Puolisoni on ison esikoislestadiolaisen perheen nuorimmaisia sisaruksista. Heidän äitinsä ei olisi halunnut kuin yhden tai kaksi lasta ja hän on kertonut asiasta avoimesti. Syntyi kuitenkin toistakymmentä. Kukaan ei jaksanut rakastaa lapsia; heidän fyysisistä tarpeistaan huolehdittiin, mutta heitä ei rakastettu, eikä kukaan ollut toivonut heidän syntymäänsä. Nyt aikuiset lapset eivät osaa itsekään rakastaa; eivät puolisoitaan, lapsiaan tai muitakaan lähimmäisiään. He ovat kovia, empatiakyvyttömiä, ankaria ja ahdistuneita. Tiedämme, että näin voi tapahtua esimerkiksi rakkautta vaille jääneille orpokodin lapsille. Miten tällaisen hulluuden saisi loppumaan? Eikö lapsilla ole oikeus olla toivottuja ja rakastettuja? Tunnen myös sellaisia isoja perheitä, joissa lapset ovat toivottuja ja rakastettuja, eikä isossa perheessä ole tällöin mitään vikaa. Mutta jos iso perhe hankitaan seurakunnan saarnamiestin mielistelemiseksi, ei asia ole yhtään eri kun Romanian orpokodit, joita kauhulla ihmettelimme. Jos saarnamiehet tekevät vielä moista hulluutta eli painostavat isoon lapsimäärään, vastuussa on jokainen seurakunnan jäsen. Hiljainen hyväksyntä takaa julmuuksien jatkumisen. Onko asialle tehty tai tehtävissä mitään?
Ison perheen lapset romanialaisorpojen asemassa
Orpolasten puolesta
478
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niinpä, mitenkähän alkoholismin ja huumeenorjat saisi Suomesta loppumaan. Entä suunnaton määrä hajonneista perheitä?
Lestadiolaiset pärjäävät aina, oli miten iso perhe hyvänsä. Pidä sinä huoli itsestäsi tuppikulli, äläkä tule tänne valehtelemaan.
HYi saastaa
26.12.2012 21:10
Niinpä, mitenkähän alkoholismin ja huumeenorjat saisi Suomesta loppumaan. Entä suunnaton määrä hajonneista perheitä?
Lestadiolaiset pärjäävät aina, oli miten iso perhe hyvänsä. Pidä sinä huoli itsestäsi tuppikulli, äläkä tule tänne valehtelemaan.
Hyvin kristillinen esikoislaestadiolaisen vastaus...!!!!
"HYi saastaa"
Tämä viesti henkii sitä kristillistä rakkautta, mitä turhankin moni esikoislestadiolainen edustaa.
Ikävä kyllä aloitus on melko todenperäinen kuvaus tilanteesta. Alkoholisteja ja hajonneita perheitä on jo todella paljon lestadiolaisuudessa. Ja lisää tulee koko ajan.
Elämässä voi päästä eteenpäin vain, kun pystyy käsittelemään todenperäisesti lapsuuttaan, turvallisessa ja ymmärtävässä ilmapiirissä. Siihen asti ollaan alkoholisteja, perheensä rikkojia, ja "uskontoholisteja". Jokaisen lapsen pitäisi syntyä
tänne odotettuna isältä ja äidiltä, eikä seurakunnalta (uskonystäviltä). Myöskään lapset eivät saa olla ristityn isän ja äidin "kilvenkiillottajia".
Kuuliaisuus, nöyryys ja lapsenkaltaisuus= pikkubussista ruksan pihaan purkautuva
kauniisti ja soveliaasti puettu lapsilauma.
Älkää vaan ystävät alkako purkamaan lapsuuttanne, järkytys voi olla suuri, voitte tulla
USKOON ! Siltä tieltä ei olekaan enää pääsyä "seurakuntauskovaiseksi, kokemusta on. En enää kyllä vaihtaiskaan.