Perhe salaisuus ja yhteydenotto biologisiin sisariin

Sain 13-vuotiaana tietää, ettei isäkseni luulema henkilö olekaan biologinen isäni. Äiti kertoi. Alkoi vuosien salailukierre, jonka aikana suhteeni äitiin muuttui lähes symbioosiksi. Äidillä olikin ollut pienestä pitäen minuun kumman omistava asenne ja yhä tänä päivänä hän puhuu itsestään ja minusta "meinä". Olen käynyt nyt puolitoista vuotta psykologilla asian tiimoilta. Minulla on kaksi puoli pikkuveljeä. Olen niin eri näköinen kuin he ja ulkonäköni on ollut minulle tiedosta lähtien hankala asia.Olen kopio isästäni. Lisäksi biologisen isän puolelta on isosisko ja -veli. He eivät ilmeisesti tiedä olemassa olostani. Näen heitä silloin tällöin esim. kaupassa. Tuntuu todella pahalta... Biologinen isäni kuoli jo vuosia sitten. En koskaan mennyt häntä tapaamaan, koska tahdoin olla lojaali miehelle, joka minut oli omanaan kasvattanut. Biologinen isäni oli kyllä toivottanut minut tervetulleeksi koska tahansa. Pidemmittä puheitta; löytyykö ketään, joka olisi kokenut jotakin vastaavaa? Miten lähestyä sisarpuolia? Miten oppia hyväksymään itsensä? Olisi todella hienoa kuulla muiden kokemuksia ja tuntemuksia.