Luulen, että mulla on jonkinlainen spektrofobia (Peilin ja oman peilikuvan pelko. Fobia liittyy siihen, että henkilö ei hyväksy itseään.) joka esiintyy kuitenkin vaan pimeessä. Joo, en ole täysin sinut itteni kanssa (ollut koulukiusattu pitkään) mutta koen, etten pelkää sitä omaa peilikuvaani, vaan tulee jotenki sellanen ahdistunu fiilis ja yritän aina pimeessä vaan 'juosta' sen peilin ohi, kattomatta siihen. Laitan vessaan aina valot ennenku astun sisään, etten vaan kato siihen peiliin. Nää helpottaa vähäsen, mut kellään mitään keinoa millä saisin 'parannettua' tätä...
Spektrofobia
H3rmeliini
5700
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Veikkaisin, että tuo pimeässä peilin/peilikuvan pelko on eri asia kuin spektrofobia, joka liittyy kykenemättömyyteen hyväksyä omaa itseä. Olen kuullut, että aika monet pelkäävät peilejä juuri pimeässä. Siihen saattavat liittyä ihan toisentyyppiset pelot (yliluonnolliset asiat, kummitukset yms). Minulla on ihan sama ongelma ja pelkooni on vaikuttaneet tietyt oman elämän kokemukset. En ole mikään asiantuntija, ainoa mitä osaan sanoa on, että kannattaa välttää kauhuleffoja, keskittyä iltaisin rauhoittavaan, leppoisaan olemiseen ja vaikka suosiolla laittaa valot päälle jos pitää vaikka yöllä nousta vessaan. Jos joku tietty peili on jotenkin ikävästi kulkureitillä, voisi myös miettiä, voisiko sen sijoittaa johonkin syrjemmälle.
Itselläni on melkein melkein sama vaiva , esim.yöllä kun menen vessaan pelkään katsoa siihen peiliin ja minun on pakko vain räpsäyttää valot nopeasti auki.
Sama
Itte ainaskin pimeessä voitin pelkoni peiliin silleen että sammutin valot kävelin peilin eteen kattomalla mun jalkoja ja pistin silmätkii ja avasin ja katoin peiliin ja mun taakse vilkuilin aikas paljon mutta ei siellä ollut kun mun koira, 👍👍toimii
Että kun katson itseäni peilistä minä tiedän että olen minä mutta kun katson peilikuvaani se vain tuntuu siltä että se poika peilissä en ole minä tuntuu että peilini katsoo minua sieluun