Voi tavaton, sama vaate oli minulla siinä työhaastattelussa, jossa näin "elämäni suurimman rakkauden" ensi kertaa. Muistan, miten luulin, että siitä tulisi jotain... Olin aivan varma. Tyttäreni tuntee hänen poikansa, joten kerroin hänelle, mistä yhteydestä muistin vaatteen. Kerroin laihtuneeni ja laittaneeni sen pois ja hymyillen painuin muistelemaan koko tarinaa. Vähän niinkuin isoisän olkihattua... Eipä tässä vieläkään kovin hyvin mene, mutta hänen tapaamisensa muutti elämäni suunnan. Kerroin "hänellekin" kerran, mitä tunsin, mutta hän torjui minut. Eli ei siitä sen enempää, kertominen kannattaa. Tietää sitten, mitä toinen on mieltä. Pitkä aika kului, kun sitten tutustuin toiseen mieheen, joka oli varmastikin "odottanut juuri minua". Nyt tarina kehittyy ja muotoutuu. Tiedän, että kaikella on tarkoituksensa. Minullakin.
Kipua ja onnea
Mikaela
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.