Jälleen on yksi jouluaatto "suoritettu".
Ihmisille joilla on perheet ja rakkaita ystäviä on joulu aikaa viettää rakkaitten parissa. Itselle joka elää yksin eikä omista suurta ystävärinkiä, joulu on... aikaa itselleen, omassa yksinäisyydessä. Aivan kuin sitä ei olisi muutenkin tarpeeksi....
Olen 38-vuotias työssä käyvä, hyvin sosiaalisessa työssä oleva nainen. Iloinen, hymyilevä, työstäni tykkäävä... ja vuosi vuodelta huomaan kuinka yksinäisempi olen. Kaverit ympärillä katoavat perheiden syntyessä, ei ole enää aikaa kahvilla tai leffassa käyntiin, alkaa tuntee olevansa ulkopuolinen, se ainoa ilman miestä tai perhettä. Ja ihmettelen, eivätkö ihmiset ymmärrä kuinka se satuttaa (ei loukkaa, vaan satuttaa) kun saa kuulla "me vietetään iltaa parin perheystävän kanssa" ja tietää ettei kutsu koskoske itseään koska olisi se ulkopuolinen joka ei voi osallistua perheellisten keskusteluun.... tai että se entisten kavereiden mielestä voisi loukata... tietäisivätpä että satuttaa enemmän jättää ulkopuolelle.
Siksi siis joulukin omassa seurassa. Ja jälleen on yksi joulu selvitty. Ei tarvitse töihin palatessa osallistua keskusteluun pyhien suuresta rasittavuudesta - päivällinen, vieraat, lahjakaaos, siivoaminen.... Ei. Joskus mietin, ovatkohan nämä "valittavat" ihmiset itse kokeneet joskus yksinäisen joulun - uudenvuoden tai juhannuksen?! Eli mikä on se kolikon toinen puoli.....
Ihmisille joilla on perheet ja rakkaita ystäviä on joulu aikaa viettää rakkaitten parissa. Itselle joka elää yksin eikä omista suurta ystävärinkiä, joulu on... aikaa itselleen, omassa yksinäisyydessä. Aivan kuin sitä ei olisi muutenkin tarpeeksi....
Olen 38-vuotias työssä käyvä, hyvin sosiaalisessa työssä oleva nainen. Iloinen, hymyilevä, työstäni tykkäävä... ja vuosi vuodelta huomaan kuinka yksinäisempi olen. Kaverit ympärillä katoavat perheiden syntyessä, ei ole enää aikaa kahvilla tai leffassa käyntiin, alkaa tuntee olevansa ulkopuolinen, se ainoa ilman miestä tai perhettä. Ja ihmettelen, eivätkö ihmiset ymmärrä kuinka se satuttaa (ei loukkaa, vaan satuttaa) kun saa kuulla "me vietetään iltaa parin perheystävän kanssa" ja tietää ettei kutsu koskoske itseään koska olisi se ulkopuolinen joka ei voi osallistua perheellisten keskusteluun.... tai että se entisten kavereiden mielestä voisi loukata... tietäisivätpä että satuttaa enemmän jättää ulkopuolelle.
Siksi siis joulukin omassa seurassa. Ja jälleen on yksi joulu selvitty. Ei tarvitse töihin palatessa osallistua keskusteluun pyhien suuresta rasittavuudesta - päivällinen, vieraat, lahjakaaos, siivoaminen.... Ei. Joskus mietin, ovatkohan nämä "valittavat" ihmiset itse kokeneet joskus yksinäisen joulun - uudenvuoden tai juhannuksen?! Eli mikä on se kolikon toinen puoli.....
Vastaukset 12
Vanhimmat
Niinhän tämä elämä tuntuu toimivan, jos ei syystä taikka toisesta pariudu, huomaa uppoutuvansa yhä vain syvemmin yksinäisyyteen. Yksinäisillä ei ole juuri rakkaita, joiden kanssa joulua viettää, siksi joulu edustaakin meille oikeastaan vain syvempää yksinäisyyttä, kun töistäkin on vapaata ja siten vähemmän ihmissuhteita. Tai siis meille niistä, joilla töitä on. Työttömillä yksinäisillä on ehkä sama ongelma siinä mielessä, että kirjastot yms ovat kiinni.
En usko, että "lapselliset" kaverit tarkoituksella loukkaavat kun he sanovat että viettävät iltaa perheystävien kanssa. Ehkä he ajattelevat, että me lapsettomat (ja lapsettomaksi jäävät) kokisimme tilanteen ahdistavana tai muuten epämukavana. Vähän vaikea se on toki mennä kavereille sanomaankaan, että mielelläni tulisin mukaan, mutta voihan sitä yrittää jos keksisi tarpeeksi "viattomalta" vaikuttavan lauseen.
Pyhien rasittavuudesta sitten taas, luulen että ihmiset valittavat lähinnä valittamisen "ilosta". Ei yksinäisyys herkkua ole, mutta meidän ei pidä huijata itseämme - ei se ruoho ole täysin vihreää aidan toisellakaan puolella. Katkeruus ei hyödytä.
Tällä palstalla on muita sinun ikäisiäsi yksinäisiä naisia, ja miehiäkin. Ehkä voisit rekisteröidä nimimerkkisi, ja avata yhteyksiä mielenkiintoiselta vaikuttavaan persoonaan. Josko näitä pyhiä ei tarvitsisi ikuisesti viettää yksin.
Tuskin se kenenkään haave on viettää elämäänsä yksin. Ei arkea eikä pyhää.
Joskus mietin, että kuinka nopeasti ihminen unohtaa - "hyvähän sun olet kun olet yksin, ei tarvitse ajatella koko ajan muita ja voit tehdä ihan mitä haluut...." niin... toki.
Seuraavana onkin sitten uusivuosi. Kun ei ole mikää bilettäjä eikä baarissa jaksa notkua, ei sovi perheellisten juhlintaan... tässähän on väliinputojan roolissa! =)
En tiedä kuinka mones joulu tää on yksin mut vielä tulen monta joulua olemaan yksin.
eurosinkut.net
Olisitko suht raitis, et kiukkupussi? Tuu sitten mulle vaimoksi, vaikka muksukin vielä.. Ite eronnut jo yli 10v sitten, yksinäisyys tullut hyvinkin tutuksi myös lukuisina jouluina. Tämä joulu poikkeus, kun lapseni halusi tulla luokseni joulunviettoon. Ite lähes raitis, kunnollinen keski ik mies, ihan hyvän näköinenkin vielä. Olisi kaksi yksinäistä vähempi!
Miten itse olet yksin? Vaikka elämä tuntuu olevan kohdallaan (yksinolosta huolimatta).
Hei! Olen yksinäinen, mutta olen ollut aiemmin parisuhteessa, avio ja avoliittot on takana. Nyt olen yksin lapsen kanssa jouluja ym vietellyt jo vuosia. Näin jouluna kun näkee ihmisten valmistautuvan perhejouluihinsa, sukulaisvierailuineen ym kaikkineen mitä siihen kuuluu ja tv ja lehdet hehkuttaa perheen yhdessä olon tärkeyttä, tulee tätä toitotusta kuunnellessa haikea olo, yksinäinen ja masentunutkin jopa. Mutta kun muistelen omia parisuhteita muistan kyllä että yhdessä olosta huolimatta olin todella yksinäinen sisimmässäni. Olen myös tietoinen muutamien tuttavieni perheongelmista joten voin sanoa Ei kaikki ole sitä mille se päällepäin näyttää. Ihmissuhteet eivät ole täydellisiä eikä joulu ole mikään perheonnen ja yhteenkuuluvaisuuden huipentuma monelle. Joluhan on Jeeuksen syyntymäjuhla. markkinamiehet ja maailma ovat vääntäneet siitä armon juhlan sijaan aansaittavan juhlan. kaiken pitäisi olla täydellistä, perhe, lahjat, suku koossa, koti puunattuna. Kun tätä meille jauhetaan se alkaa vaikuttaa niin että jos ei niin ole on olo epäonnistunut. Kuitenkin yksinäiselläkin on oikeus Jouluun, sen varsinaiseeen sanomaan. Jumala rakasti ja rakastaa vaikkeivät ihmiset osaa, tahdo ja jaksa rakstaa rakasta. Tämä rakkaus on joulun sanoma, sanoma iankaikkisen elämän tuojasta, siitä yksinäinenkin voi iloita ja sen lahjan hän saa vastaanottaa ihan sellaisenaan kuin on.
Mua ainakin ahdistaisi enemmän pakolliset sukulaiskierrokset kuin saada olla omassa rauhassa niin kuin itse haluaa. Eläköön yksinäisyys ja vapaus valita.
Tärkeä pointi on, ettei kaikki ole kuin päällepäin näyttää. Perheessä ja parisuhteessa elämä voi olla helvettiä, vaikka kaikki täydellisen elämän edellytykset näyttävät olevan koossa. Yksineläjä saattaa olla onnellinen omissa kuvioissaan, vaikka ympäristö hänelle säälien hymähtelisikin.
Olipa nätisti sanottu :) Elämäni toinen Joulu vietetty niin että ymmärrän Joulun merkityksen, yksin olen mutta en enää yksinäinen, siinä on iso ero...
minä olen käynyt sukulaisis ainakin 10 edellistä joulua. Nyt päätin olla yksin kotona omassa rauhassa. Sukulaiset tunkee aina kolme kassillista ruokaa ja suklaata mukaan. Ihan kuin minä olisin joku nälkämaan alkuasukas. En jaksa sitä hössötystä.
itse pitää olla aktiivinen ja jos ei ole silloin haluaakin olla yksin ja yksinäisempi voi olla parisuhteessa kuin yksin, eli ei kaikki ole sitä miltä aina näyttää..