Kauanko tätä ikävää täytyy sietää?

missä sun kumppanisi on?

Ei se sormus sormessa meistä tunteettomia tai sokeita tee = ). Voi olla, että ikävöinti kestää kauankin...kukaan ei voi tietää. Parasta olisi kai miettiä, mitä siltä omalta elämältään haluaa. Tilanteet ja ihmiset muuttuvat. Tuollainen ihastuminen on aina merkki halusta kasvuun ihmisenä, jokainen vain päättää kohdallaan, miten tilaisuuden käyttää. Eli katse omaan sisimpään ja niihin omiin, sisimpiin toiveisiin.

Ei sitä unohdakaan jos tunteita on...

Miksi rikkoa kahdet parisuhteet?

Siinä vaiheessa tulee unohdus kun huomaa jonkun sellaisen tulevan vastaan joka voisi olla minua varten. Pieni toive siitä että jutusta tulisi jotain.

Ihminen ei pelkää mitään niin paljon kuin muutosta. Haluamme kaiken aina pysyvän tuttuna ja turvallisena. Siksi varmaan nämä, jotka uskaltavat varattuna tunnustaa suhteen ulkopuolisia tunteita, tulevat täällä lytätyiksi (vaikka mitään konkreettista ei olisi tapahtunutkaan). Se ihminenhän siinä suhteessa on jo sydämessään lähtenyt, vaikka kroppa vierellä pysyisikin...en ainakaan haluaisi itse elää sellaisen puolison kanssa.

sitä flirttailua sillä mielellä, vihjailua ym, nii se pelihän jatkuu nii kauan kunnes monttu kutsuu!!!!

Kyllähän varatuillakin on oikeus pikkuflirttailuun, sitten ollaan vaan lirissä, kun niillä flirteillä tarkoitetaan jotain. Tosiaan joku sanoikin viisaasti, että kannattaa miettiä mitä sitä elämältään haluaa. Nukkuuko siinä vieressä oikea ihminen. Kauhealle tuntuisi jos olisin suhtesssa ja mies omassa mielessä kaipasikin tosissaan jotain toista.

Voisiko ap ajatella, että antaa niiden tunteiden olla? Se, että tuomitsee itsensä niiden tunteiden tuntemisesta, tekee olosta vaikean. Koeta katsoa tilannetta "korkeammalta" käsin...

Mieti, mitä ihan oikeasti haluat. Voihan olla, että sillä omalla puolisollakin on samanlainen tilanne = )...ei koskaan voi tietää...