Kesämasennuksesta syysmasennukseen.

tuttua. kokeile jos kävisit juttelee luokanvalvojalles/kuraattorille että jos saisit jotain kevennystä opiskeluusi, tai kävisit lukion vaikka neljässä vuodessa tai jtn..
helppohan se on neuvoa mutta tiedän, käytännössä vaikeaa. en tiedä itsekään mitä teen, olkoon se sulle lohduksi.

kuullostat todella mielenkiintoiselta tyypiltä!oispa ite joskus noin rohkea! mutta silti väität olevasi masentunut..koeta vähentää noita kokemuksia,ehkä oot saannu yliannostuksen?varsinkin seksin suhteen,varsinkin jos kumppani vaihtuu kokemusten kanssa,ni ei siitä jää ku tyhjä olo!oot vielä niin nuori että kyllä se vähempikin seksi riittää!tsemppiä!

Jos olisin pystynyt tekemään prosentinkin noista asioista, ei diagnoosi varmasti olisi ollut masennus. Oletkohan kuitenkin maanis-depressiivinen. Kysy siihen apua.

Kiitos neuvoista, vaikka tuntuukin siltä ettei mitään jaksa pahemmin kokeilla. Tiedänhän minä, että se on asennekysyms, mutta se mitä tällä hetkellä osaan olla on vain hyvin ahdistunut.

Käyn lukiota jo hidastusohjelmalla, sillä eräästä syksystä puraistiin pala pois osastolla viipymisen vuoksi. Ne kurssit siis on käytävä samoin kuin nekin, joita viime keväänä en käynyt ja ne joita en vain ole jaksanut suorittaa loppuun.

Diagnoosini on oikeastaan ahdistushäiriö, joka sitten pitääkin sisällä vähän kaikenlaista.

Hiton elämä... Aaargh! Ei sitä enää oikein mitään jaksa tehdäkään, ja kaksisuuntainen mielialahäiriö on sitten ihan toinen juttu. Voin joskus vaikuttaa aika maaniselta jos olen tukka putkella lähdössä liikkeelle, mutta mikä voisi olla kamalampaa kuin istua yksin omassa huoneessa synkkien ajatustensa kanssa...? No, tunnen saavuttaneeni finaalin tässäkin asiassa. Ei jaksakaan enää hillua ylhäällä.
Oma kuva itsestäni ei ole mitenkään positiivinen... Pelkkää sumua.

Mutta tässä minä vain valitan. Ei kiva. Jaksamisia kaikille kanssamasentujille! Yritetään nyt nauttia pian päällemme laskeutuvasta ruskasta ja tulevasn talven kirkkaista aamuista!