Kun mielen valtaa yksinäisyys, se on kuin kylmä olo vaikka on lämmin, se on puristava tunne vaikka mihinkään ei satu, se saa kyyneleet esiin vaikka ei ole mitään itkettävää.
Olen yksinäinen ja kukaan ei sitä tiedä, kukaan ei voi tuntea tätä tunnetta, jos sitä ei ole koskaan joutunut kokemaan, päivästä toiseen, vuodesta kolmanteen, vaikka olen täysin onnellinen, olen yksin.
Kukaan ei työpäivän jälkeen kysy, miten sulla meni. Kukaan ei kysy minulta, mitä minä haluaisin tänään syödä, kukaan ei tarjoa, että jäädään tähän vielä hetkeksi makaa vierekkäin ja oltaisiin aivan hiljaa kuunnellen toistemme hengitystä vaikka tuollakin hetkellä ihminen voi olla yksinäinen, mutta jos minä saisin tuon hetken, tuon oikean ihmisen rinnalle, en kokisi enää yksinäisyyttä milloinkaan vaikka hän olisi kaukana, mutta kuitenkin läsnä.
Sisälläni huutaa kaipaus sinua jotakin kohtaan, joka korjaisi tämän yksinäisyyden tunteen pois.
Mutta olen vajonnut jäihin pettäviin, en löydä reunaa josta ottaisin kiinni, tunnen vain kylmän veden ympärilläni.
Minä niiiiin syvästi toivon, että sinä tulisit nostaisit minut ylös, ottaisit kainaloosi lämpimääsi ja karkoittaisit yksinäisyyteni pois ilman palautus mahdollisuutta. Onko sinua olemassa vai onko elämäni naitettu loppuajaksi herra yksinäisyyden kanssa?
Toki enhän minä yksin kai sittenkään ole, olenhan minä yksinäisyys....
Olen yksinäinen ja kukaan ei sitä tiedä, kukaan ei voi tuntea tätä tunnetta, jos sitä ei ole koskaan joutunut kokemaan, päivästä toiseen, vuodesta kolmanteen, vaikka olen täysin onnellinen, olen yksin.
Kukaan ei työpäivän jälkeen kysy, miten sulla meni. Kukaan ei kysy minulta, mitä minä haluaisin tänään syödä, kukaan ei tarjoa, että jäädään tähän vielä hetkeksi makaa vierekkäin ja oltaisiin aivan hiljaa kuunnellen toistemme hengitystä vaikka tuollakin hetkellä ihminen voi olla yksinäinen, mutta jos minä saisin tuon hetken, tuon oikean ihmisen rinnalle, en kokisi enää yksinäisyyttä milloinkaan vaikka hän olisi kaukana, mutta kuitenkin läsnä.
Sisälläni huutaa kaipaus sinua jotakin kohtaan, joka korjaisi tämän yksinäisyyden tunteen pois.
Mutta olen vajonnut jäihin pettäviin, en löydä reunaa josta ottaisin kiinni, tunnen vain kylmän veden ympärilläni.
Minä niiiiin syvästi toivon, että sinä tulisit nostaisit minut ylös, ottaisit kainaloosi lämpimääsi ja karkoittaisit yksinäisyyteni pois ilman palautus mahdollisuutta. Onko sinua olemassa vai onko elämäni naitettu loppuajaksi herra yksinäisyyden kanssa?
Toki enhän minä yksin kai sittenkään ole, olenhan minä yksinäisyys....
Vastaukset 2
Vanhimmat
Yksi asia on varma: kotoa ei kukaan tule hakemaan
kekekekekeke lol