Hei kaikki :) Lopusta löytyy kysymyksiä, mutta ensin pidemmänpuoleinen johdanto...
Eli... Miesystäväni ei osoita julkisilla paikoilla hellyyttä millään tavoin. Käsi kädessä käveleminen tai halailu, puhumattakaan suukottelusta, ei tule kysymykseenkään, jos joku sattuisi näkemään... :( Nämä tuntuvat miestä jotenkin nolottavan! Kyseessä on hänen luonteenpiirteensä, ei hänellä ole mitään syytä minua hävetä. Meidät voisi ennemmin kuvitella kavereiksi/tuttaviksi kuin seurustelevaksi (yli vuosi takana) pariksi..
Tästäpä pääsenkin palstan aihepiirin pariin. Olen lueskellut synnytyskertomuksia, vaikka synnytys ei itse asiassa ole edes ajankohtainen, kun en ole raskaanakaan. Em. mies "ei oikeastaan" lasta haluakaan, minä kylläkin.. Ehkä ilmassa on jo pientä kuumeilua, kun biologinen kello tikittää ja 30:n rajapyykki on ohitettu.. Voi olla, että suhteemme on pian finito, kun muutenkin intressit menevät aika lailla ristiin. Olemme kai liian erilaisia. No, se ei tähän kuulu eli takaisin synnytyskertomuksiin.
Netin synnytyskertomuksista olen "liikuttuneena" lueskellut, miten mies on ollut tukena ja kannustajana synnytyksessä; halannut naista, pitänyt kädestä, suukotellut... Mies ja nainen ovat todella PITÄNEET YHTÄ heidän yhteisen lapsensa syntymän hetkellä.
Väistämättä hiipii mieleen, että millainen olisikaan mahdollinen synnytykseni, jos miesystäväni olisi tukihenkilönä... Voin vaan kuvitella hänet jonnekin syrjemmälle, mahdollisimman kauas "keskipisteestä" pelokkaan näköisenä... Hän siis EI pelkää verta, sairaaloita jne., vaan ei halua tulla/kykene tulemaan lähelle muiden läsnä ollessa.
Voisiko tuollaisesta ns. julkisesti pidättyväisestä miehestä olla tukea & apua synnytyksessä? Kukaan ei tietenkään voi luonteelleen mitään, mutta onko synnytys niin mullistava tapahtuma, että jäyhinkin ukko pehmenee ja toimii kuten tukihenkilöltä odotetaan, jos kerran on synnytykseen mukaan tullut...? Vai olisiko parempi, että tuollainen mies ei synnytykseen osallistuisikaan... :(
Onko kenelläkään kokemuksia? Miehet voivat myös vastailla, jos tätä palstaa lukevat - miten suhtaudutte synnytystapahtumaan?
Kaipa se käärö sulattaisi miehen sydämen, vaikka mies ei synnytykseen osallistuisikaan vaan pysyisi odotushuoneen puolella, kun ei sentään mikään sairaalakammoinen ole :)
Kiitos, jos jaksoitte lukea tämän vuodatuksen :)
Hyvää loppukesää,
-t.Neela, höpsö haaveilija(ko)-
Eli... Miesystäväni ei osoita julkisilla paikoilla hellyyttä millään tavoin. Käsi kädessä käveleminen tai halailu, puhumattakaan suukottelusta, ei tule kysymykseenkään, jos joku sattuisi näkemään... :( Nämä tuntuvat miestä jotenkin nolottavan! Kyseessä on hänen luonteenpiirteensä, ei hänellä ole mitään syytä minua hävetä. Meidät voisi ennemmin kuvitella kavereiksi/tuttaviksi kuin seurustelevaksi (yli vuosi takana) pariksi..
Tästäpä pääsenkin palstan aihepiirin pariin. Olen lueskellut synnytyskertomuksia, vaikka synnytys ei itse asiassa ole edes ajankohtainen, kun en ole raskaanakaan. Em. mies "ei oikeastaan" lasta haluakaan, minä kylläkin.. Ehkä ilmassa on jo pientä kuumeilua, kun biologinen kello tikittää ja 30:n rajapyykki on ohitettu.. Voi olla, että suhteemme on pian finito, kun muutenkin intressit menevät aika lailla ristiin. Olemme kai liian erilaisia. No, se ei tähän kuulu eli takaisin synnytyskertomuksiin.
Netin synnytyskertomuksista olen "liikuttuneena" lueskellut, miten mies on ollut tukena ja kannustajana synnytyksessä; halannut naista, pitänyt kädestä, suukotellut... Mies ja nainen ovat todella PITÄNEET YHTÄ heidän yhteisen lapsensa syntymän hetkellä.
Väistämättä hiipii mieleen, että millainen olisikaan mahdollinen synnytykseni, jos miesystäväni olisi tukihenkilönä... Voin vaan kuvitella hänet jonnekin syrjemmälle, mahdollisimman kauas "keskipisteestä" pelokkaan näköisenä... Hän siis EI pelkää verta, sairaaloita jne., vaan ei halua tulla/kykene tulemaan lähelle muiden läsnä ollessa.
Voisiko tuollaisesta ns. julkisesti pidättyväisestä miehestä olla tukea & apua synnytyksessä? Kukaan ei tietenkään voi luonteelleen mitään, mutta onko synnytys niin mullistava tapahtuma, että jäyhinkin ukko pehmenee ja toimii kuten tukihenkilöltä odotetaan, jos kerran on synnytykseen mukaan tullut...? Vai olisiko parempi, että tuollainen mies ei synnytykseen osallistuisikaan... :(
Onko kenelläkään kokemuksia? Miehet voivat myös vastailla, jos tätä palstaa lukevat - miten suhtaudutte synnytystapahtumaan?
Kaipa se käärö sulattaisi miehen sydämen, vaikka mies ei synnytykseen osallistuisikaan vaan pysyisi odotushuoneen puolella, kun ei sentään mikään sairaalakammoinen ole :)
Kiitos, jos jaksoitte lukea tämän vuodatuksen :)
Hyvää loppukesää,
-t.Neela, höpsö haaveilija(ko)-
Vastaukset 4
Vanhimmat
Moi Neela!
Oma kihlattuni on myös hieman pidättyväinen antamaan hellyydenosoituksia julkisilla paikoilla... nimenomaan, "jos joku vaikka näkee" ;)...
Hän oli keväällä toivotun ja odotetun esikoispoikamme synnytyksessä mukana ja ihan hienosti hän toimi... Olisin ehkä hiukan enemmän toivonut juuri sitä paijailua ja muuta hellyyttä, mistä tosiaan saa lukea toisten synnytyskertomuksista (monesti vetäytyi pois, kun kätilö/lääkäri saapui paikalle)... Synnytys oli pitkä ja ainakin seuraa hänestä oli, ei tarvinnut yksin olla oikeastaan hetkeäkään. Mutta varsinkin ponnistusvaiheessa hänestä oli todella apua!
Olen todella iloinen, että hän oli synnytyksessä mukana, vaikkakin meidän tapauksessa jouduttiin lopulta kuitenkin turvautumaan kiireelliseen sektioon ja jäimme molemmat "loppuhuipennuksesta" paitsi. Lohduttavaa oli leikkaussalissa ajatella, että pojan isi on yläkerrassa vastassa, kun poikaamme pestään ja mittaillaan ja poju pääsee heti "oman ihmisen" syliin.
Toivottavasti tästä ehkä hieman sekavasta selostuksesta oli edes hiukan apua...
Mukavaa syksyn odotusta (vai odottaakohan sitä oikeastaan kukaan xD) ja toivottavasti asianne selviävät, suuntaan taikka toiseen!
Oma mieheni kuuluu tähän (suomalaisttain kai aika tyypilliseen) joukkoon niin ikään. Ei julkisilla paikoilla paljon kiinni toiku, ehkä kädestä pitää, siinä kaikki. Eikä niin hirveästi kyllä kotonakaan- olemme olleet kuitenkin yhdessä jo reilu 14 vuotta, ja lapsia on liuta.
Tällaista kaipaamasi kaltaista "synnytyskokemusta" meillä ei olla nähty. Mies on ollut mukana 2 synnytyksessä, 2 ei. Lapsen synnyttyä hän on kyllä osoittanut hellyyttä, mutta ei mitään elokuvien kaltaista hierontaa tai kädestä pitoa itse synnytyksen aikana. Johtuu kyllä osittain minusta, en ole halunnut että minuun kosketaan synnytyksen aikana.
En ehdi nyt asiaa enempää pohtia, totean vaan että kaikki eivät ole luonteeltaan hellittelijöitä, eikä kaikkian luinteenpiirteitä voi muuttaa mitenkään.
Kaikkia asioita olisi hyvä pysähtä pohtimaan yhdessä...monesti kohtaaminen on vaan niin vaikeaa...olisiko kirjoittamisesta apua->kirjoittakkaa toisillenne kirjeitä oikein vanhanaikaisesti. Siihen ainakin vastataan...on myös aikaa miettiä jos on vaikea asia.
No asiaan. Edelliset kuvaukset voisivat sopia minuun julkisuuden osalta. Muiden seurassa olen pidättyväinen ilmaisemaan tunteita. Olisiko kyseessä luonteen sijasta enemmänkin siitä mihin on tottunut omassa lapsuuden kodissaan. Jos kotona ei ole nähnyt tottunut hellyyden osoituksiin niin on vaikeampi osoittaa sitä omassakaan kotona. Näin uskoisin, ainakin näin ajattelemalla on helpompi ymmärtää ja hyväksyä toisen erillaisuus?
Synnytystilanteesta en olisi huolissani. Itse ainakin olen pyrkinyt tekemään kaikkeni toista auttaakseni. Olen hieronut ja pitänyt kädestä kiinni yms. mistä on ollut toiselle apua. Se on yhteinen juttu... Joillekin miehille naisen kivut tai veren näkeminen voivat olla esteenä...ylivoimaiset. Onneksi näissäkin tapauksissa mahtavat kätilöt ovat sitten äitin tukena...muutenkin ovat todella mahtavia, mutta jos mies ei ole niin varmaan vielä enemmän.
Lapset on ihania...suosittelen. Antaa uutta ulottuvuutta perheeseen!
Itse olen lojunut tuntikaupalla ammessa avautumassa ja miehen homma oli olla hiljaa ja lukea lehtiä samassa huoneessa.
Muita miehen hommia synnytyksissäni:
- olla hiljaa, mutta saatavilla
- toimia vaimentimena pääni iskuille (etten iske päätä seinään vaan miehen rintaan suihkussa)
- olla ponnistusvaiheessa pääpuolessa ja toistella sitä, mitä kätilöt käskivät tehdä. Tukea asentoa ( polvien päällä pystyyn taitettua sängyn selkänojaa vasten nojaten, tyynyt mahan ja selkänojan välissä tukea antaen eli kätilöt näkevät takapuoleni, superhyvä asento, suositteln).
Lisäksi mies onnistui ekassa synnytyksessä painamaan jalallaan synnytyspedin hissimekanismia ja sänky lähti laskeutumaan... :-) sekä reagoi juuri molemmissa synnytyksissä oikein itse vauvaan eli pyyhkimällä vaivihkaa silmäkulmat kuiviksi...
Oisin motannut, jos mies yrittäisi olla synnytyksessä aktiivisempi tai oma-aloitteellisempi. Läsnäolo riittää ja auttaa tosi paljon.