On asioita joihin elämässä uskon. Uskon rakkauteen ja siteeseen kahden samanlaisen sielun välillä, uskon jälleensyntymään ja siihen että tämä ei ollut ensimmäinen elämä, jossa kohtasimme, vaan kolmas tai neljäs. Ja minä uskon karmaan, uskon siihen että jos emme sovita tässä elämässä tätä kaikkea, joka välillämme on, seuraa se meitä seuraavaan ja silloin uneksin tästä elämästä. Uneksin jälleen miehestä, jonka kasvoja en näe, mutta jota silti rakastan. Ja uneksin paikoista, joista en tiedä missä ne ovat ja mitä ne tarkoittavat. Uneksin tästä maasta ja sen syvistä, uinuvista talvista, jäästä sekä lumesta.
Ja me tapaamme jälleen. Hämmentyneinä toinen toistemme painovoimakentästä, peloissamme siitä tunteesta, joka vain käskee sulkemaan toisen syliinsä.
Ja me tapaamme jälleen. Hämmentyneinä toinen toistemme painovoimakentästä, peloissamme siitä tunteesta, joka vain käskee sulkemaan toisen syliinsä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
:):):) Näkisinpä vain tuon ihmeen:):):)
Minä uskon rakkauteen ja siteeseen ja kahteen samanlaiseen sieluun vasta, kun on otettu rohkea askel ja koeteltu todellisuudessa, onko todella näin.
jotain samaa tunsin hänet kohdatessa..tuttua.Ja hassua sinänsä, "ensirakkauteni"oli
samannäköinen...
Mikä herättää kyllä kysymyksen siitä ihastuitko tähän toiseen siksi että hän muistutti tuota ensirakkauttasi vai ihan omana itsenään?
ei.Ensirakkaus (12.v) silloin puhutaan ihastumisesta.Mutta näin jälkeenpäin kun
huomaa jotain samoja piirteitä ulkonäössä..."vanha luokkakuva" niin pistää vaan
kummasti miettimään tuota aloitusta, vaikken mikään taikauskoinen ookaan.Onko
sisälleni ohjelmoitu kuva ns.sielunkumppanista, jota etsii koko elämänsä.Mutta
ihan omana itsenään ihastuin häneen...ja hetkessä.
Kiehtova kysymys kyllä, jota itsekin mietin tässä pari päivää, mutta en löytänyt omasta menneisyydestäni mitään esikuvaa hänelle. Enemmänkin hänestä on nyt tullut se miehen malli, jota etsin alati muista, mutta se sama kemia, se aaltopituus sekä tunne... Jokainen on omalla tavallaan korvaamaton ja yhteinen menneisyys sekä jaetut kokemukset vain syventävät sitä.
Taidan olla liian haaveileva ja herkkä tähän maailmaan. Viimeinen romantikko, joka etsii jotain sellaista, jota ei ole enää olemassakaan. Siksi, toisinaan, on helpompaa olla yksin kuin kohdata todellisuus ja katsoa maailmaa kuin varjokuvaa luolan seinällä.
taidetaan olla samanlaisia...vaikkei tunnetakaan.