uusi vuosi ja uudet kujeet vai?
Aiotko hankkia ystäviä ensi vuonna?
ei jaksa
25227
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
En aio. Ystävät tulevat yleensä silloin kun ovat tullakseen, ei niitä voi mistään käydä 'hankkimassa'. Kun liikkuu ihmisten ilmoilla niin tutustuu ihmisiin ja kun tutustuu ihmisiin niin aina silloin tällöin joku tuntuu niin läheiseltä, että hänen kanssaan alkaa viettää aikaa=> ystävystyy.
En oikein tiedä, olisihan se mukavaa nähdä vaikka joku pidempiaikainen kirjekaverini. Samanhenkisiin ihmisiin on vaikea tutustua tosin. Ehkä voisin elätellä edesmmenneitä toverisuhteita pariin samaa ikäluokkaa olevaan pikkuserkkuuni .
liikkumiseen ihmisten ilmoilla tarvitaan ystäviä. Lisäksi jos sitä yksin tekee niin eipä sitä koskaan kehenkään tututustu. Jos minä vain odottaisin, että kyllä ne ystävät tulee ja jatkaisin tätä elämääni näin niin en ikinä saa ystäviä.
Yksin nimenomaan tutustuu ihmisiin. Mutta jos sinulla on toimivampi keino niin kerro ihmeessä muillekin.
Tutustuu tutustuu, jos ei ole tämmöinen sosiaalisesti epäpätevä syrjäänvetäytyjä. Vuosien aikan on käynyt selväksi, että tuolla ulkona maailmalla jonkun muun on tehtävä se aloite, koska itse en yksinkertaisesti kykene. Ja arvaa onko mitään ikinä tapahtunut? Ei.
Netti on ainoa toivoni, tätä kautta olen sentään saanut jotain aikaiseksi.
Miten ajattelit ylläpitää netin kautta luotuja ystävyyssuhteita livessä, jos olet "sosiaalisesti epäpätevä"?
Sosiaalisia taitojaan voi kehittää siinä missä muitakin taitoja.
arkkuuni seuraa
Itse en ole koskaan ystävää edes etsinyt vaan mieluummin kumppanin kenen kanssa olla ystävä myös parisuhteessa. Ei vain huvita ketään ystävää tai kaveria tapailla. Varsinkin kun koira ja ei autoa niin ystäväsuhteiden vaaliminen vaatii tosi paljon ja pitäisi olla kokoajan menossa ja tulossa koiran takia. Sitä paitsi yleensähän kaverit ja ystävät tarkoittavat vain biletystä ja itse olen jo sen verran vanha, että tässä iässä ei kauheasti enää juhlita.
Niin hölmö tämäkin yksinäisyyspalsta kun miehille yksinäisyys on sama asia kuin ei parisuhdetta ja naiset taas oikeasti kokevat yksinäisyyttä ja haluavat ystäviä :D
Itse saisin varmasti ystäviä tosi helposti jos vain haluaisin. Mutta en vain halua miehiä ystäväksi. Miesten kanssa ystävyys on vain just sitä biletystä, ryyppäämistä ja juhlimista. Mieluiten haluisin ystävän jonka kanssa käydä elokuvissa, ulkomailla, ulkoillen...
Naispuoliset kaverit on kyllä tosi ihania, mutta täytyy olla "kokemusta", ettei niihin mene retkahtamaan. Entisistä tyttöystävistä saa muuten hyviä kavereita, jos se "kipinä" on jo sammunut.
Aion olla aktiivinen ja mennä mukaan sellaisiin harrastuksiin /ryhmiin jossa ihmisiin tutustuu ja ehkä saan uuden ystävän tai pari niistä. Alkas nyt vaan tammikuu että alkais ne harrastukset! Joulun välipäivinä on yksinäisen tylsää, kaikki harrastukset katkolla eikä mitään minne mennä kuluttamaan aikansa.
Simasuuneiti sen osuvasti sanoikin. Haluaisin mielelläni alkaa harrastaa jotain, jossa ollaan muiden ihmisten kanssa tekemisissä, mutta ongelmana on hirvittävä väsymys - en vain jaksa, saa aikaiseksi. Aloitekyky on todella huono. Viime vuonna tein monia uuden vuoden lupauksia, nyt en taida uskaltaa. En tiedä, onko joku fyysinen kremppa vai johtuuko tuo uupumus psyykkisistä syistä, mutta aika lailla se pitää minut neljän seinän sisällä. Elän silti toivossa, että jotain pientäkin muutosta parempaan tapahtuu.
Alentunut toimintakyky viittaa masennukseen. Hakisit ihmeessä ammattiapua! Yleislääkäri on oikea tapa lähteä liikkeelle (tai YTHS jos kuulut sen piiriin). Deps-testi antaa jo jotain viitettä ja yleislääkäri osaa ohjata eteenpäin. Pelkkä toivo ei riitä muutokseen.
Kiitos vastauksesta. Niin, sitä masennusta minäkin olen ajatellut yhtenä vaihtoehtona. Jännä vain, ettei mieliala ole mikään toivoton. Minulla on pitkä masennushistoria ja olen sen takia eläkkeelläkin. Voisihan tämä olla jotain epätyypillistä masennusta.
Olen kahdelta eri lääkäriltä pyytänyt viimeisen kahden vuoden aikana lähetettä mielenterveystoimistoon, mutta ei kuulemma ole tarvetta. On jonoa ja toinen sanoi, että pitäisi olla "pää kainalossa" ensin. Testi näytti viimeksi keskivaikeaa masennusta. Koen nuo testit tosin jotenkin ongelmallisiksi. Mitään lääkitystä ei ole ja aiempi hoitokontakti katkesi paikkakunnalta muuton vuoksi, sittemmin olen muutanut takaisin samalle paikkakunnalle.
Masennukseen ei välttämättä liity mielialan muutosta, enemmänkin olo on vaan tasaisen harmaa.
Vaadi lääkäriltä SSRI-lääkitys ja syö lääkkeitä ainakin 2-3 kk, sitten arvioi onko toimintakykysi noussut. Jos omalääkäri ei kirjoita niin sitten yksityiselle, mars. Ihan turha kärsiä, kun hoitoa on olemassa.
Mielummin kannattaisi katsoa onko ruokavalio kunnossa, ennen kuin alkaa ottamaan turruttavia psyykelääkkeitä.
Tuon lumen kanssa ollaan jo aika hyvin ystävystytty, joka päivä käyn sitä moikkaamassa kolani kanssa tuolla ulkona ja juttelen sille ja kehun sitä, että on tosi riitoisa kaveri.
Lupaan taas uutena vuotena että löydän tyttöystävän.
Riippuu ihan siitä, millaiseksi ystävien hintataso muodostuu Q1 kuluessa.
Koeajan ehkä muutaman ja katson, riittääkö varallisuus edes harvempaan ystävyyteen.
Kannattaa tehdä hankintoja, arvot ovat nousussa ja tulevat nousemaan jatkossa. Kysyntä on kova ja resurssit rajalliset. En kuitenkaan suosittele tavoittelemaan pikavoittoja, holdaaminen toimii paremmin. Välillä voi tulla takkiin, mutta yleisesti ottaen osingot ovat hyvät.
En aio hankkia uusia ystäviä kun tuntuu ettei näille nykyisillekkään ole aikaa. Välillä tuntuu että ystävät on melkein enemmän rasite kuin hyvä asia. Kaikkien kanssa pitäis ehtiä kaljalle vaikka olis paljon parempaakin tekemistä kuin kaljoittelu. Tunnen silti itseni yksinäiseksi vaikka mulla on ystäviä ja kavereita.
Haluaisin löytää itselleni naisen kun siitä mulla ei ole kokemusta mutta haaveeksi taitaa jäädä. Rehellisesti sanoen ei minusta taitaisi olla seurustelemaankaan kun viihdyn paremmin yksinäni. Silti kaipaisin edes joskus sitä puuttuvaa läheisyyttä. En ole motivoitunut oikein mihinkään kun tuntuu siltä että aina vain väsyttää eikä jaksa aloittaa mitään uusia harrastuksia tai tehdä oikein mitään muutakaan kuin olla koneella. Ongelmallinen tilanne.
A la pitämään huolta terveydestäsi jos koko ajan väsyttää. Syötkö liikaa ja epäterveellisesti? Onko ylipainoa? Vai syötkö muuten huonosti? Ala hyvä ihminen elämään ja pitämään huolta itsestäsi. Meille on annettu vain yksi ainoa elämä, ELÄ! Ala tekemään jotain josta voit kokea elämäsi merkitykselliseksi. Tee hyvää toisille, esim vapaaehtoistyön kautta. Mitä eläää se on että ihminen istuu netin ääressä siirtyen vai sivustolta toiselle, ahmii uutisia, juoruja, pelaa. Missä on oma elämä? Siinä läsäolo, tietoisesti läsnäolo omassa elämässä. Kasvaminen ihmisensä, kokeminen, Antaminen ja vastaanottaminen? Sillä jokaisella on paljon annettavaa ihmisille ihmisenä, elämä ja ihmiset siinä on meille lahja. Elämän tarkoitus jää toteutumatta, elämä jää elämättä..mitä minä ajattellen sairasvuoteella..tai mitä en edes kerkeä ajatella kun kuolen tämän koneen ääreen.. sitä että olisimpa elänyt...
Eipä sitä tuu paljon etittyä. Nykysin kun vaan pyörin ihmisten ilmoilla niin tulee pakosti tutustuttua uusiin ihmisiin. Terveisin 8 vuotta yksin ollut. Enkä ole kovin sosiaalinen edelleenkään. Oon vaan huomannu että kun oon vaan oma itseni, niin pakosti joku haluaa sit viettää aikaa minunkin kanssa.
Haluaisin kovasti ystävän. Joko miehestä elämänkumppani tai sitten naisen kaveriksi. Ikävä kun ei ole ketään jonka kanssa jakaa asioita. Olisi mukava jos joku odottaisi kotona tai jollekin voisi soittaa ja jutella päivän kuulumisista. Toivon ja rukoilen että tänä vuonna löydän jonkun ystäväksi.
Missäs uusioneiti asuu?