En nyt keksinyt parempaa otsikkoa, mutta ajattelin nyt kokeilla auttaisko kirjoittaminen.
Olen 17 vuotias nuori mies ja nyt tuntuu et olen räjähtämispisteessä. Tänään olen saanut vähän väliä jonkunlaisia aggressio/ahdistus kohtauksia. Sitä tekee mieli vaan hajottaa kaikki paikkat, hakkaa nyrkkiä seinää ja huutaa. En ole kuitenkaan toteuttanut tuntemuksia vaan purru nyrkkiä, pysähtynyt ja hengittänyt syvää hengeä. En tiedä mistä tämä johtuu.. Oisko se tää joulun aika. Sen verran kerron itsestäni vielä, että asun tällä hetkellä huostaan otettuna, isä kuollut, äiti sairautensa takia hoidettavana hoitokodissa. Ollu monta vuotta jo. Isä mut on kasvattanut. Omasta mielestä olen kokenut rankan lapsuuden ja nähnyt paljon pahaa. Toki kaikki tämä on kasvattanut minua ihmisenä ja osaan ymmärtää niin monia ihmisiä, et miks ne tekee niin kuin ne tekee jne... Alkoholi, huumet, väkivalta on mulle tuttua, mutta ei siitä enempää. Asioista puhuminen ei ole mua pahemmin auttanut. Lääkkeisiin en koske pitkällä kepilläkään. Siihenkin on omakohtaiset syyni. Lisään vielä että kärsin lievästä masennuksesta, mutta se ei taida olla mikään ihme.
Olen 17 vuotias nuori mies ja nyt tuntuu et olen räjähtämispisteessä. Tänään olen saanut vähän väliä jonkunlaisia aggressio/ahdistus kohtauksia. Sitä tekee mieli vaan hajottaa kaikki paikkat, hakkaa nyrkkiä seinää ja huutaa. En ole kuitenkaan toteuttanut tuntemuksia vaan purru nyrkkiä, pysähtynyt ja hengittänyt syvää hengeä. En tiedä mistä tämä johtuu.. Oisko se tää joulun aika. Sen verran kerron itsestäni vielä, että asun tällä hetkellä huostaan otettuna, isä kuollut, äiti sairautensa takia hoidettavana hoitokodissa. Ollu monta vuotta jo. Isä mut on kasvattanut. Omasta mielestä olen kokenut rankan lapsuuden ja nähnyt paljon pahaa. Toki kaikki tämä on kasvattanut minua ihmisenä ja osaan ymmärtää niin monia ihmisiä, et miks ne tekee niin kuin ne tekee jne... Alkoholi, huumet, väkivalta on mulle tuttua, mutta ei siitä enempää. Asioista puhuminen ei ole mua pahemmin auttanut. Lääkkeisiin en koske pitkällä kepilläkään. Siihenkin on omakohtaiset syyni. Lisään vielä että kärsin lievästä masennuksesta, mutta se ei taida olla mikään ihme.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei ! Miksei kukaan vastaa ? Jouluaaton kiireitä.
Tos vieressä on ketju aloituksella : "Jumalassa on apumme ". Siel lopussa on vangin kertomus omasta ahdistuksesta ja miten se loppui.
Hänen juttu on otsikoitu ; " naama lattiassa". Lue se.
Siinä ketjus on tosi paljon ateisti - häiriköiden textiä , jätä ne väliin. Niillä ei ole mitään annettavaa kärsiville. Kolisevia tynnyreitä.
Uskon, että sinulla on parempaa edessäpäin.
http://www.lily.fi/juttu/eeva-kilpi-kuolinsiivous-0
Kirjastoon arkena -mars
Minusta tosi hyvä kertomus ja aivan pako lainaa sitä tänne.
"Minulla on samantyyppistä kerrottavaa, mitään en tyrkytä enkä välitä olla sen oikeammassa kuin kukaan muukaan, haluan vain kertoa mitä koin. Entisenä ateistina ja erittäin skeptisenä ihmisenä hieman arveluttaa kirjoittaa tästä, mutta sama kai tuo.
Olin vankilassa ja aivan poikki, tuntui että minussa ei ollut enää yhtään mitään jäljellä, vain hellittämätön ahdistus, joka oli alkanut joskus teininä. Minun konstini olivat loppu, sen tunsin selkärangassani, olin todella yrittänyt kaikkea mitä vain keksin.
Minä en enää kestänyt, tuumin että otan kengästäni narun ja hirttäydyn sellini vessaan, se oli ainoa ajatus minkä sain aikaiseksi. Siinä hetkessä, täysin lyötynä ja onttona lausuin epätoivoisen rukouksen, sanoin että jos Sinä olet olemassa, niin auta minua nyt, tämä on minun rajani enkä jaksa enää yhtään hetkeä. Ja siinä hetkessä jotakin tipahti harteiltani pois, sitä on vaikea selittää. Siihen hetkeen liittyi hiljainen ja sanaton lupaus, että minusta huolehditaan.
Taivas ei auennut ja sellin ovikin pysyi kiinni, mutta naru pysyi kengässäni ja kun katselin ulos muurien yli, niin huomasin että hymyilin, sitä en ollut tehnyt pitkään aikaan.
Sain kokea ihmeen, mutta se tuntui olevan maailman luonnollisin asia, ei mitään salamoita tai muuta, vain rauha joka ei todistelua tarvinnut, se vain oli. Apua voi joskus löytyä yllättävistä paikoista ja tilanteista. Toivon voimia kaikille ahdistuneille kohtalotovereille."
Kyllä , mahtava kertomus.
Kun kävin ev.lut. srk:n tilaisuudessa , lapset lauloivat laulua , joka meni jotenkin näin:
"Läpi lukkojenkin , Herra Jeesus tulla voi , kuolleista noussut Hän on "
Ihan ensiapuna, ootko kokeillut purkaa aggressiosi johonkin vaikka urheiluun tai liikuntaan, esim. nyrkkeilysäkin hakkaamiseen, juoksulenkkeihin tai salilla treenaamiseen? Se vois ainakin ihan ensihätään vähän helpottaa oloa. Ja tietenkin kaikki luovat harrastukset, jossa voit toteuttaa itseäsi, ilman kuitenkaan asioista suoraan puhumista, vois auttaa. Esim. kirjoittaminen, maalaaminen, instrumentin soittaminen (esim. rummut), laulaminen, tanssiminen....jne. Eikä tarvitse olla mitään erityisiä taitoja tai lahjakkuutta, kunhan vain alkaa luomaan jotain ihan vain omaksi helpotukseksi. Eli että saisit nuo sinun aggressioenergiasi jotenkin virtaamaan ulos ilman että satutat ketään. Sitten kun olisit saanut niihin helpotusta purkamalla ne luovalla tavalla niin ehkä sitten voisit jatkaa tuosta mitä oletkin jo vaistomaisesti kokeillut eli "pysähtynyt ja hengittänyt syvää henkeä" eli tuotahan voidaan kutsua eräänlaiseksi meditoinniksikin. Eli meditointia vois alkaa harjoittamaan, kunhan ne pahimmat sisäiset myllerrykset ois jotenkin purettu, jotta malttaa hetken aikaa päivässä istua, "pysähtyä ja hengittää syvään".
Entä jos agressiot ovatkin peräisin huumeiden käytöstä ?
Tunteeko joku entisiä huumeveikkoja jotka voisivat valaista tilannetta ? Pistä textarit lentämään. Täällä tarvittas nyt oikeita neuvoja ja siinä kokemuksella on sanottavaa.
Tuntuu vähän oudolta että nuorella miehellä noinkin rajuja agressioita .
KAN ry eli kristillinen alkoholisti - ja narkomaanityö ry. Käyppä heidän sivuilla.
Sieltä pääset keskusteluyhteyksiin .
Kan - työ on ollut menestyksekäs tällä vaikealla sektorilla huumeiden ja alkoholistien keskuudessa.
no itse treenailen paljon ja saatan menettää itsekontrollin jos juon viinaa. Sen takia en siihen koskekkaan. Olutta jne. pystyn juomaan ongelmitta. Mutta juon aika harvoin. Alkoholi masentaa päivienkin päästä ja parempi olo ilman. Narkkeja tiedän muutaman jotka nyt sattuu vielä olemaan elossa. Jotenkin päästään hitaita/pihalla, ei agressiivisia.