Lähes parin vuoden mahtava (omasta mielestäni) suhde loppui kuin seinään. Olin työ reissulta palaamassa kotiin kukkien, kuoharin ja kihlojen kans. Niin kotiin tullessa huomasin ettei nyt tarvi alkaa kihloja jakamaan. Kukat laitettiin hiljaa maljakkoon. Illalla sain kuulla sen mitä en olisi ikinä halunnut kuulla. En ollut hänelle se oikea. Vaikka pari päivää aikaisemmin naiseni aamulla soitti ja itki puhelimessa kuinka ikävä sillä oli.
Olen ihan rikki. En ole nähnyt häntä viime viikonlopun jälkeen. Mulla on niin paha olla. Puhelimessa olen yrittänyt kaikkeni, mutta meinaa vaan riitaa tulla. Ja hän koko ajan tekee selväksi ettei meillä tule tulevaisuutta olemaan. Mitä ihmettä minä teen, että saan oman olon paremmaksi?
Olen ihan rikki. En ole nähnyt häntä viime viikonlopun jälkeen. Mulla on niin paha olla. Puhelimessa olen yrittänyt kaikkeni, mutta meinaa vaan riitaa tulla. Ja hän koko ajan tekee selväksi ettei meillä tule tulevaisuutta olemaan. Mitä ihmettä minä teen, että saan oman olon paremmaksi?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Hanki laastari heti kun pystyt siihen ja vaihda uuteen uuteen uuteen. Älä kuitenkaan ala säälimään itseäsi sillä kukaan ei ole sen arvoinen. Älä muistele mitään hyviä hetkiä koska ne eivät oikeasti ole sitä. Enempää en osaa neuvoa.
No, aivan ensimmäiseksi lähdet lähibaariin tekemään suunnitelmaa seuraavalle vuodelle. Viikossa voit laatia aika yksityiskohtaisenkin pläänin, jolla irtaudut kyseisestä epävakaasta yksilöstä. Näe asian positiivinen puoli; nyt on aikaa käydä lenkillä ja salilla, tavata kavereita ja matkustella, kerätä itselleen aikaa uutta kasvua varten. Ennen kuin huomaatkaan, niin naiset kävelevät taas kesämekoissaan toinen toistaan viettelevämpinä ja vilkuilevat uteliaina terassille, jossa pirteän näköinen veikkonen hymyilee ja iskee silmää itsevarmuutta hehkuen. Sillä jos pelaat korttisi oikein, niin se tulet olemaan sinä, joka valitsee jonosta parhaimman ja joulukuun 23. päivä vuodelta 2012 näyttäytyy heikkona muistijälkenä väärien valintojen varoittavasta esimerkistä.
No voi ei, on varmasti paha olla. Tulla jätetyksi tuollaisessa tilanteessa. Sanattomaksi tässä menee. Mitkään sanat, neuvot, toisten mielipiteet, kokemukset, ei varmasti nyt sun oloa helpota pätkääkään.
Varmasti olet rakkauden arvoinen!!! Sun pitää vaan löytää se nainen, joka ei laita niitä kukkia vaitonaisena ruukkuun ja joka pakahtuu onnesta, kun kosit.
Ajatukset muualle kaikilla mahdollisilla tavoilla mitkä itsestä tuntuu parhaimmalta. Toki käsitellä eroakin samalla, mutta tapaa ystäviäsi, puhu ja vielä kerran puhu tai kirjoita pahasta olostasi. Koita jotenkin selvitä!
Se nainen soitti sinulle syyllisyydentunnossaan itkeskellen kun oli vielä aivan sekaisin edellisen illan syrjähypystään.
Eiköhän tuo oo kaikille selvä
Kaikki on mahdollista. Silti luotan häneen täysin, ennen kuin joku toisin todistaa.
Et muuten luota
Kannattaa kysyä vaan asiasta ja olla jämäkkänä. Totuuden näet kasvoista, olemuksesta ja eleistä. Vaikka kipeää tekeekin nähdä se toisesta niin kannattaa silti tehdä se. Älä elä valheessa.
Tällä hetkellä mielummin eläisin valheessa, kuin tässä menettämisen tuskassa. Olen asiaa kysynyt ja olen hyväksynyt vastauksen. Luotan häneen.
*huokaus* ei tiedä kukaan.. ellet sinäkään.
Siunausta jouluusi!
Toivottavasti teidän juttu selviää vielä.
todella ikävää. Melko tuoreessa muistissa on miltä tuntuu jätetyksi tuleminen, vaikka toden sanoen se suhde ei niin mahtava ollutkaan, vaikka hyviäkin hetkiä oli.
Jos sulla ei ollut vielä lapsia eikä taloa yms. hänen kanssaan, pääset helpommalla. Ajattele niin, että hän oli väärä valinta. Olet varmaan sen ikäinen, että löydät seuraa. Naiset arvostavat työssä käyvää ja hänet huomioivaa miestä. Ei muuta kuin tutustut rauhassa johonkin kilttiin ja samanhenkiseen tyttöön.
Lapsia oli muttei yhteisiä ja talokin oli muttei yhteinen. Olen 30v ja tämä oli ensimmäinen todellinen rakkaus mikä minua on koskaan kohdannut. Kaikki oli niin paljon parempaa hänen kanssaan. Ainoa suhteeni jossa itse en pettänyt, ei käynyt edes mielessä. Olin niin myytyä miestä. Nyt ei vaan pysty miettiin uusia juttuja.
kirjoituksiesi perusteella voi kyl tajuta, että sulla oli selvästikin vahvoja tunteita sitä naista kohtaan..... Varmasti menee aikaa ennenkuin sydämesi on selvinnyt järkytyksestä. Elämän on vaan jatkuttava. Tässä ny näitä turhalta kuulostavia sanoja.
Kiitos näistä kommenteista. Mulla on niin suuret tunteet jylläämässä, ettei niitä osaa hallita. Lupasin hänelle joulu rauhan, niin en voi enää edes soittaa. Toivottavasti nähdään uuden vuoden jälkeen. En kyllä tiiä mitä teen. Tottakai haluaisin halata ja sanoa etten päästä ikinä irti. On tää niin tuskaa. Mielummin luopuisin autosta, talosta, työstö ja kaikesta, jos saisin selviytyä rakkaani kanssa.
Asiaa puhut. Ei sillä maallisella mammonalla ole niin isoa merkitystä elämässä. Tosi rakkaus se on minkä voimalla sitä parhaiten elää!!!
Sun pitää ensin hyväksyä, että sua ON petetty. Vasta sitten voit tietää, mitä haluat jatkolta. JOS haluat takaisin yhteen, älä tee sitä itsepetoksen vallassa. Sinun ei ole pakko vaatia naiselta tunnustusta, mutta pitää hyväksyä tapahtunut ja antaa anteeksi. Muuten suhde myrkyttyy ja päättyy riitaisana. Hyvää tässä on ainakin, että naisesi katui tekoaan heti, rakastaa sinua, ja eikä ole mikään kokenut pettäjä. Syy eroon on, ettei hän anna itselleen anteeksi. Jos palaatte yhteen, joudut sekä käsittelemään omat tunteesi että tukemaan pettäjää, joka tempoilee katumuksessaan. Se ei ole helppoa. Toisaalta kaikki kertomasi lupaa hyvä myös tuleville suhteillesi. Hän ei ole ainoa nainen maailmassa. Tärkeintä on, ettet katkeroidu. Elämä on sellaista ja ihmiset tekevät virheitä.
En voi syyttää pettämisestä, eikä minusta edes tunnu siltä. Vaikka onhan se mielessä käynyt. Sen lupaan että jos saan tämän jotenkin pelastettua pidän meistä parempaa huolta kuin aikaisemmin. Ja Älkää kiitos antako mulle ohjeita uusista suhteista. En nyt pysty niitä vastaan ottaan. Ennen sitä käännän jokaisen kiven, toivoen pelastavani elämäni rakkauden.
Hyvää joulua Rakkaani!
Joko tää on sairas provo tai miespolo on pahasti sekaisin yksipuolisesta rakkaudesta. Sitähän se on silloin kun toinen pettää.
Sanon ehkä raakasti tämän vaan asia ei siitä miksikään muutu vaikka kuinka hienovaraisesti sen esittää.
Tää on miespolo. Eikä mulle ole vielä sanottu ettei minua rakasteta. Se vaan on turhan raskasta etten ole saanut nähä kasvotusten sen jälkeen kun ilmoitettiin etten ole oikea hänelle.
Oon tosi pahoillani puolestas.Tiedän mitä se on mitä käyt nyt läpi ja josta et toivu nopeasti.Tuo viimeisin kommenttisi kertoo vain valitettavan asianlaidan.
En toivoisi edes pahimmalle vihamiehelleni tuollaista joulua.
Muista kuitenkin tämä: Naisesi ei ole puoleksikaan sun arvoinen.
Aluksi olet surun murtama etkä ajattele selkeästi,olet shokissa nyt.
Puhu jollekin kaverilles tai oletkin jo varmaan puhunut.
Äläkä ajattele mitään hyvää naisestas.Se on arvokkaan tuhlausta arvottomaan.
Voimia veli. pari kuukautta menty vähän samoissa fiiliksissä. Olin vihdoin löytänyt sen oikean. Edellisestä "oikeasta" oli menny 10 v. ja tämä väliaika on ollu enemmän ja vähemmän hakemista jonkun mielestä enemmän.
Jätetyksi tulemisen tuska on jotain niin käsittämätöntä, kun omat tunteet on vielä tallella sitä toista kohtaan. Tiedän kokemuksesta, että kyllä se ajan kanssa helpottaa, mutta se ei nyt paljon lohduta.
Kyllä sinua rakastetaan, ainakin minulle niin väitettin jokin aika sitten ja kumma kyllä uskon sen, se ei vaan aina riitä. olenkin tullut siihen tulokseen, että nää jutut ei naisille ole niin mustavalkoisia kuin esim. minulle. Meikä on nyt ollu kuuppa ihan jumissa kaks kuukautta ja nyt päätin, että elämän on jatkuttava ja laastaria kehiin.
Menee piitkä aika, että unohtaa tai eihän näitä unohda ikinä.
Se on vaan sääli seuraavaa naista kohtaan, vaikka tunteet olisi aidot ja voimakkaat ni sitä ei kyllä mielellään laita itseään samalla tavalla likoon.
Itekkin syyllistyin tässä joku päivä vielä siihen, että yritin kaikkeni jotta ois vielä voitu yrittää uudestaan, vaikka kokemuksesta hyvin tiedän ettei se pitkälle kanna. Jos toinen on päätöksensä tehnyt ni ei siinä itekkään oo enää mukava kärvistellä säälittävänä.
Turha myös alkaa itseään syyttelemään, eikä kyllä toistakaan. Näitä vaan näköjään sattuu.
Nyt siusta tuntuu, että elämä loppuu eikä voi ikinä kohdata uutta rakkautta, miusta tuntuu ihan samalta. Tosin tiedän, että se ei pidä paikkaansa, tunteet on vaan saatava jotenkin aisoihin. Eihän tää tietysti mitään auta, mutta tiedätpähän ettet oo ainut kelle on näin käynyt. Miule jopa ainakin kahesti ;-D. Aika, aika ja aika auttaa.
Niin ja ite oon 40, enkä aio luovuttaa.
Jos olisit hän, tarina olisi meidän tapauksessa hyvin erilainen. Minä en jättänyt ketään, eikä hän koskaan laittanut itseään likoon. Ei tunnetasolla. Hän jätti minut. Olen nainen. En tiedä, mitä tarvitsisin päästäkseni yli pettymyksestäni itseeni tai häneen. Omaa osuuttani olen pyytänyt anteeksi ja saanut. Hän ei voi loukata minua enää, koska en anna siihen mahdollisuutta. Itse en valinnut laastaria vaikka tilaisuuksia oli. Aion panostaa oikeaan suhteeseen. Kun sellainen tilaisuus tulee, mä olen satavarma ettei siinä ole laastarimeininkiä. Kukin tavallaan. Minä näin. Mulla ei ole aikaa tuhlattavaksi laastariauhteisiin eikä irtosuhteisiin. Hoidan itseäni ja elämääni kuntoon tositoimia varten. Minä olen liian arvokas mihinkään vähempään kuin rakkauteen tositarkoituksella. Niin on hänkin, jonka minä rinnalleni valitsen.