Puoli vuotta siiitä on jo, kun päädyin ristiriitaisin ja lohduttomin, epätoivoisin tuntein aborttiin... Koko tuo tapahtuma-aika on yhtä sumua, mustia pilviä, surua ja itkua... En muista koko kesältä päivääkään jolloin en olisi itkenyt.. Ei se tuntunut silloin oikealta eikä vieläkään, ainoastaan "ainoalta mahdolliselta ratkaisulta"... Yhden illan juttu jota en humalan takia muista edes tapahtuneen (mikä ei ole edes tapaistani ja siksi täydellinen shokki, elän halua puolustella...) johti raskauteen, olisinhan minä hakenut edes sen jälkiehkäisyn jos olisin muistanut että illanvietto puolitutun kaverin kaverin kanssa menikin niinkin pitkälle... En osaa antaa itselleni anteeksi ratkaisuani, enkä oikeastaan haluakaan, pääsisin liian helpolla jos kuittaisin tekoni anteeksiannolla itselleni... Sureminen ja tuska eheyttävät kai, hiljalleen...On aikoja jolloin en mieti koko asiaa, mutta sitten on aikoja jolloin olo on niin kovin lohduton... Kaipaan niin sitä pientä itua joka hetken ehti olla osa minua... Joku pienen pieni sielu ehti sisälläni aloitella elämäänsä ja sitten se vain poistatettiin, tapettiin sisälleni ja kun ei tullut kerralla ulos niin prosessi pitkittyi vielä jälkikäteen tehdyllä kaavinnalla... Syyllistän itseäni ikuisesti siitä, että menin ja join ja kävi niinkuin kävi. Vihaan itseäni. Vihaan yhteiskuntaamme joka maalaa abortista liian "arkista" kuvaa ja sumentaa moraalin...kuin abortti olisi normaali prosessi joka joskus sattuu kohdalle eikä sitä saisi tai pitäisi tekijän surra... Tunnen menettäneeni lapseni, suren valintaani koska kieltäminen tuntuisi vielä pahemmalta... Suren koska en seiso valintani takana enää... Tein virheen, enkä tekisi sitä toiste... Niin ikävä pientä enkeliä... Toivon että saisin joskus uuden mahdollisuuden lapseen, antaisin tälle kaiken rakkauteni, kunnioittaisin elämän alkua kohdussani suurella kiitollisuudella, itkisin onnesta.... Sekavaa vuodatusta, joulu herkistää mielen... Kohtalotovereita?
Suru... ikävä pientä itua...
lohduton
43639
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 64 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
*enkä halua puolustella
Eikö yhtään samoin tuntevia?
Kyllä sinä saat anteeksi tuon epätoivoisen teon. Olet ollut tilanteessa jossa ei ole ollut voimia tehdä muuta ratkaisua. Me ihmiset tahdään virheitä ja jopa voimme aiheuttaa toiselle kuoleman. Kyllä katuva saa anteeksi ja voi aloittaa puhtaalta pöydältä. Sinä saat antaa anteeksi myös itsellsi.
Niinhän se menee, että kun tilanne on päällä
ja tunteet pinnassa, niin sitä usein päädytään
ratkaisuihin, jotka tuntuvat itsestäkin vääriltä.
Yhteiskuntaa on turha syyttää siitä, että se
tarjoaa myös abortinvastustajille turvallisen
vaihtoehdon silloin, kun abortti josatain syystä
alkaa sellaiselta näyttää.
Mukavuusabortti-järjestelmä on rakenteellista väkivaltaa naisia ja lapsia vastaan. Naisen harhauttaminen tai pakottaminen mukavuusaborttiin ja lasten teilaaminen on ikävää arkipäivän väkivaltaa. Ei tämän järjestelmän ylläpitäjiltä heru sääliä lasta eikä äitiä kohtaan, olipa suru kuinka vammauttava tahansa. Aborttiväki pyrkii sen sijaan salaamaan aborttiväkivallan Sensuurilla ja valheilla.
Normaalit vanhemmat surevat menehtyneitä lapsiaan. Se on terveyden ja harkinnan merkki. Rakenna rakkaudelle ja vältä pahaa ja kuolemankauppiaita tulevaisuudessa. Löydät onnesi ja kohtaat kuoleenkin lapsesi ajan lopussa.
kun sulla se ongelma näkyy olevan.. Mitäs vaikeeta tai uskaltamista lapsia sun kaltasilta suojelevilla oiskaan?
sen on pakko olla heti jotain "rypevää trollia" jos joku kehtaa tulla suosijasakin kannalta harmittavan kiusallisesti kertoon kuinka pahan ja kaduttavan virheen tajusi vasta liian myöhään tehneensä.. eihän tässä mahtavassa ylistetyssä "naisen oikeudessa" nyt VOI olla mitään negatiivista, että hys hys vaan!
"Jos se sinua lohduttaa niin ei alkiossa mitään tajuntaa tai tietoista elämää vielä ole, se on biomassaa vain."
Jospa monikin uskoo tollasta femakko-hörhöjen propaganda-tuubaa mitä sinäkin levität, kunnes ymmärtää kipeästi sitten jälkeenpäin mitä tosiasiassa tulikaan tehtyä ja kenelle?
Ja arvatenkin seuraavaks aletaan harhasyytteleen vastustajaa taas tänkin "provo"-alotuksen tekijäks :D
Mä en voi sinulle muuta kuin suositella sitä, että yrittäisit kuitenkin antaa itsellesi anteeksi. Mahdatko todella kuitenkaan mitään hyötyä loputtomista itsesyytöksistäkään? Entä jos hakisit vaikka ammattiapua ja yrittäisit päästä kuiville? Se, että antaa itselleen anteeksi, ei merkitse sitä, että unohtaa asian kokonaan. Ei se sitä välttämättä merkitse, että jotenkin sydän kylmenee ja koko juttu vain kuittaantuisi sillä. Anteeksianto voi olla myös sitä, että ottaa opikseen virheestään niin ettei sitä toista enää, että oppii jotain itsestäänkin ja armahtaa itsensä, koska elämä jatkuu kuitenkin. Tekoa ei saa tekemättömäksi, joten miksi et voisi yrittää opetella elämään sen kanssa? Onko itsensä vihaamisesta kuitenkaan sen parempiakaan seurauksia?
....että ottaa opikseen virheestään niin ettei sitä toista enää...
Voisiko aborttiväki ja erityisesti ideologiset aborttiasiamiehet ottaa varteen Daran ohjeet ja jättää odottavat äidit ja lapset rauhaan...?
Aloittaja, teit hienon asian koko maailman hyväksi. Meitä on jo yli 7 miljoonaa ja elämä menee koko ajan huonompaan suuntaan. Maapallon varat eivär ole rajattomat, ja on ikävää että valtaosa ihmisistä ei halua edes ajatella sitä. Ajattelematon lisääntyminen ajaa meidät kaikki helvettiin. Esim nytkin on hirveä kilpailu työpaikoista, köyhyys lisääntyy, odottakaapa sitten kun meitä on 10 mijloonaa... Itse kannatan lapsettomuutta. Monet sanovat että se on egoistista, mutta mielestäni täysin toisinpäin... Kaikessa täytyy olla tasapainoa, toiset lisääntyy kuin kanit, toiset pitävät eläimelliset vaistot loitolla..
erotteleen ne viattomien lasten murhiin ryhtymiset murhaajien rangaistuksista...
Viattoman lapsen "murha" = tässä tapauksessa abortti = laillinen teko
Murhaajan rangaistus = syntyneen ihmisen tappaminen = rikos
Tarviiko vielä rautalangasta vääntää että varmasti ymmärrät?
Viattoman lapsen "murha" = tässä tapauksessa abortti = laillinen teko = lapsen henki riistetään
Murhaajan rangaistus = syntyneen ihmisen tappaminen = rikos = lapsen henki riistetään
>Määritelmät
Substantiivit
1. tahallinen, suunniteltu hengen riisto toiselta ihmiseltä >
..ja sitten toisena on vasta se juridinen määritelmä.
http://www.sanakirja.org/search.php?id=116391&l2=3
"Viattoman lapsen "murha"" = turha edes laittaa lainausmerkkeihin. Murha mikä murha.
Teko eli ihmisen suunnitelmallinen tappaminen (=murha) ei lakipykälistä muuks muutu.
"Taitaakin siis olla vastustaja, joka toisen henkeä kärttää."
Mitä sitten vaikka kannattas kuolemanrangaistusta lapsenmurhaajille? Jotenkin pahempaa kun lapsenmurhien kannattaminen, mitä sinä teet?!
Edelleen, se lapsen murhaaja ryhty tekoonsa ihan vapaaehtosesti. Tappaminen ois siitä vaan ihan oikeudenmukanen seuraus.
ei lapsi oo moniin vuosiin vielä siten vastuussa teoistaan että moraali ois täysin kehittyny.. ja eihän se oo kaikilla aikuisillakaan, kuten mm. täällä huomataan. Aikuinen on jo kuitenkin vastuussa.
Sillon vikaa on todennäksesti kotioloissa ja kasvattajissa jos lapsi ryhtyy murhaajaks.
"Ja edelleenkään, en kannata lapsenmurhia tai edes abortteja, kannatan naisen itsemääräämisoikeutta. "
Ei kai tässä nyt on "pieni" ristiriita, vai onko tää taas sitä kiemurtelevaa saivartelua suosimisen, kannatuksen, edistämisen jne. kanssa? Jos kannatat naiselle "oikeutta valita abortti", joka sitä hinkuaa, niin kyllähän sä sillon kannatat juurikin sitä nimenomaista aborttiakin. Joku ongelma sinulla tämän kanssa?
murderfree and happy!
Lasten mukavuustappamista "väenpaljouksilla" puolustelevat voisi aloittaa harvennuksen itsestään. Näin maailma ois taas vähän parempi paikka meille muille. Tekopyhää vellihousuilua on vaatia vain muiden, ja vieläpä suojattomien lasten päätä pölkylle.
kummasti vaan ne sun sakkis kuolemaa palvovat ja tappamista ihannoivat törkypaskat senkun lojuu vaan täällä, eikä niitä sais edes ilmottaa... mutta eihän ne toki ookaan "sääntöjen vastasia" kun sillonhan vaan "poistellaan solumöykkyjä"!!
eli hinkuat kiihkota pikkuisten lasten myrkyillä tukehdutatmisesta ja elävältä palasiks repimisestä, ja pyyhkiä poistoon nämä kiusalliset totuudet sairaista teoistas ja niiden hekumoivasta ihannoinnista.. ja kuinka yrität epätoivon vimmalla saada mahdollisimman monelle muullekin yhtä pahan olon kun mikä ittelläs noista julmuriteoistas on. Ja sitten haukut vielä MUITA sairaiks.. huhhuh.
"Ajattele miltä tuollainen paatoksellisuus tuntuu naisesta, jonka sikiö on pahasti vammainen tai hänen henkensä on vaarassa ja hän joutuu tekemään abortin?"
No näistä 3%sta mukavuusaborteissa onkin kyse...?
"Suomessa ei tehdä abortteja kuin väität, muka silpomalla jne."
Kerro toki mitä se sitten on mitä lapselle siinä "kaavinnassa" tehdään?
"Siinä tosiaan elämää puolustetaaan oikein murhaamalla."
Samoin kun sun sakkis murhaa täysin rauhanomaisesti aborttia vastustaneita.
"mutta älä poistata ainä näitä vastakkaisia mielipiteitä. Ei ne maailmasta häviä kuitenkaan."
Sun sakkis ois tosiaan syytä muistaa tää. Turhaa tappamista vastustetaan tasan niin kauan kun sitä tapahtuu, eikä se ja totuudet katoa mihkään vaikka ne kiljuttas kuinka monet kerrat poistoon tältä rupuselta hiekkalaatikolta.
http://takkirauta.blogspot.fi/2011/01/elakoon-kuolema.html
>Mutta asialla on vielä toinenkin puolensa. Myös abortin kannattajat ovat äityneet väkivaltaisiksi, ja myös pro-choice violence tunnetaan käsitteenä. Abortin kannattajat ovat murhanneet varmuudella ainakin kolme sen vastustajaa. Ehkä surullisin tapaus on vuodelta 1993, jolloin tärähtänyt 35-vuotias kiihkofeministi Eileen Orstein Janezic surmasti 51-vuotiaan pastori Jerry Simonin Alabaman Huntsvillessä. Tennesseessä Byron Looper puolestaan ampui 1998 senaattori Thomas Burksin, joka oli tunnettu abortin vastustaja. Michiganissa 2009 protestoija James Pouillon sai surmansa mielenosoituksessa sattuneessa ammuskelussa.>
"Muistan, että sinusta on ok abortoida vammaisia sikiöitä vaikka kuinka myöhään."
Todisteet uupuu EDELLEEN.
"Miksi sitä paitsi sikiötä tarvitsee "silpoa", minkä ihmeen takia? kuollut sikiöhän synnytetään tai kaavitaan tai se poistetaan keisarileikkauksen kautta"
Miten sä sit luulet että se muuten mahtuu sinne imuputkeen?? Lähempänä rv12 sikiö on kuitenkin jo useemman sentin pitunen ja näyttääkin ihmiseltä, eikä joku muodoton "solumöykky".
Et kuitenkaan laittanut alkuosaa tuosta takkirautakirjoituksesta (joka on mielipideblogi), mikset?
Se tulee tässä:
"Nokkelimmat lukijat jo huomasivatkin, että ¡Viva la muerte! on varmasti ollut maailmanhistorian morbideimpien sotahuutojen kymmenen kärjessä -listalla vankoilla sijoilla. Mutta asialla on toinenkin, rumempi puoli. Nimittäin elämä, sen puolustaminen ja sen tuhoaminen.
Klassinen amerikkalaisen hihhulin stereotyyppi on aborttilääkäreitä murhaava sekopää. Todettakoon, että sellaista todella on tapahtunut: oksimoroni nimeltään pro-life violence on vaatinut kahdeksan ihmisen hengen. Neljä lääkäriä, kolme sairaanhoitajaa ja yksi turvamies. Vaikka aborttia ei hyväksyisikään, niin yksikin kuolema tämän surullisen asian vuoksi on liikaa.
Aborttia ei vastusteta eikä elämää puolusteta murhaamalla. Lähestulkoon jokainen uskonnollinen yhteisö ja seurakunta on joitakin sekopäisiä ja mielenvikaisia hihhuleita lukuunottamatta sanoutunut asiasta irti - ja niin tuleekin. Kun tuosta Wikipedia-artikkelista katsoo murhaajien profiileja, he ovat poikkeuksetta joko täysiä guuneja tai, kuten Paul J. Hill, todella tärähtäneitä hihhuleita."
Mutta eikös nämä aborttia oikeutena pitävät muutenkin ole jo mielestäsi murhaajia? Eihän pari papin murhaamisessa mitään sen enempää moraalitonta tapahdu, kuin abortissakaan, joita aborttioikeuden puolustajat tekevät? Vankilaahan siitä tulee erotuksena abortille joka ei ole rikos, mutta niin sanoo laki. Jenkeissä saattaa tulla kuolemantuomiokin.
Miten sen sijaan selität sen, että terroristijärjestönäkin tunnettu oikeistofanaattinen ryhmitymä Pro Life ei pidä lääkäreiden ja naisten elämää missään arvossa, vaikka nimi antaa niin ymmärtää? Eihän Pro Life porukka eroa siis mitenkään mistään Pro Choice- ajattelusta, koska valikoivasti on sitä mieltä että joillain ei ole vaan oikeutta elää. Tässä valossa en tajua, miksi Pro Lifen puolesta hurskastellaan. Eli mielestäni Pro Life on paljon enempi Pro Choice kuin Pro Choice itsekään. Pitäiskö Pro Lifen olla rehellisempi ja muuttaa nimensä vaikka Pro Embryo:ksi?
Kuitenkin toiminta tähtää siihen käytönnössä, että alkiolla on suurempi arvo kuin täysikasvuisella naisella, ja tuo arvo jopa menee edelle kaikkea.
En pidä kyllä lääkäreiden tappajia sen enempää mieleltään vinksahtaneena kuin papin tappajaakaan. Näen sen itse vääränä tapana toimia minkään ideologian puolesta, sillä uskottavuushan sillä menee, samoin vapaus ja henkikin. Maltti on valttia. Vain oman elämää saa puolustaa, jos uhataan.
Jos vertailemme taas hieman hyötyä ja menetystä suhteessa toisiinsa aborttiääkäri (tai hoitsu) vs pappi, niin kyllä lääkärin (ja hoitsun) menetys on suurempi kuin papin. Lääkäri olisi voinut pelastaa monta elämää vielä, monen papinkin elämän ehkä, jos joku kilahtanut fanaatikko ei olisi näitä lääkäreitä murhannut. Pappi sen sijaan ei kenenkään terveyttä ja elämää pelasta, koska hänen ammattinsa on satujen kertomien. Onko satujen kertojan menetys ihmiskunnalle isokaan asia? Ihan vaan jos näin asiaa arvioidaan?
Koska se kysytty tieto tuli siinä kopioidussa pätkässä.
"että terroristijärjestönäkin tunnettu oikeistofanaattinen ryhmitymä Pro Life ei pidä lääkäreiden ja naisten elämää missään arvossa, vaikka nimi antaa niin ymmärtää? "
Ja muutaman yksittäisen tekoko sitten märittää koko järjestöö? Onko tämä järejstö jotenkin näiden murhaajien puolella?
"Kuitenkin toiminta tähtää siihen käytönnössä, että alkiolla on suurempi arvo kuin täysikasvuisella naisella,"
Niin, sillon kun vastakkain on pelkät mukavuudenhalut ja toisen koko ihmiselämä..
"niin kyllä lääkärin (ja hoitsun) menetys on suurempi kuin papin."
Eli pidät sittenkin suurempana oikeutena tappaa pappi kuin hoitaja? Onko hoitsu myös ihmisenä arvokkaampi kuin pappi? Entä jos se hoitsu oiskin abortin vastustaja ja pappi puolustaja?
Miksi vastaukseni poistettiin? Miksi kysyt jos ei saa vastata? Sanoin, että terveydenhuoltohenkilökunta yrittää pelastaa ihmisiä ja usein onnistuu jotein meillä ei ole varaa olla ilman heitä. Hoitajat on yhtä arvokkaita kuin lääkärit. Sekin kun on kutsumusammatti, mihin esmes mulla ei ole mitään taipumuksia, siksi ihailen ja kunnioitan.
onkin ollu kyseessä juurikin aborttiklinikan lääkärit ja muut, eli jotka tappaa moninkertasesti ihmisiä pikemminkin kun pelastaa (valtaosallahan naisista ei oo mitään hengenhätää), tai ainakin auttaa siinä. Se ei ole lääkärin ammatin tarkotus eikä sen vääriin tarkotuksiin käyttämisessä ole mitään ihailtavaa tai kunnioitettavaa.
Mutta ne aborttiklinikoiden henkilökunta pelastaa hädässä olevia naisia ja pelastaa heidät pakkoäitiydeltä ja laittomalta abortilta, terveysriskiltä ja tulehduksilta. Eikö laillinen abortti ole kuitenkin parempi kuin laiton?
Lääkärin tehtävä on auttaa potilasta eli naista. Alkio on sama asia kuin munasolu. Niitä tulee lisää koko ajan.
"pelastaa hädässä olevia naisia"
Niin, eli niiden mukavuudenhaluja.. ketä sellasten pitäs kiinnostaa?
"Eikö laillinen abortti ole kuitenkin parempi kuin laiton?"
Lapsen kannalta on aivan sama tapetaanko hänet lakipykälien varjolla vai ilman niitä.
"Alkio on sama asia kuin munasolu."
Paitsi että ei ole. Alkio on ihmisyksilö :)
"Mietitääs kuinka monta abortin vastustajat ovat murhanneet?"
No kerro montako?
Ymmärrän sinua aloittaja, kirjoittamasi voisi olla omasta kynästäni, jopa ajankohta oli sama.
Ero minun tilanteeseeni vain oli se, että minulla kuitenkin oli suhde lapsen isään. Ja nyt kannan paitsi surua, myös vihaa tätä miestä kohtaan joka ajoi tilanteen lapsensa murhaan, piitaten vain itsestään, ei lapsestaan tai tyttöystävästään.
Ja jos jotkut ihmiset ajattelevat että vain abortin vastustajat kokevat abortin murhana, voin kertoa että niin voi kokea sen tehneetkin, ja sen kanssa on lähes mahdoton elää.
Tekohetkellä en niin kokenut koska olin shokissa koko tuon ajan, mutta myöhemmin on tilanne valjennut.
Mutta nainen joka on kokenut abortin, voi olla yhtä lailla uhri, kuin hänen murhattu lapsensa. Niin monen elämä tuhoutuu, eikä kukaan ole suojelemassa näitä äitejä, tai syntymättömiä lapsia kun yllätysraskaus tapahtuu erilaisissa elämäntilanteissa. Koko abortti on vain miesten keino päästä pälkähästä!
Naisen "rangaistus" on koko loppuelämän suru, tuska ja ikävä. Mikä on sen miehen rangaistus joka halusi asian tapahtuvan?
Abortti pitäisi kieltää lailla (paitsi erityistilanteissa, raiskaus tms).
"Abortti pitäisi kieltää lailla"
Miksi se sinusta pitäisi kieltää lailla? Siksikö että sinä annoit miehesi painostaa sinut aborttiin sen sijaan että olisit käyttänyt lain sinulle suomaa oikeutta päättää aqsiasta ihan itse?
Lailla kieltäminen ei vaikuta aborttien tekemiseen.
"Tutkimuksen mukaan abortin tiukka rajoittaminen ei vähennä toimenpiteen suosiota. Esimerkiksi Latinalaisessa Amerikassa aborttiin päätyy 32 naista tuhannesta, vaikka laki rajoittaa aborttia tiukasti. Sallivassa Euroopassa taas luku on 12."
http://www.guttmacher.org/pubs/journals/Sedgh-Lancet-2012-01.pdf
http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=7909/type=1
Kiellot eivät vähennä aborttien määrää
Julkaistu 14.10.2009 11.12
Aborttien kieltäminen tai rajoittaminen lailla ei vähennä niiden määrää, todetaan Guttmacher-instituutin julkaisemassa 197 maata koskevassa tutkimuksessa.
johonkin heikkojen ehkäsyjen ambomaihin...
Sen sijaan jos verrataan samanlaisten olojen maita, esim. phjoismaissa suhteellisesti juuri vähiten abortteja tehdään siellä missä laki on edes hiukan tiukempi, eli esim. syitä joutuu perusteleen.
Itse tein abortin joskus vuosia sitten. Päivääkää en ole katunut ja piuhatkin pisti jokin aika sitten poikki. Lapsia ei siis ole.
Harmittaa toki niiden puolesta, jotka ovat päätyneet väärään ratkaisuun. Kannattaa mennä ammattiauttajan puheille, jos tuntuu ettei pääse yli abortista.
"Abortti pitäisi kieltää lailla "
Harmi, että sinulla miehesi pääsi painostamaan: itse kuitenkin kannatan sitä, että on mahdollsuus tehdä päätös itse.
Minusta juuri näiden tapausten vuoksi se pieni keskusteluaika, joka lääkärillä on antaa abortinhakijalle, pitäisi käyttää ihan muuhun kuin siihen, mihin se nyt pitkälti menee: lain mukaan hyväksyttävien syiden etsimiseen. Minusta lääkärin tulisi keskustella naisen kanssa tietyistä tosiasioista. Tulisi keskustella abortin merkityksestä syvemmin, ja siitä, onko nainen sillä hetkellä täysin varma, että abortti on oikea ratkaisu (pelkkä kysäisy ei riitä). Vähänkin epävarmalle naiselle tulisi järjestää mahdollisuus (tarvittaessa useampikin) asian käsittelyyn ammattilaisen kanssa ENNEN päätöstä. Uskon, että tähän kuluva raha säästettäisiin psykiatrian puolella.
Aika moni tuntuu paheksuvan sitä, että naiselle näytettäisiin esim. ultrakuvaa tai vaihtoehtoisesti kuvia samanikäisistä alkoista/sikiöstä kuin joka naisella on kohdussaan sillä hetkellä/ajatellulla abortointihetkellä, ja mietittäisiin, mitä sille sisällä olevalle tapahtuu. Kyllähän se tietysti olisi 'pakkoraossa' olevalle naiselle aika vaikeaa, mutta toisaalta taas: miksi pitäisi tehdä teko, jonka syvempiä merkityksiä ei juuri silloin ymmärrä pohtia? Miksi tehdä teko, jonka todellista merkitystä ja luonnetta ei sitten kuitenkaan jälkeenpäin pystykään hyväksymään?
Korjaus: alkioista/sikiöstä
...ei siis alkoista... :)
"Minusta juuri näiden tapausten vuoksi se pieni keskusteluaika, joka lääkärillä on antaa abortinhakijalle, pitäisi käyttää ihan muuhun kuin siihen, mihin se nyt pitkälti menee: lain mukaan hyväksyttävien syiden etsimiseen. Minusta lääkärin tulisi keskustella naisen kanssa tietyistä tosiasioista. Tulisi keskustella abortin merkityksestä syvemmin, ja siitä, onko nainen sillä hetkellä täysin varma, että abortti on oikea ratkaisu (pelkkä kysäisy ei riitä). Vähänkin epävarmalle naiselle tulisi järjestää mahdollisuus (tarvittaessa useampikin) asian käsittelyyn ammattilaisen kanssa ENNEN päätöstä. Uskon, että tähän kuluva raha säästettäisiin psykiatrian puolella."
Tässä on ajatus, joka minun on helppo allekirjoittaa. Vaikka abortti vapautettaisiinkin rv 12 saakka syyvapaaksi, näen silti lääkärin haastattelussa monia varsin oleellisesti positiivisia puolia. Vähimmäisin niistä ei tosiaan ole tämä sinun esittämäsi: ehkä siinä keskustelussa/haastattelussa lääkäri kykenisi paremmin tunnistamaan ne naiset, joille abortti ei lopulta oikea ratkaisu olisikaan, jos hänet vapautettaisiin ns. laillisten syiden pohtimisesta ja annettaisiin tilaa kuunnella itse naista herkällä korvalla.
Toinen seikka miksi minusta hyvä olisi abortin syitä kysellä, vaikka se syyvapaa olisikin, olisi se, että kartoitettaisiin niitä syitä, miksi aborttiin hakeudutaan. Vain tietämällä ne syyt, voidaan niihin kenties vaikuttaa. Vain tietämällä ne, voidaan ehkä tehdä jotain niiden syiden vähentämiseksi. Tässä tietysti pitäisi naisille kertoa miksi syitä kysellään, painottaa sitä, että ne eivät vaikuta itse abortin saantiin ja myöskin sanoa, että kertominen on vapaaehtoista.
Toki ihan tilastollisista syistä minusta tällaista olisi hyvä kysellä ja kartoittaa. Varmasti on sellaisiakin syitä, joihin voidaan vaikuttaa vain pidemmän ajan kuluessa ja tällöin tilastoista on suuri hyöty.
(Ja sitten tietenkin se minun oma lehmäni ojassa; minusta vaan tällaiset tilastot ovat mielenkiintoisia ;D)
"Aika moni tuntuu paheksuvan sitä, että naiselle näytettäisiin esim. ultrakuvaa tai vaihtoehtoisesti kuvia samanikäisistä alkoista/sikiöstä kuin joka naisella on kohdussaan sillä hetkellä/ajatellulla abortointihetkellä,"
Haloo? Tietysti paheksutaan, koska kyseessä olisi propaganda ja manipulointi, jolla yritetään muuttaa naisen mieli toiseksi.
Lisäksi minusta olisi lähinnä julmaa, jos nainen hakee myöhäisellä raskausviikoilla aborttia perustelluilla syillä, niin hänelle näytettäsiin kuvia sikiöstä?!! Julmaa.
Sen sijaan en näe edes pointtia, miksi pitäisi näyttää jollekin alkuvaiheessa olevalle alkion kuvaa, kun kuitenkin suurin osa aborteista tehdään vaiheessa, jossa alkio voisi kehitystasoltaan näyttää vähän tätä kehittyneemmältä: http://www.solunetti.fi/fi/kehitysbiologia/kolmas_viikko/ , suurin osa aborteistahan tehdään jo hyvissä ajoin, kun alkio ei edes ole kovin kehittynyt.
Voimia sinulle!
Kyllä Jumala antaa anteeksi tekosi, kun vain puhut tilanteen jonkun ihmisen
kanssa läpi ja pyydät anteeksi tekoasi. Jumala parantaa haavasi ja
pitää huolta pienestä lapsestasi. Hänen elämänsähän ehti alkaa, niin että
hän on Jumalan luona niin kuin kaikki syntymättömät ja pienenä kuolleet
lapset, jotka eivät ole ehtineet tulla siihen ikään, missä opitaan erottamaan hyvä pahasta.
Itse olen menettänyt useita lapsia keskenmenoissa viikoilla 9 -12 ja muistan, kuinka erään keskenmenon jälkeen näin unta, jossa olin pienessä maaseutukirkossa, jonka tunsin. Katselin sieltä ikkunasta sisään ja näin, kuinka alttarilla oli pienenpieni vaalenapunainen arkku, muuten kirkko oli tyhjä ihmisistä, mutta siellä oli paljon, paljon enkeleitä läsnä. Ne olivat pienen tyttövauvani hautajaiset Jumalan maailmoissa.
Siunausta ja voimia sinulle!
Pienen pieni lapsesi on isän Jumalan luona. Hänellä on kaikki hyvin. Teit väärin, mutta saat anteeksi kun vain pyydät. Ei sinua tuomita koska jeesus on jo sovittanut tekosi ristillä. Armo riittää puhdistamaan tekosi. Jeesus sanoo juuri sinulle älä pelkää kaikki on hyvin. LAPSESI ON TALLESSA.
pyydä tekoasi anteeksi ja usko että kaikki on sovitettu. Lapsesi odottaa sinua taivaassa jumalan luona.
Hei lohduton,
Tarinasi kuulostaa tutulta, aivan samojen asioiden kanssa painiskelin itse vuosia sitten. Tilanteeni oli hieman eri, mutta paljolti myös samankaltainen, joten luulen ymmärtäväni myös ratkaisuusi johtaneita syitä. Mielestäni kiteytät sen hyvin kertoessasi, että ratkaisu ei tuntunut oikealta, mutta ainoalta mahdolliselta...
Paljon puhutaan siitä, että naisten oletetaan kokevan surua abortista, ja siksi monet yrittävät tuntea sitä "väkisin", tai ainakin esittävät kokevansa. Tämä on varmastikin osaltaan totta, mutta oma kokemukseni oli enemmänkin samankaltainen kuin aloittajalla, että minun olisi oletettu pääsevän abortista nopeasti yli ilman sen suurempia suruja, kaipauksia tai kipua. Abortithan ovat naisten arkipäivää, ihan normaali toimenpide, jonka yllättävän moni käy läpi. Omalla abortintekohetkelläni en tuntenut yhtään abortin tehnyttä, joka olisi jollakin tapaa ilmaissut surua asiaan liittyen. Ehkä pientä pohdintaa asian tiimoilta oli, mutta kaikki kokivat olevansa aivan sinut asian kanssa, ja tehneensä oikean ratkaisun sekä abortintekohetkellä että sen jälkeen. En myöskään muistanut lukeneeni mistään luotettavasta lähteestä negatiivisista tunteista abortin jälkeen kenenkään "oikean" ihmisen kertomata (toki viittauksia negatiivisiin tunteisiin löytyy aina aborttia käsitellessä), mutta niistäkin jäi enemmänkin sellainen mielikuva, että "hetken saattaa surettaa, ja se on aivan normaalia". Terveydenhoitohenkilökuntakaan ei juuri maininnut asiasta, enemmänkin fyysisestä kivusta. Eivätpä he muutenkaan juuri vaivautuneet juttelemaan kanssani, vaikka muuten ystävällisiä suurimmaksi osaksi olivatkin. Lähinnä heidän asenteensa kieli "liukuhihnatoimenpiteestä". Itse olin hyvin epävarma ratkaisustani, ja siksi onkin helppo kannattaa mm. "Daran" ja "faktaa" -nimimerkkien ehdottamaa syvällisempää keskustelua ennen aborttia ammattilaisen kanssa. Se ei varmastikaan ole kaikille tarpeen, mutta ainakin pelkkää kysäisyä syvällisempi keskustelu edes yhden kerran voisi erotella ne, jotka tarvitsisivat ennen päätöstä useamman keskustelukerran. Oman kokemukseni perusteella hyvä olisi myös, jos ko. ammattilaiset osaisivat kertoa tarkemmin vaikkapa yhteiskunnan tarjoamista tukimahdollisuuksista yksinhuoltajille, aivan konkreettista tietoa siis mm. Kelan tuista. Ymmärrän kyllä, että nämä asiat eivät kuulu esimerkiksi lääkäreiden toimenkuvaan tai asiantuntemusalueeseen, mutta ehkäpä tähänkin olisi jokin ratkaisu löydettävissä. Myös abortin jälkeisen tarkastuksen pitäisi mielestäni kattaa fyysisen lisäksi henkinen puoli. Omalla kohdallani jälkitarkastus oli täysin mekaaninen, eikä minulta edes kysytty vointiani. Se sai minut entistä enemmän ajattelemaan, että en saisi kokea surua jota tunsin.
Mielestäni abortista pitäisi puhua paljon enemmän -asiallisesti. Ja nimenomaan kertomuksia ja tietoa erilaisista aborttikokemuksista, ihan oikeista naisten (ja myös miesten!) kokemista tunteista ja tapahtumista ilman propagandaa, pitäisi olla saatavilla enemmän. Itse koin omassa surussani olevani heikko ja outo, koska koin, että minun oletettiin unohtavan tapahtunut viimeistään jälkitarkastuksen jälkeen. Mutta eihän se niin mennyt. Omat tunteeni olivat hyvin samankaltaiset kuin ap:llä, ja kesti vuosia, että pääsin abortista kokonaan yli. Vuosia meni itkien tapahtunutta, ahdistuen vauvoista, kaivaten omaani.. Nyt koen päässeeni asian kanssa sinuiksi, mutta ikinä en sitä unohda, enkä haluakaan. Koen menettäneeni lapseni, ja hän tulee aina olemaan osa elämääni.
Omasta kokemuksestani huolimatta en missään nimessä ole abortinvastustaja. Päinvastoin, kannatan mahdollisuutta siihen, ja mielestäni Suomen lainsäädäntö on nykyisellään toimiva. Aborttipotilaiden hoidossa ja aborttikeskustelussa olisi mielestäni kuitenkin parantamisen varaa. Oma aborttikokemukseni oli henkisesti ja fyysisesti rankka, ja siitä toipuminen kesti vuosia, eikä juuri apua ollut tarjolla. Ainakaan helposti. Ymmärrän silti, että kaikki eivät koe aborttia samalla tavalla, ja ymmärrän myös, että siitä ei välttämättä koeta surua, vaan lähes pelkkää helpotusta. Jos olisin päätynyt ratkaisuuni hieman eri olosuhteissa, uskon, että aborttiratkaisu olisi ollut itselleni helpompi ja toipuminen huomattavasti nopeampaa. Jos olosuhteet olisivat taas olleet enemmän kallellaan päinvastaiseen suuntaan, olisin varmastikin pitänyt lapseni. Kaikki nämä vaihtoehdot olivat hyvin pienestä kiinni, mikä kertonee siitä, kuinka henkilökohtainen ratkaisu on aina kyseessä, ja kuinka pienet asiat voivat vaikuttaa ratkaisevasti päätöksiin ja tunteisiin.
Ketjun aloittajalle toivon paljon voimia, sekä ymmärrystä ja tukea läheisiltä. Neuvoisin myös juttelemaan jonku ammattilaisen kanssa, sillä puhuminen varmastikin auttaisi. Suosittelisin myös Viveka Kaurasen kirjaa "Abortti ja siitä selviytyminen" sekä Britt Karin Larsenin kirjaa "Kirje lapselle joka ei syntynyt" . Myös Salome Tuomaalan väitöskirjaa ym. aborttikokemuksista suosittelen lämpimästi.
Pystyn niin melkein tietää sun tunnetilat. Itse tein abortin vähän reilu kuukausi sitten. Se mikä johti tähän tapahtui selvinpäin, exäni kanssa. Suurin syy varmaan siihen minkä takia päädyin aborttiin oli siinä, EX-poikaystävä. Hänellä oli jo yksi lapsi, tiedän että hänestä olisi tullut mahtava isä, mutta meidän välit ei olleet mitenkään maailman parhaat. Itse olen vielä niin nuori ja "kokematon". Koulu kesken eikä ammattia ole.
Abortin aikaan nykyinen poikaystäväni oli tukena, vaikka ei varmaan mitenkään helppoa ollut hänellekkään. Raskauden alussa en tiennyt mitä tekisin, mutta loppuen lopuksi asiat rupesivat selkiintymään pikku hiljaa, kunnes sain tietää odottavani kaksosia ja se uutinen sekoitti minun ja lapsien isän pään. Tämä isä oli luvannut olla tukena kaikessa päätöksessä mitä ikinä sitten teinkään, mutta arvatkaas oliko, ei!
Hän kohteli minua kuin mitäkin.. Tein päätökseni ja se oli hyvin vaikea. Nykyään kadun sitä eniten tällä hetkellä. Joka tiistai minun on niin paha olla, tai nään vastasyntyneen lapsen, jonkun ohjelman missä on pieni vauva. Kaikkein vaikeinta on ajatella, lapsukaisteni laskettu aika oli sama päivä kun siskoni tyttö on syntynyt. Kun tein abortin oli viikkoja kertynyt jo 9 3..
Olen yrittänyt miettiä että se oli oikea päätös, mutta silti syytän itseäni välillä ja pahasti..