Ärsyttää kun kaverit alkoivat toinen toisensa perään synnyttämään.
Nykyään me ei edesä nähdä, koska vauvat on tietenkin pääasiassa.
Edes facebookissa ei pysty puhumaan, kun sielläkin vauvat on pääasia, niin profiilikuvissa kuin viesteissä.
Kun yrittää keskustella vaikka töistä niin aletaan heti jäkättää: "sinua ei kiinnosta nämä lapsi-jutut ja mikset ole vielä hankkinut lasta!?". Tietenkin haluan lapsia, mutta en koe olevana vielä tarpeeksi kypsä äidiksi, ja töitäkin pitäisi tehdä.
Miks ei tämä asia mene heidän kalloonsa? Onko tuoreet äidit aina noin hysteerisia, että mistään muusta ei voi puhua kuin vauvoista, muuten on joku "lapsenvihaaja"?
Tietty ymmärrän heidän tilanteen, mutta silti... Heille ei voi nykyään soittaakkaan kun puhe mene aina siihen, ettei minulla ole lasta ja kuinka se on niin kamala asia... Ja kun menee käymään, niin alkaa heti kamala arvostelu "ei noin saa vauvaa pidellä ja ei noin laiteta sukkaa jalkaan, sä et varmaan pärjäis vauvan kaa, mutta kyl sun kannattaa semmone nopeesti hankkia". -.-
Nykyään me ei edesä nähdä, koska vauvat on tietenkin pääasiassa.
Edes facebookissa ei pysty puhumaan, kun sielläkin vauvat on pääasia, niin profiilikuvissa kuin viesteissä.
Kun yrittää keskustella vaikka töistä niin aletaan heti jäkättää: "sinua ei kiinnosta nämä lapsi-jutut ja mikset ole vielä hankkinut lasta!?". Tietenkin haluan lapsia, mutta en koe olevana vielä tarpeeksi kypsä äidiksi, ja töitäkin pitäisi tehdä.
Miks ei tämä asia mene heidän kalloonsa? Onko tuoreet äidit aina noin hysteerisia, että mistään muusta ei voi puhua kuin vauvoista, muuten on joku "lapsenvihaaja"?
Tietty ymmärrän heidän tilanteen, mutta silti... Heille ei voi nykyään soittaakkaan kun puhe mene aina siihen, ettei minulla ole lasta ja kuinka se on niin kamala asia... Ja kun menee käymään, niin alkaa heti kamala arvostelu "ei noin saa vauvaa pidellä ja ei noin laiteta sukkaa jalkaan, sä et varmaan pärjäis vauvan kaa, mutta kyl sun kannattaa semmone nopeesti hankkia". -.-
Vastaukset 105
Vanhimmat
semmosia ne "emolehmät" on.."et sä voi mistään mitään tietää kun et ole äiti"..
äidit jotenkin vissiin kuvittelee olevansa "jumalasta seuraavia", vaikka tosiasiassa heidän ei muuta ole tarvinnut tehdä kuin levittää haarojaan jollekin himokkaalle ja keskimääräistä tyhmemmälle jampalle..
mä arvostan todella paljon sellaisia naisia jotka tekevät muutakin elämällään kuin lisääntyvät. nämä lapsettomat naiset usein omaavatkin laajemman skaalan keskustelunaiheita kuin äidit, joiden koko elämä pyörii "sinappikoneensa" ympärillä.
itse olen järjestelmällisesti lempannut kaikki perheellistyneet ystäväni..ei mua oikeasti kiinnosta kuunnella lapsiperheen tyhmiä ongelmia tai minkälaista kakkaa se "minnapetteri" sai aikaiseksi..ei voisi vähempää kiinnostaa..haluan keskustella vielä terveen maalaisjärjen omaavien ihmisten kanssa..en hysteeristen "äiti-ihmisten" kanssa.
"itse olen järjestelmällisesti lempannut kaikki perheellistyneet ystäväni..ei mua oikeasti kiinnosta kuunnella lapsiperheen tyhmiä ongelmia tai minkälaista kakkaa se "minnapetteri" sai aikaiseksi..ei voisi vähempää kiinnostaa."
ja kumminkin sinulla on tarve luurata täällä äitien sivulla tilittää katkeruuttasi ;DDDD
taidat olla aikas yksinäinen? siitä puhe mistä puute!
Ja sinä taidat olla näitä aborttipalstallakin pyöriviä katkerikkoja, jotka purkaa muihin sen lapsista johtuvan pahan olon.
Ei ole tarvetta pyöriä millään aborttipalstalla, ja lapsistani saan pelkästään hyvän mielen. :D
Sulle tiedoksi parempiakin ehkäisykeinoja on keksitty kuin abortti!
Mun mielestä olet justiinsa fiksu jos ymmärrät itse ettet ole valmis lapsen hankintaan, tulee muuten turhia abortteja kun vaihtuukin mielipide "en haluakaan lasta". Älä välitä noista, 21 on sitä paitsi aika aikainen ikä hommata lapsia (:
Lapsettomilla on ihan samat kokemukset hankittuna kuin sinulla, mutta sitten ne lapsijutut vielä siihen päälle.
Ihminen kasvaa aikuiseksi vasta kun kasvattaa lapsen.
Mutta jos ei halua halua hankkia lapsia eikä olla tekemisissä perheellisten kanssa, niin älkää hyvänen aika olko.
en yummarra tuota äitien husteerista hossotusta.itse olen yhden lapsen isä.ja vielä lapsen lapsen iso isä.olen yrittänyt olla myös viikonloppuisä lapsen lapselle 8 päivän vanhasta asti joskus on ollut tiukkaakin.mutta tuo jonnii joutava paskan jauhaminen on turhaa.paska tulee ja paska menee.tuliko se vaippaan tai pottiin.tuo hössötys kuvastaa että lapset kypsymttömät tytöt on vääntänyt mukulan maailmaan.onhan sitä muutakin elämää kuin puhua mukuloimisesta.
Lapsettomilla ei ole ihan samat kokemukset hankittuna kuin lapsia omaavalla, koska äitien huomio pyörii automaattisesti suurimman osan ajasta lasten ympärillä, toisin kuin niillä joilla ei ole lapsia.
Ihminen ei kasva aikuiseksi vasta sitten kun kasvattaa lapsen, vaikka jotkut suvaitsemattomat ja suppeakatseiset, tynnyrissä kasvaneet äiti-ihmiset niin aina inttävät.
Minulle on jopa sanottu, että "kaverin" lapsi on mennyt minun ohitseni siinä vaiheessa kun 17-v lapsi alkaa seurustelemaan. Olen kohta 40-vuotias, on se kumma, kuinka en ole oppinut enkä kokenut mitään elämän aikana kun ei ole niitä lapsia.
Eipä auttanut muu kuin suhteiden katkaisu äiti-ihmisiin, tosin ei kaikkiin.:-) Olen kiitollinen siitä, että ystävät saa valita itse.
Jos halutaan kuulla monilapsisen suurperheen isän mielipide tuosta ikäasiasta, niin näin jälkeenpäin ajateltuna kun kaikki lapseni ovat jo aikuistuneet, olisi parempi toppuutella vauvakuumetta niin ettei lapsia tehtäisi ainakaan alle 25-vuotiaana. Mainittakoon tämä ikäraja vaikkapa vaan jo sen vuoksi että kun ensimmäinen vauva syntyy niin silloin koko elämä muuttuu arvaamattoman paljon, ja siitä hetkestä eteenpäin kaikki pyörii vuosikaudet vain lapsen ympärillä. Tietty henkinen kypsyys pitäisi ehdottomasti olla olemassa, jotta asiat menisivät koko perheen kannalta hyvin heti alusta alkaen. Lapsen syntymä on nimittäin monelle perheelle myös ison kriisin paikka tuon suuren elämänmuutoksen takia ja vaatii suuren vastuun kantamista yötäpäivää. Lasten oikea kasvattaminen se sitten vasta sitä kypsyyttä vaatiikin, joten kyllä kannattaa harkita tarkkaan rupeaako tuohon koko pitkään projektiin lainkaan, vaiko ei. Asioissa on tietysti aina puolensa, mutta lapsettomana sinkkuna pääsee taatusti paljon helpommalla. Parhaita lastenhoitajia tuntuvat olevan aina ne, joilla ei ole yhtäkään omaa lasta, mutta annas olla kun oma lapsonen syntyy niin johan muuttuu ääni kellossa. Täytyy tähän vielä lopuksi todeta että "nuorena luulee tietävänsä, mutta vanhana tietää luulevansa".
Olen jo vanhempi äiti, mutta onneksi omat lapseni opiskelevat, seurustelevat ja eivät aio tietääkseni hankkia lapsia ihan vielä...
Meillä ollaan kotona puhuttu aika avoimesti pojista, ehkäisystä ja oman ammatin hankkimisesta, myös poikakavereiden kanssa.
Muistan omasta nuoruudestani, kuinka muutamat koulukaverit hankkiutuivat raskaaksi hyvin nuorena. Ja tosiaan, jutut heidän kanssaan rajoittuivat luonnollisesti vain perhe-elämään, (niinkuin itsellänikin, mutta vuosia myöhemmin).
Heillä jäivät koulut kesken, ei ammattia kummallakaan vanhemmalla, eletään omien vanhempien tai sosiaalihuollon elättäminä.
Hienoa elämää?
Mutta vastaan silti. Olen lähes varma että jos minua ja sinua vertailtaisiin niin olisin sinua paljon älykkäämpi, paljon sivistyneempi, paljon avomielisempi, paljon lahjakkaampi monissa erilaisissa asioissa sekä henkisesti kypsempi.
Jos siis verrataan normaaleja aikuisuuteen liitettäviä ominaisuuksia niin olen käytännössä katsoen varma, että useimmat ihmiset mieltäisivät minut enemmän aikuiseksi kuin sinut. Siinä olet oikeassa että lapsen kasvattamisessa olet minuun nähden ylivertainen.
Voi tosiaan olla, että on sellaisia vähän yksinkertaisia, vastuuttomia ja tyhmänpuoleisia ihmisiä, jotka kasvavat aikuisiksi vasta kun on itse pakko aikuistua oman lapsen myötä. Oma tuttapiirisi varmastikin koostuu tällaisista ihmisistä, koska niin varmuudella väität, että vasta lapsi kasvattaa aikuiseksi.
Minun tuntemistani ihmisistä ei oikeastaan kukaan olisi tarvinnut omaa lasta kasvaakseen tasapainoiseksi, vastuulliseksi aikuiseksi. Koska kaverini on akateemisia ja hankkivat lapsensa vasta kolmekymppisinä niin kaikki olivat jo "täysiä" aikuisia kun ensimmäinen lapsi syntyi. Näin sen pitääkin olla. Jos oma henkinen kypsyminen alkaa vasta lapsen syntymän aikoihin niin seurauksena on usein näitä surullisia tarinoita, joita Suomessa on viime vuodet riittänyt.
Äitien sivustolla?
Pakko puuttua tuohon huomautukseen, vaikka en ole kirjoittanut henkilö. Otsake näkyy yleisellä alueella. Eikä siinä mainita, että vain äidit saavat vastata.
Ja, tottahan se on, että useimmat naiset menettävät oman personallisuutensa, kun saavat vauvan. Muistan erään K-marketin lihatiskillä myyjän, joka muisti mainita jokaikiselle asiakkaalle, että "minä-olen-synnyttänyt" ja blaa-blaa-blaa. Liirumlaarumia aina vaipanvaihdoista lähtien, jäi siinä monelta ostokset väliin. :D
Minusta synnyttäminen ei ole mikään ihme, eikä sen läpi käynyt nainen neitsyt Mariaan verrattavissa oleva autuaallisuuden ilmentymä. Päin vastoin!
Hei ihan tosi, mitäs helvettiä te täällä äitien palstoilla sitten pyöritte. Katkeraako ;)
Olkaa te onnellisia lapsettomana, se ei kuitenkaan tee sinusta parempaa ihmisistä, vaikka toisin viestin asenteesta kuvitteletkin.
Et ole tainut huomata, että näitä juttuja arvotaan tuonne etusivulle ja joku saattaa päätyä satunnaiseen keskusteluun esim. googlehaun kautta.
Pyöriikö kukaan ylipäätään oikeasti jollain äitien palstalla joka päivä katsomassa, mistä keskustellaan? Heh.
Kyllä ystäväsuhteissa pitää puhua molemmille tärkeistä asioista, olkoon sitten kyseessä vauva, työ, parisuhde tai parisuhteen etsiminen tai ihan mikä tahansa asia. Jos toinen jatkuvasti nostaa itsensä jalustalle ja vaatii keskustelua vain itselleen tärkeistä asioista, kannattaa miettiä onko kaveruutta enää mielekästä jatkaa.
Aloittajan ystävät kuulostavat vähän hurmosmammoilta, jotka kuvittelevat muiden olevan loputtoman kiinnostuneita heidän vauvelistaan ja perheen arkielämästä. Suosittelen sinua viettämään aikaa enemmän muiden ystävien kanssa. Kaikki ystäväsuhteet eivät kestä koko elämää, niin se vaan on, ja juuri tuossa 20 ja 30 ikävuoden välillä tippuu monta kaveria matkasta kun elämäntilanteet muuttuu ja asuinpaikat vaihtuvat. Ja jos syntymävuotesi on -91 (olet siis 21-vuotias) sinulla on tosiaan kyllä aikaa tehdä lapsia myöhemminkin. Itse asiassa olen hiukan yllättynyt onko tosiaan monikin ystäväsi noin nuorena tullut äidiksi...
Samaa ihmettelen minäkin. Olen -89 syntynyt ja todella laajassa kaveripiirissäni on vasta yksi äiti ja hänkin yh. Ehkä tämä onkin meille muille ollut "varoittava esimerkki" ja olemme muut päättäneen ensin katsoa kuin katua.
Mä en yleensä lapsestani puhu koskaan lapsettomien kavereiden kanssa, jolleivat he itse ota puheeksi.
Ja en siksi ettenkö haluaisi lapsestani puhua, vaan siksi, että tiedän että heitä nyt ei vain aihe lapsi kiinnosta (vielä) juuri yhtään.
Tietty kysyvät "mitäs sulle ja pikkuiselle kuuluu?" , mutta en ala selittämään lapsen kuulumisia minuutti tolkulla.
Yleensä sanon vain että hyväähän meille, ja jos jotain erityistä tapahtunut niin mainitsen, mutta lyhyesti.
Onhan se kyllä valitettavasti niinkin että sellaiset ihmiset, joilla ei ole omia lapsia, eivät elämästä oikeasti kovin paljon tiedä, vaikka omasta mielestään paljon tietäisivätkin.
Niiden ihmisten maailma taas joilla on lapsia supistuu valitettavan usein naurettavan pieneksi oman perheen ympärillä pyöriväksi minimaailmaksi. Jopa jotkin maailman asioita aiemmin seuranneet taantuvat säälittävällä tavalla itsekkäiksi pikkupaskiaisiksi, jotka eivät ole enää kiinnostuneita mistään muusta kuin siitä mikä on omalle perheelle parhaaksi. Voiko oksettavampaa itsekkyyttää olla...
Ei elämästä tietämiseen lasta tarvita. Se joka sanoo toiselle, että et sinä tiedä elämästä mitään kun ei ole lasta, todistaa vain oman tyhmyytensä ja kypsymättömyytensä.
Kyllä lapseton ihminen sitten ymmärtää kun oman ensimmäisen saa.. , että miksi niistä vauvoista koko ajan puhutaan.
Mutta ymmärrän aloittajaa...
Tilanne on aika hankala ja kannattaa ehkä pitää hieman välimatkaa perheellisiin ystäviin.
Itselläni 1kk ikäinen esikoinen ja välillä oikein pyytelen ystäviltäni anteeksi kun huomaan puhuneeni itsestäni ja vauvastani koko ajan. Kyllä oikein hävettää välillä.
"Kyllä lapseton ihminen sitten ymmärtää kun oman ensimmäisen saa"
Ihanko oikein "kun". Onko se niin varmaa, että jokainen nainen niitä lapsia haluaa? Onko se velvollisuuskin niitä mukuloita puskea tänne?
kenellä nykyään on varaa tehdä lapsia ja elättää niitä?
Ihan viisasta harkita ensin vähän.
Kyllä se vouhotus siitä ajan myötä tasaantuu. Monenkaan kouluikäisen vanhemman juttuvarastoon ei enää kuulu vain lasten ympärillä pyörivät asiat, tilanne muuttuu kun oma elämä palailee vanhemmillekin pätkittäin.
Olen aloittaja, ja olen syntynyt -91.
Yksi kaverini sai lapsen jo 18v ja loput innostuivat siitä niin paljon, että aika moni on jo hommannut lapsen. Joo ja he kaikki taitavat olla oikein kunnon hurmosmammoja, kun nykyään eivät misään muusta puhu.
Itseäni kiinnostaisi enemmän käydä ulkona, mutta heti kun ottaa vaikka baarin puheiksi niin tulee ivallisia kommentteja "Sua vaan kiinnostaa tuommoiset teini-paikat, oisko jo aika aikuistua?".
Pitää kai vaan laajentaa kaveripiiriä, jossa tuntee olonsa enemmän kotoisammaksi.
Juu, laajenna ystäväpiiriäsi, jos teiniäitikaverisi sanovat sinulle tuollaisia lapsellisia kommentteja. Todellakaan 21-vuotiaan ei tarvitse vielä alkaa lisääntymään.
Koin saman toisinpäin - sain lapseni 21-vuotiaana, kymmenen vuotta ennen kuin ystäväpiiri edes harkitsi lisääntymistä. Silloin tunsin itseni välillä todella yksinäiseksi muiden viettäessä ns. hurjaa nuoruutta baaririentoineen...tilanne korjaantui, nyt minulla on teini ja ystävillä taaperot, tosin lasten maailmat ovat jo niin erilaiset ettei tavatessa puhuta hampaidentulosta EIKÄ finnien hoitamisesta ;),
siskot sai lapset nuorena. vähän harmittanut kun ei niitä enää silleen nää, aina lapset mukana. ei oikeen edes tunne koko siskoja, aina mukana jutuissa lapset, niiku niillä ei omaa persoonaa enää olisi. oikeen haaveena, että joskus päästäs yhdessä esim.viikon lomalle, ilman vanhempia ja lapsia. eniten on yhteistä lapsettomien kavereiden kanssa. ei sille oikeen mitään voi. on myös joskus tullut vähän kireitä katseita ja ilmeitä, että jos komennan lasta tai olen komentamatta. ilmeitä, että et nyt taas tiedä mitä teet....
Onko esim. työpaikalla tai harrastuksissa joku, jota voisit pyytää uudeksi kaveriksi? joo uusia kavereita voi olla vaikeaa löytää...
"Itseäni kiinnostaisi enemmän käydä ulkona, mutta heti kun ottaa vaikka baarin puheiksi niin tulee ivallisia kommentteja "Sua vaan kiinnostaa tuommoiset teini-paikat, oisko jo aika aikuistua?".
"
MIKSET sinä hyvä ihminen sitten mene jos kerta kiinnostaa, ei kait ne ole sinun äitejäsi?
Nyt itseäsi niskasta kiinni ja menet hanki uusia ystäviä vaikka sitten baariin yksin ensimmäisellä kerralla. Olet kavereidesi kanssa tekemisissä mutta hankit vain niitä uusiakin ystäviä. EI OLE NIIN VAIKEATA EDES KEKSIÄ ITSE TÄTÄ RATKAISUA.
Ei saa jäädä rypemään mutaan kun muut menee eteenpäin. Mene sinäkin omalla tielläsi ja valinnoillasi. Tiedät mitä haluat mutta niin tietää ne mammatkin. Jokainen elää omaa elämäänsä ei toisen.
Sen sijaan että murehdit tälläisiä tee asialle jotain ja hanki niitä uusia ihmissuhteita.
Hai.minkäs ihminen sille voi,jos yksmielisyys hieman rakoilee?
Aloittaja olisi voinut hiukan selittää tilanteensa tarkemmin jo ensiviestissään.
Tässähän on kyse siitä, että ystäväsi ovat itse vielä niin keskenkasvuisia, että pätevät tuoreilla vauvoillaan, koska voivat siten kokea olevansa "aikuisempia" kuin muut ikäisensä.
Paha juttu, että saattavat kyllästyä tuohon "aikuisuuteen" ennen pitkää ja sitten ne vauvat ovatkin vain hauskanpidon tiellä.
Siis totaalista teinityyliä. Yleensä täyspäinen äiti tai isä nauttii saadessaan edes välillä puhua muustakin kuin lapsistaan.
Suosittelen hankkimaan uusia kavereita.
Ihan vain lyhyesti. Ettetkö nyt hieman liioittele (provohan tämä on mutta leikitään nyt mukana )
Ensinnäkin ihan itse äitinä , tiedän että kukaan äiti ei vain ja ainoastaan puhu lapsistaan ja eikä tuolla asenteella varsinkaan.
Sinä et tiedä koska et ole äiti on totta joten herää heimoos ja hyväksy tosi asia.
Äiti on huolissaan lapsesta ja että pidät sitä oikein, se on normaalia ja kuuluu äitiyteen, sille kun ei voi mitään juurikaan sille tunteelle.
Herää heimoos myös siinä että kun kaverisi on tulleet äideiksi et sinä ole enää niin tärkeä kuin ennen (älä ymmärrä väärin olet tärkeä mutta et heille sillä tavalla enään kuin ennen) etkä koskaan tule heille olemaan enää se ensimmäinen vaihtoehto, sekin sun on vaan hyväksyttävä.
Kaverisi on todennäköisemmin saanet ensimmäiset lapsensa? Se maailma on niin uutta vielä ja hormoonivaltaista että siinä ei juurikaan ole mitään muuta kuin se vauva ja ne aiheet pyörii siinä
Mikä h*lvetin "herää heimoos"? :D Kuulostaa joltain liikaa räppiä kuunnelleen 18v mamin termiltä...
Olen äiti myös, lapseni ovat jo 12 ja 8 vuotiaita. Kun sain esikoiseni, kaveripiiriini kuului sekä lapsellisia että lapsettomia ihmisiä, ja mulle oli selvää etten tuputa "voi kun tuli jännän väristä kakkaa" -juttua niille, joita se ei kiinnostanut. Pelkästään jo siksi, etten itsekään jaksanut koko aikaa pelkkää vauvajuttua, mutta myös siksi, etten halunnut rasittaa toista. Kun se oma vauva on oikeasti niin äärimmäisen ihmeellinen vain omille vanhemmilleen, ja ehkä isovanhemmille. Muut jakavat lähinnä omia kokemuksiaan ja antavat vertaistukea.
Tunnen myös äitejä, jotka ovat niin jämähtäneitä omaan erinomaiseen äitiyteensä ettei heitä vaan enää jaksa tavata. Omat lapseni ovat kasvaneet jo isommiksi, en edes koita teeskennellä olevani mitenkään erityisen täydellinen äitinä, mutta aina löytyy niitäkin jotka haluavat suorittaa äitiytensä kultamitalin kiilto silmissään. Ja se tarkoittaa 24/7 omistautumista äitiyteen, kavereista viis.
Kuten joku jo aiemmin kirjoitti, siinä 20 - 30 vuoden välissä se kaveripiiri vaihtuu, osa jää ystäviksi, osa "nähdään joskus"-osastoon ja osa vain kuihtuu pois kun ei enää olekaan mitään niin yhteistä. Se ei ole kovin helppoa myöntää itselle, varsinkin kun on tottunut että on paljon ystäviä. Mutta ihmiset muuttuvat, jokainen omassa tahdissaan.
Mitä tulee nimimerkki "ÄITI":n kirjoitukseen siitä, että pitää vaan niellä kaikki koska nyt punnitaan ystävyys... mä olen eri mieltä. Ystävyys on kaksisuuntainen polku ja näillä uusilla äideillä on itselläänkin vastuu ystävyyden vaalimisesta. Se ei tapahdu moittimalla, arvostelemalla, vähättelemällä ja nostamalla itseään yli muiden, vaan huomioimalla toisen henkilön tunteet. Tässä ei ole kyse kriisitilanteessa ystävän tukemisesta, silloin se todellinen ystävyys punnitaan, vaan jokapäiväisestä elämästä; lapsia syntyy tuhansia päivittäin ympäri palloa. Ei se nyt niiiiin ihmeellistä ole.
Ylipäätään ihminen, joka kokee olevansa ylivertainen siksi, että on äiti, on hiukan harharaiteella. Ja valitettavan usein parikymppisillä on kovin ehdoton elämänkatsomus; "sussa on joku vika jos et halua samaa kuin minä, et ole kyllin hyvä jos et tee samoin kuin minä. Ja kaikkien pitää olla samaa mieltä kuin minä olen".
Kyllä se siitä karsiutuu kun ikää karttuu. Ja elämänkokemusta. Ne tuovat mukanaan älykästä toisen huomioimista.
Mutta alkup. kirjoittajalle; kannattaa kokeilla suoraa, mutta ei loukkaavaa, puhetta näiden yli-äiiten kanssa. Kerro, että sinä et halua vielä lapsia vaan haluat tehdä muutakin, mutta sen ei pitäisi olla näiltä äideiltä pois. Haluaisit tavata ystäviäsi, mutta sen hintana ei saa olla mollaamisesi kestäminen. Mutta ei kannata "tuhlata" aikaa henkilöihin, joiden jälkeen itselläsi on vain paha mieli. Henkilöihin, jotka pönkittävät itsetuntoaan mollaamalla sinua. Henkilöihin, jotka koittavat pakottaa sinua muottiin johon et halua.
Herää heimoos? Onko tuo joku paikallinen sanonta jossain?
Tosi puhetta, itse olen lapsilleni sanonut, että harkintaa! Jos menojalkaa vipattaa, niin onko luotettavaa verkostoa, joka hoitaa lapsen? Itse sanon lapsenlapsille tervetuloa, jos ja kun minusta mummi tulee, mutta se ei tarkoita, että olisin nonstop lapsenvahti. Vanhemmilllaon kasvatusvatuu ja säännöistä sovitaan, vaikka kaipa mummi saa pikkuisen hemmotella? Pitää elää se rai rai -vaihe, itsellä vasta nelikymppisenä, kun parikymppisenä sain esikoisen. Hiekkalaatikolla puheet on paljon kokemusten vaihtoa ja vertaistukea, mutta oli minulla ihan muitakin kavereita, joskin yhteydet on solmittu uudelleen näin vanhemmalla iällä. Siitä jatketaan, mihin ennen vauvantekohommia jäätiin.
Kaksi asiaa,mitä haluan sanoa:älä polta kavereihin siltoja äläkä hanki lasta vaan siksi että muillakin on. Elä elämääsi ja katsele maailmaa avoimin silmin. Ja tämä ei liity tähän: jos parisuhteessa on paljon ongelmia, ei lapsenteko pelasta liittoa, vaikka ns. sovintovauvoja jotkut tekevätkin.
Ihan uskomaton tämä viimeinen ÄITI :( Huh huh. 91-syntynyt on todella nuori äidiksi ja ymmärrän hyvin, jos itse et koe vielä olevasi. Voin vain kuvitella, että kavereittesi maailma pyörii nyt lasten ympärillä, koska ovat niitä halunneet tehdä. Minäkin suosittelen sinulle, että hanki uusia ystäviä. Lapsettomia. Varmasti ns. "omiesi" joukossa pärjäät hyvinkin. En jaksa enempää kommentoida tämän viimeisen ÄITI-nimimerkin tekstiä, mutta tyhmää oli, alusta loppuun.
Koska 21 vuotias on alkanut olemaan liian nuori äidiksi? Voi elämä että osaa olla tyhmiä kommentoimassa. Mitenköhän ennen vanhaan kun kakarat on tehty alle 20 ikäisenä?
Todella nuori on kun saa alle 18 vuotiaana lapsen.
Liian nuori äidiksi on jos itse niin kokee että ei ole valmis ja sen tiedostaa, niin enempi kuin parempi. Mutta oikeasti, aikuiset ihmiset joten käyttäytykää sen mukaan myös.
Herää heimoos on toisin sanoen että HERÄÄ PAHVI =D
Mutta osuinko oikeeseen eli provoa provoa ja provamiseen perään.
Ei mitään lyökää tähänkin perään monta miinusta ainakin silloin tiedän I´m RIGHT and i´m on to you ;D
Ootte te huvittavia kyllä ei voi muuta sanoa.
Jos ei ole 22 vuotiaana vielä aikuinen niin tuskin edes tulee koskaan aikuiseksi.
Voi elämä että osaa olla tyhmiä kommentoimassa. Mutta oikeasti, aikuinen ihminen, käyttäydy sen mukaan myös. Provoa provoa ja provamiseen perään. I´m RIGHT and I´m on to you. SUCK IT UP ja kärvistele. HERÄÄ PAHVI!
SÄ VEDÄT =D
Jepjep ja sitten elätetään sossun rahoilla seuraavat 20 vuotta näitä nuoria äitejä joilla ehkä juuri ja juuri ammatti mutta ei tarpeeksi työkokemusta jotta pääsisi töihin.. HERÄÄ PAHVI
"Mitenköhän ennen vanhaan kun kakarat on tehty alle 20 ikäisenä?"
Pidätkö sä tässä elämässä kaikkien muidenkin asioiden mallina ja mittarina sitä, miten asiat on hoidettu sata tai viisikymmentä vuotta sitten? 21-vuotias on tämän vuosituhannen Suomessa varsin nuori äidiksi, koska elämisen mallit ja odotukset on täysin erilaisia kuin sen (iso)isoäidin kohdalla. Et sä siitä mihinkään pääse, vaikka kuinka urputtaisit.
Muutenkin omituisen äkäistä kiljumista. Tiesin, että osa kokopäivämammoista on aikamoisia ämpärissä eläviä hysteerikkoja, mutta en tiennyt, että näillä palstoilla pyörii jopa äitifundamentalisteja.
"Pidätkö sä tässä elämässä kaikkien muidenkin asioiden mallina ja mittarina sitä, miten asiat on hoidettu sata tai viisikymmentä vuotta sitten?"
Juurikin näin. Ennenvanhaan oli yleistä esimerkiksi sellainen, että koulunkäyntikin lopetettiin jo peruskoulun jälkeen, eli 15-vuotiaana, jotkut lopettivat jo 12-vuotiaana! Mutta tuolloin se onnistui, koska töitä oli ennenvanhaan niin paljon, että töihinkin pääsi pelkällä peruskoululla. Nykyään on lähestulkoon pakko kouluttautua pitemmälle, jos haluaa saada edes jonkinlaista työtä.
Onko osa nykyajan ihmisistä todellakin niin kapeakatseisia, että ovat jämähtäneet omassa kehityksessään jonnekkin 1900-luvun alkuun, eivätkä osaa katsoa nykyaikaan ja katsovat menneistä ajoista esimerkkiä, että kuinka nykyään pitäisi elää?
Niin, ja jos ei 22-vuotiaana ole korkeakoulutusta, niin ei sellaista voi koskaan saada. Niin, ja jos ei 22-vuotiaana ole lapsia, niin ei niitäkään voi koskaan silloin saada...
Aivan uskomatonta logiikkaa joillakin, että "jos ei tiettyyn ikään mennessä ole jotain niin ei silloin koskaan voi sitä olla/sitä saada". Ihminen on jatkuvassa muuttuvassa tilassa koko elämänsä ajan, eikä ole oikeastaan juuri mitään sellaisia asioita, joita ei voisi kokea, oppia, tehdä tai saada myöhemmälläkin iällä.
Logiikkaasi soveltaen tässä maassa on varmaan sitten vain kourallinen aikuisia.
Lisätään tähän vielä, että ennen vanhaan naisten yleisin kuolinsyy oli synnytys ja sen komplikaatiot, ja iso osa lapsista kuoli ennen viidettä ikävuottaan. Oli se hienoa aikaa!
Ei jeesus mitä touhua. Kannattaisi niidenkin tyttöjen odottaa suosiolla vielä ainakin 10v ennen ku lapsia alkavat tekemään..
No onko pakko tulla sitten provoilemaan äitien palstalle? Pysy sinkkujen palstalla jos ei mammajutut kiinosta.
Kannattasko ottaa se nuttura myös hieman löysemmälle ja olla ihan niin tosikkoja, varsinkaan palstalla jossa provoa joka harvasen päivä. Lukee aloituksen ajatuksen kanssa ja huolella, niin tietää että ei voi olla TOTTA.
TOSIKKOJA kenties liikenteessä?
Aika ankeaa tekstiä monet vastaukset. Jos todella aloittajan ystävät ovat noin kamalia kommentteja ladelleet, kannattaa jättää kyseiset kaverit ihan omiin oloihinsa.
Kaikki eivät halua lasta, eivät nyt eivätkä myöhemmin. Toisen mielipidettä/päätöstä on törkeää kyseenalaistaa. Jokainen tietää, että mieli voi muuttua, mutta ei välttämättä. Sitten on vielä se seikka, ettei kaikki välttämättä saa lasta vaikka kuinka toivoisivat...ja joku on sinut sen kanssa ettei voi saada lapsia ikinä, mutta kertoo sen niin ettei lapsen hankinta kuulu suunnitelmiin. Käyttäytykää nyt toista kunnioittavasti, kiitos.
Minä olen pärjännyt kavereideni kanssa hyvin, vaikka heillä onkin lapsia eikä itselläni ole. En tosin mene kutsuille, joissa on kaikkien lapset leikkimässä ja koheltamassa ympäri asuntoa...tiedän ettei minulla olisi mukavaa. Kaverit puolestaan tuntuvat arvostavan, että pääsevät lapsiperheen arjesta hiukan "karkuun" kanssani, kun jutut on muuta kuin heillä normaalisti ja pääsee hiukan tuntemaan oloaan myös muuksi kuin äidiksi.
Mutta ihmisiä on erilaisia...jotkut haluavat puhua lapsistaan koko ajan...ja sitten myöhemmin lapsenlapsistaan. Niille ei kelpaa juttuseuraksi toinen samanlainen, kun sellaisen kanssa joutuisi kilpalaulamaan hampaiden puhkeamisesta jne. Joten...valitaan vaan seuramme kaikki haluamallamme tavalla :)
Tiedän tuon saman tunteen. Minun kuudella kaverillani on lapsi. Nuorimmat olivat 18v, kun saivat lapsensa ja minua ei voisi pätkääkään kiinnostaa lasten hankinta. Ja facebookissa vaan lukee kuinka hyvin matti kävelee tai hymyilee
Niin no, minä kyllä ymmärrän täysin hyvin, mikäli joku haluaa kertoa facebookissa lapsestaan, siinä missä toiset lisäilevät duckface ihqherukuviaan ja toiset valittavat krapulaansa. Ihmisiä me kaikki.
Se vaan ,että vois vanhemmatkin harkita, mitä juttuja faceen laittelee lapsestaan, ei oo välttämättä viisästa lisätä sivuille kuvia esim. alastomista lapsista kylvyssä...
Vaihda kaveripiiri älyllisempään, ihmisiin jotka hyväksyvät niin lapsettomat kuin lapselliset valinnat. Tuollaiset ihmiset eivät ole mitään todellisia ystäviä.
Vai onko käynyt niin, että lapset imee kaikki mehut ja yritetään pitää yllä superäitikulisseja. Kehotetaan muut tekemään samat virheet kuin itse, jne...
Näitä teiniäitejä tai henkisesti teinejä äitejä kyllä riittää. Ollan niin maailman napoja ja itseriittoisia. Kun 30v heilahtaa osalla on 3 kakaraa ja kaikki eri miehille, eikä minkäänlaista työhistoriaa :)
Kyllä sitten elämä hymyilee.
Ihmeen teini 21 vuotias on?
Olen käsittänyt että teinejä ollaan iältään jotain summan mutikassa 13 - 18 jopa ehkä 19 mutta 21. En enää oikeesti ihmettele missä jamassa Suomi on kun pidetään täysikasvuisia täysi-iän ylittäneitä 21 vuotiaita teineinä o.O
Nämä samat teinit varmaan ei tartvitse mennä töihinkään jos ei tykkää.
VOI HUOH!
Korjaan itse härovirheeni , ei muiden tarvitse ;D
tartvitse = tarvitse
Ei se iästä ole kiinni. 21v joukossa on vaikka kuinka paljon teinipissisten lailla käyttäytyviä. Ja tuntuu jotkut olevan ikiteinejä vielä lähellä eläkeikääkin :)
Miks kilpailla rahalla,iällä,ajalla,työllä,omaisuudella ja lapsilla kun voi elellä huokeasti,itsenäisesti,vaivattomasti,hik.
Jätimme ehkäisyn pois mieheni kanssa kun olin 22v. Lapsia ei ole kuulunut, ei edes hoidoilla joista on viimeinenkin vaihtoehto kokeiltu.
Niinkin voi käydä joskus, myös nuorille.. Veikkaanpa että sunkin kaveripiirissä vielä jollekin kaverille pamahtaa tieto, ettei voi saada lapsia, sillä lapsettomuus on vain yleistymään päin nykyään, myös nuorilla. Luulenpa että siinä vaiheessa se touhotus ja vouhotus lakkaa, kun pitää alkaa miettimään elämää eteenpäin lapsettomana. :) Pahoittelen jos tekstini vaikuttaa sarkastiselta, ei ole tarkoitus olla ilkeä mutta kokemus puhuu.. Kaikki eivät saa lapsia. Koita kestää!
Niin ja se on kova pommi sitten jos lasten tekeminen on ehdottomuus ;)
Ei toki ihmisille, joilla on elämässään muutakin sisältöä. Sitten ei auta itkut ja parut kakskymppisillä joille se lapsi (leikkikalu) on ehdoton, sillä sitä ei tipu parikymppisenä, kolmikymppisenä eikä nelikymppisenä :)
Sellasta se elämä on. Kaverit vaihtuu, kun mielenkiinnon kohteet vaihtuu. Eikun uutta seuraa etsimään.Turhaa sitä roikkua sellaisten mukana, joilla ajatukset aivan muualla kuin itselläsi.
Muualla kuin itsessään, eikös se ole ihan aloittajallakin vain mielessä. Oma napa paras napa.
Kyllä jokainen ajattelee vain sitä omaa napaansa, ei siittä mihinkään pääse.
Et ole vielä valmis äitinä olemisen ruljanssiin,nauti ihmeessä elämästä ja lennä kun vielä voit.Kaverisi tulevat kyllä katumaan liian aikaista lasten tekoa.Itse olin sinun ikäinen kun ensimmäinen lapsi syntyi,en missään nimessä ollut kypsä hommaan ja tällä järjellä ajateltuna en ole lainkaan varma tekisinkö tähän hulluun maailmaan yhtään kakaraa....Olen nyt 54 ja nuorimmainen on sinun ikäisesi,sanoo olevansa allerginen vauvoille eikä voi sietää rääkyviä kakaroita :)
Ihminen on onneks useinmiten luotu sillä tavalla että kun muksu on tullut sitä hoidetaan, eikä liehuta maailmalla. Varsinkin äitiyden ensi huumassa tämä voi olla rasittavaa.
Sinun jos et lasta halua ei todellakaan kannata sen vuoksi ruveta vielä puuhaan. Aikaa on. Ala tsekkailla uusia kavereita maailmalta. Sitten nämä kaverit palaa luoksesi, kun heidän muksut on isoja ja itse kenties kasvattelet mammavatsaa.
Sinun ikäisenä keskityin vielä aikalailla paljon harrastuksiin ja elämiseen ettei edes mitenkään olisi tullut vauvat mieleenikään. Nytkin 6v. myöhemmin koen että pitää vielä kokea kaikkea mahdollista ja olla tietysti taloudellisesti vakaampi ennen kuin harkitsisin äidiksi tulemista. Lapsen saamisen jälkeen tulee varmasti elämä muuttumaan huomattavasti paljon..
ITSE OLIN 17 KUN MUSTA TULI ISÄ MUIJA OLI 14V ME OLTIIN VALMIINA VANHEMMIKSI SIITÄ KÄYTIIN KESKUSTELUJA KUINKA KUOPUSTA KASVETETAAN OLTIIN ERITTÄIN ONNELLISIA SIITÄ ET MEILLÄ ON IHANA POIKA MUT TÄMÄN JÄLKEEN ON TULLUT NELJÄ IHANAA LASTA NIMISISSA OLLAAN OLTU 35 V ELÄMÄ ON IHANAA NOISTA NLAPSITA TÄYTYY NAUTTII KUN OVAT NIIN IHANII JÄÄKIEKKOO PELATAAN JOKA PÄIVÄ KOHTA PARI JUNNUU MENEE LIIGAAN RUMAA JÄKLKEE TULEE NIIN TULI ISÄLTÄKIN JOKA PELISSÄ PISTETIIN KIEKKOO REPPUUN VÄHINTÄÄN KOLMEKERTAA JOS JOKU KAKSI KYMPPINEN HANKKII LAPSEN NIIN SIITÄ EI TULE LASTA EIKÄ PASKAA EI NUORET ÄIDIT OLE TERVE TULLEITA KUN EI OLE VASTUUTA AINA RUIKUTTAMASSA
What? :D
21-vuotias on NYKYÄÄN aika nuori saamaan lapsia, kun naisetkin opiskelevat ja käyvät töissä. Todellisuudessa se (parikymppinen) on kuitenkin hyvä, -paras ikä naisella saada lapsia.
Reilusti yli 30-vuotiaana tehdessä on jo vaarana sikiöön kohdistuvat terveysrasitukset, sekä äidin oma väsyminen jos ikää on jo lähemmäs 40 vuotta.
Lasten saamisen rinnalla moni muu asia ei ole niin kovin tärkeää, toki sen tajuaa VASTA kun saa ensimmäisen lapsensa.
Mutta jokainen tyylillään. Myös voi adotoida huono-osaisen lapsen. Sen voi hyvin tehdä myös vanhemmalla iällä.
toisaalta yli 30v.lla on ihan erilaista elämänkokemusta ja henkistä kypsyyttä, jota ei parikymppisillä ole. Lapsen saa kasvatettua ehkä viisaammin, eikä jaksa niin hössöttää lapsesta. Äkkiäkös se siitä kasvaa.
Taloudelliseen tilanteeseen on syytä panostaa etukäteen. Ei ole turvallista elää pelkästään tuilla, saati sossun luukulla.
Ei ole ikävuosista kiinni, kuka on kypsä vanhemmaksi.
elämä muuttuu suuresti lapsen syntymän jälkeen.et ole lapsettomana sen vähempi kuin äipätkään! sain itse tyttären aikanaan 20vuotiaana.en muuttunut äidiksi tultuani hössöttäväksi muumimammaksi,mammojen hömpötyksiin en jaksanut lähteä.en muuttunut lässyttäväksi,läsähtäneeksi kaikkitietäväiseksi äidiksi naiseksi.kaverini olivat innoissaan taaperosta,kävivät kylässämmenjuotiinkahvia,puhuttiin kuten ennenkin ilman että vauva olisi kaiken keskuteluuen päätepisteenä.toki vauvat aina kiinnostivat kamujani,kävi nuoria ,ikisiäni.he kävivät baareissa,minä kävin myös tuulettumassa farkuissani ja diskopallojen sykkeissä.elämääni ei ole koskaan kuuluneet isot päihdemäärät,eikä kaveripiirikään koostunut heidänlaisistaa.menimme lenkille,rupateltiin maailman aiheista,jätkistä ym.mutta lapsi ei sotkenut tai noussut päähäni.olin se sama iloinen nainen kuka ulkoilee ja hoitaa vauvaa siinä sivussa.rempseyteni ylltti tai pikemminkin se etten hurahtanut vauvankakka juttuihin.ne naapurin mamman oli eri sakkia,kilpailivat kenen lapsi oli kehittymässä ja osaamassa mitäkin,kakkajutut ei napannut1 meitä äitejä on erolaisiakin.en hylännyt entitiä kamujani.ja saatiin nuorisa toisiakin vauvaperheitä ystäviksemme.elämä menee miten on mennyt mutta eipähän pää hajonnut kakkajuttuihin.luulen että he ovat kateellisia sulle sun vapaudestasi,olette kaikki kovin nuoria-et ole yhtään sev vähempää kuin hekään-mammat siis.suh elämäntilanne on erilainen.katkerat ovat pisteliäitä-muistahan tuo.sulla on aikaa lapset vääntää hurjaan nykynmaailmaan koska vaan,tai ei lainkaa jos niin haluat.elät oman näköistäis elämää,mene t kursseille,työhön, ym ja tutustut uusiin ihmisiin.ystävyyshän ei katso kokoa,näköä.sukuipuolta tai elämäntilannetta!
En ota nyt kantaa yo.viestin tai muidenkaan sisältöön. Mutta sen sijaan kehottaisin ihmisiä kiinnittämään hiukan enemmän huomiota siihen MITEN kirjoittavat.
Ensinnä tekstin voi jakaa kappaleiksi. Ne selventävät huomattavasti lukukokemusta.
Toinen asia mihin tulisi kiinnittää huomiota on että piste(.) tulee lauseen viimeisen sanan loppuun, eikä seuraavan lauseen alkuun. Sama sääntö koskee myös pilkkua(,). Pilkun jälkeen suoritetaan aina välilyönti. Lauseen ensimmäisen sanan ensimmäinen kirjain aloitetaan aina isolla kirjaimella. Poikkeusta tähän ei ole.
Ymmärtäkää ystävät, että tuollaiset alkeelliset kielioppivirheet ovat kardinaaliluokan mokauksia, ja tekevät sanomanne epäuskottavaksi. Jotenkin sellaiseksi teinipissis-jutuiksi.
Kyllähän ensimmäinen lapsi täyttää koko elämän,on se niin suuri asia..
Jos ei kestä vauvoista puhumista,niin ei pidä mennä kyläileen...
Aikansa kutakin... Meillä taas puhutaan koirista, joka sekin on tosi turhanpäivästä joistakin... mutta "mikä sydämellä se kielellä" Minusta vauvat on ihania, kunpa saisin joskus tulla mummoksi... :)
Parempi se olis olla.
Itse olen 31v nainen, naimisissa ja lapset ei kyllä IKINÄ tule kuuloonkaan :-)
Me löydämme onnellisuutta aivan muista asioista.. Harmi kyllä, vasta nyt aletaan uskomaan kun kerron ettei ole mitään suunnitelmia niitä mukeloita tänne maailmaan puskea. Muistan vieläkin parikymppisenä miten ikävälle ne "Kyllä sulla vielä mieli muuttuu" kommentit tuntuivat. Joskus tuntuu että vapaaehtoisesti lapsettomuus on vielä pahempaa kuin itsestä riippumaton lapsettomuus!
Jos mielestäsi uran hankkiminen, ulkomaanmatkat ja lapin laskettelureissut ovat tärkeämpiä kuin omat lapset niin olet todella hukassa oleva nainen. Mitä sinusta tänne jää kun aika jättää? ja ketkä katsovat perääsi kun olet vanha nainen. Olet jo 31v ja hedelmällisin ikäsi alkaa olemaan jo takana ja olet menettämässä jotain todella tärkeää ja merkityksellistä tässä elämässä.
Koittakaa nyt jo vähitellen tajuta, että kaikki ei määrittele koko elämäänsä ja omaa ihmisarvoaan lasten kautta. On törkeää toitottaa aikuiselle ihmiselle, että hän on "hukassa" ja vajavainen vain sen takia, ettei koe tarvetta lisääntymiseen. Ja mikä helvetin peruste tää on että "ketkä katsovat perääsi kun olet vanha"? Tänäkin päivänä merkittävä osa vanhuksista on yksinäisiä, vaikka ovat sitä sukupolvea, joista useimmilla ON lapsia. Eipä niistä kersoista vaan näytä järin merkittävästi seuraa tai turvaa olevan.
"ja ketkä katsovat perääsi kun olet vanha nainen"
Ainako vain tuota ikivanhaa asiaa jaksetaan jauhaa? Ei se ole niin varmaa, että vaikka olisi lapsiakin, että he perään katsoisivat. Vanhainkodit ovat nykyään täynnä sellaisiakin vanhuksia, joilla on kyllä omia aikuisia lapsia, mutta ne aikuiset lapset elävät omaa elämäänsä ja ovat sen verran katsoneet vanhempiensa perään, että huolehtineet heille paikat vanhainkodista.
"Mitä sinusta tänne jää kun aika jättää?"
Kyllä jokaiselta jää jotakin tänne. Toisaalta, tarvitseeko ihmisestä jäädä tänne välttämättä yhtään mitään?
Ihmiset kehittyvät eri tahtiin, niin sinäkin.
Anna niitten äitien hössöttää, sellainen tulee sinustakin kun sen ensimmäisen saat, usko pois. Vauvat ja lapset ovat parasta maailmassa, antavat paljon, mutta vaativat myös osansa. Siihen tarvitaan henkisesti kypsää aikuista.
Vaihda kaveriporukkaa jos et viihdy mammojen maailmassa.
Mammat ovat aidosti onnellisia ja onneksi osaavatkin olla !
No niinhän siinä kävi, että kun kaverit pariutuivat ja alkoivat lisääntyä niin kavereita ei enää lapsettomalla sitten käytännössä enää ollut.. kaikenkaikkiaan aika masentavaa aikaa ollut viimeiset 10 vuotta juurikin tuon takia..
Ilmeisesti pitää etsiä taas uusia ihmissuhteita. Rasittavaa, varsinkin tässä iässä. Yritin vela-palstalaisten kanssakin tutustua, mutta muutama ensikontakti oli niin järkyttäviä kiihkomielisiä lastenvihaajia, että tuli vähän WTF-fiilis.
En vihaa lapsia. En kuitenkaan halua niitä omaan kotiini asumaan.
Ja har inte den minsta "barn feber" Och är ganska nöjd med den saken. Nä, det är svårt att hitta den andra så att man skulle kunna få barn med den andra. Skulle någon fråga mig varför jag inte har barns, så skulle nog det snarast vara varför har jag ingen partner?
niinkkö
Jahas, Suoli24:n taso on vajonnut ennätyksellisen alas jos tälläinen ketju pääsee etusivulle.
Yleensähän niitä lapsettomia kavereita pyydetään lapsen kummeiksi....
Ensin valitetaan että miksei lapsista huolehdita ja samaan hengenvetoon ihmetellään että miksi niistä jatkuvasti hössötetään? Mikä on sitten sitä hössötystä? Eikö omaa lastaan saa hehkuttaa kun se on kerran oma ja niin rakas ja sen kanssa kuitenkin vietetään aikaa päivät pitkät? Mielelläni kuuntelen ainakin lapsiperheiden iloisia tapahtumia kuin onnettomasti lapsettoman katkeria tilityksiä siitä, kun ei saa lasta. Oikeasti, minulla on ystävänä lapseton kaveri joka on kateellinen minulle kun minulla on jo lapsi ja aina hän mainitsee siitä kun näemme. Ei ihmekään että kaverisuhde pysyy sitten etäänä, kun toinen ei halua olla toisen elämässä enään mukana. Ehkä kannattaisi miettiä omaa käyttäytymistään ennenkuin laukoo mitään...
Terveellisintä lapselle on olla osa vanhempien elämää eikä äidin koko maailma, eli ylimääräinen hössötys ja laiminlyönti on molemmat haitallisia. Lapsi on tietysti tärkein ihminen vanhemmilleen, mutta pitäisi tajuta että maapallo ei pyöri sen oman nuppusen ympärillä. Jos kaiket päivät menee sen lapsen hyysäämiseen niin kyllä jossain on vikaa ja pahasti, ihan kaikkea ei perunoiden kuorimisesta ja kengännauhojen solmimisesta alkaen tarvitse sen pennun eteen tehdä, se selviää paremmin kun saa itsekin kokeilla ja oppia. Ihan kuin naisella ei sais olla muita päämääriä elämässä kuin lisääntyä, apinoitako tässä ollaan vai mitä hittoa?
Heh, siis 21v mimmei. Mitens noiden kavereittesi vauvojen isit? Myös parikymppisiä hemmoja? Onko he yhtä kympillä mukana siinä touhussa? Nostan hattua heille =)
Niin se vaan on, että lapset/lapsettomuus jakaa kaveripiiriä kahtia. Lapsen saanut uppoutuu niin syvästi "mammalandiaan", että yleensä vasta useampi lapsi tai sen lapsen kasvaminen isoksi saa mammat takaisin "järkiinsä" ja kiinnostumaan muustakin kuin vain vauvasta. Toki poikkeuksiakin on.
Omalla kohdallani aikuisiän kaverit ovat kaikki sellaisia, joilla on myös lapsia. Tämä varmastikin siitä syystä, että hiekkalaatikon reunalla, päiväkodissa, koulussa ja lasten harrastuksien kautta on tutustunut muihin samassa elämäntilanteessa oleviin. Kun kuskaa vaikkapa 3-4 vuotiasta muutaman vuoden ajan harva se päivä kaverin luokse leikkimään, niin sitä väkisinkin tutustuu sen kaverin vanhempiin. Hyvällä tuurilla saa siitä vanhemmasta itselleen kaverin, jonka kanssa jutella samalla, kun omat lapset laskevat pulkkamäkeä jne.
Alkuperäiselle kirjoittajalle sanoisin, että älä missään tapauksessa hanki lapsia painostuksen vuoksi. Minusta on hyvä käydä opinnot loppuun ja miettiä elämäänsä muutenkin. Harrasta, matkusta ja elä aikuisen nuoren elämää niin kauan kuin voit. Ehdit kyllä esim. lähempänä 30-v ikäisenäkin miettimään sitä vauvan tekemistä. Pääasia, ettet jätä asiaa liian lähelle 40-v ikää.
Itse sain esikoiseni 26-v ikäisenä ja se oli täydellinen ikä minulle. Ehdin suorittaa opinnot loppuun, mennä naimisiin ja saamaan työpaikan. Myös asunto ehdittiin ostamaan. Oli mukavaa siinä vaiheessa keskittyä vain lapseen eikä murehtia työllistymistä jne. Toki tiedän, että olen onnekas, koska minulla on töitä jne. Olen kuitenkin varma, että osasyy onnekkuuteeni liittyykin itse asiassa siihen systemaattiseen elämän suunnitteluun. Toki suunnittelutkaan ei aina auta ja esim. itse jouduin turvautumaan lapsettomuushoitoihin, kun toista lasta ei luomuna kuulunutkaan. Kuitenkin on hyvä aikuismaisesti miettiä esim. raha-asioita eikä luottaa vain siihen, että yhteiskunta elättää...
kyllä meillä ainakin loppui naapureiden vauvapuheet kun ihan julkisesti kerroimme netistä tilaavamme kondomeita:) heti naapurit tajusivat oikean asianlaidan etten halua vauvoja ja niin sen tuleekin olla,rahaa pitää olla muu on sivuseikka
Miksi kerroitte kondomeista. Eikö olisi riittänyt vaan sen sanominen, ettette ehkä halua lainkaan lapsia. :)
Lapset ovat tuolloin noiden naisten lähes koko elämä, koska pienestä lapsesta pitää pitää jatkuvasti huolta. Näin ollen heillä ei juuri ole muuta puhuttavaa kuin lapsensa. Samasta syystä armeijassa oleva puhuu kokoajan vain armeijasta ja se raivostuttaa tyttöystäviä ja kavereita.
Lapset kuitenkin kasvavat ja aikaa löytyy sitten taas enemmän heidän omalle elämälleen. Ei siis kannata katkaista suhteita näihin kavereihin, mutta kannattaa pyrkiä hankkimaan myös uusia kavereita, joiden kanssa voit viettää aikaa. Jos nuo kaverit ovat ainoat kaverisi niin aika yksinäistä voi olla elämäsi muutaman vuoden.
Toki tuo sinun lapsettomuutesi haukkuminen on todella lapsellista, mutta sinun täytyy hyväksyä se, että ystäväsi eivät ole mitä ilmeisimmin kovin ystävällisiä tapauksia.
Onko edes järkeä tehdä enää lapsia kun katsoo nykymaailman menoa? Alkoholisoituneita ja väkivaltaisia vanhempia (niin äitejä kuin isiä), osa lapsista dumpataan hoitokotiin tai jonkin muun ihmisen luokse hoitoon päiväksi jolloin yhteys vanhempiin ei ole yhtä sitova kuin niillä jotka ovat kasvaneet vanhempien seurassa, lapset raahataan väkisin mukaan ulkomaanmatkoille vaikka lapsi ei haluaisi lähteä (vanhempien perus itsekkyys joka heijastuu mm. siinä kun lapsi itkee lentokoneessa ja raivostuttaa muut matkustajat), joku vanhemmista saattaa olla työnsä takia melkein aina poissa, vastuuttomia teinivanhempia jotka eivät todellisuudessa osaa hoitaa lasta vaan istuvat tv:n ääressä siideri kädessä röhnöttäen sohvalla.
Loppusilauksena se, että kaikki edelliset ja nykyinen sukupolvi kuluttaa pian pois luonnonvarat jolloin tulevat sukupolvet tuskin voivat kulkea mm. metsissä ilman, että ne on ilmoitettu suojelualueiksi. Maailma muuttuu karuksi betoniviidakoksi. Myös eläimiä tapetaan sukupuuttoon turkin tai nahan takia ja tulevat sukupolvet harmittelevat kun eivät kyenneet näkemään uljaita otuksia kuten: tiikerit, sarvikuonot (vietnamista tapettiin yksi laji sukupuuttoon viime vuonna salametsästäjien ansiota), tiikeripytonit (silmälläpidettävä. kiitos terraarioharrastajien laji saatetaan ehkä pelastaa) ja monta muuta eläinlajia.
Eli yksinkertaisesti tulevilla sukupolvilla ei ole muuta nähtävää tulevaisuudessa kuin betoniviidakot ja pienet suojelualue pläntit. Aika masentavassa ympäristössä tulevat elämään.
Sano niille että on mulla lapsi, en vaan välitä kertoa hänestä teille koska ootte semmosia .... ämmiä.. ootte missannut paljosta kuulkaas.
:D
No ei vaiskaan.
Vastatakseni pariin ylempään postaukseen, olen vasta parikymppinen mutta elämässäni on tapahtunut todella paljon kaikenlaista ja olen joutunut "kasvamaan aikuiseksi" hyvin nopeasti.
On tuomitsevaa ja väärin sanoa että lapseton ei tiedä mitään. Se kaikki riippuu ihmisestä ja me olemme kaikki erilaisia. Kaikki saavuttavat "kypsyysasteet" eri tavalla ja eri aikoihin. Olkoot se sitten hyvä tai huono asia.
Uudet äidit osaavat olla kaikkitietäviä ja ehkäpä se juontaakin juuri siitä että he ovat täysin epävarmoja siitä osaavatko he tehdä asioita oikein ja kasvattaa lapsen. He purkavat stressin ja turhautumisen ensimmäiseen lapsettomaan jotta saisivat hieman mielihyvää siitä että he ovat valinneet oikein ja pystyvät menemään loppuun asti.
En haluaisi puhua vapaa-ajalla töistä erityisesti (ainakaan liikaa) enkä lapsista. Olen 34-vuotias sinkkunainen. Ovatko he todellisia ystäviä jos arvostellaan tai pakotetaan puhe lapsiin. Voihan sitä välillä puhua muustakin.
Kateus siinä vain on. Näitä äitejä vituttaa kun sulla on vielä sitä oikeaa elämääkin eikä vain paskavaippa rumbaa.
Siksi siis yrittää syyllistää sinua ja saada tekemään pian lapsen.
Tämä ei ehkä liity äiteihin, mutta lapsiin ja vanhempiin kuitenkin. Isätkin nimittäin ovat aivan samanlaisia. Heti kun mennään naimisiin tai lapsi tulee maailmaan siinä unohtuu kaikki sinkkukaverit ja ystävät. Toinen vaihtoehto on tuo sama mikä äideillä eli jauhetaan vain lapsista. Itseltäni katosi 12 kaveria heti kun saivat lapsen, 14 kun menivät naimisiin. Jäljellä kavereita on enää 16 ja osa näistäkin jo seurustelee. Ystävistä yksi seurustelee ja ei muusta puhukkaan kuin parisuhteestaan ja me muut vain nyökkäillään, että ''joo. hienoa, että sulla on mukavaa''. On se aika ärsyttävää kun nämä parisuhteessa olevat ja perheelliset koittaa parittaa jollekkin random kavereilleen joilla on vauvakuume päällä.
Omassa kaveripiirissä on sekä nuorena äideiksi tulleita, että vasta nelikymppisiniä äideiksi tulleita ja tietysti kaikkea siltä väliltä. Olen huomannut että juuri nuo nuoret äidit eivät puhu muista kuin lapsista, koska heillä ei ole ehtinyt olla muuta elämää, josta puhua. Kolmekymppiset ovat jo opiskelleet ja olleet työelämässä, matkustelleet jne, joten on enemmän keskustelunaiheitakin. Näin karkeasti yleistäen yli kolmekymppisillä on keskimääräistä monipuoliseksi maailmankatsomus, parikymppiselle, ja etenkin sen alle, maailma on vielä melko mustavalkoinen. Tämä on ihan yksinkertaista kehityspsykologiaa, teiniäiti on silti teini vaikka kuinka olisi myös äiti!
Monia hieman vanhempana lapsen saaneita suorastaan ärsyttää se, että muut eivät halua puhua heidän kanssa muista kuin heidän lapsistaan, ihan kuin he eivät enää olisi muuta kuin äitejä eikä heillä olisi muita saavutuksia elämässään kuin lapsen saaminen (joka nyt ei useimmilta kovin kummoista suoritusta vaadi).
Ja osaa tuota tehdä miehetkin, eräs työkaveri isäksi tullessaan toi meidän taukohuoneen pöydälle nonstoppina pyörimään videota vastasyntyneestä. Kiinnosti hirveästi useimpia katsella vaipanvaihtoja lounasta syödessä...
No voi herrajee....Oli pakko kommentoida tähän, kun oma tilanteeni on taas se, että olen 24-vuotias naikkonen, jolla on diagnoosit dysfasia ja sitte vielä masennus ja mietitään, onko mulla psykoottistasoinen sairaus jopa ja käytän lääkkeitä, joten kamppailen edelleen niinsanotusti mielialan aaltoilun kanssa, mutta kuitenkin pyrin elämään elämääni eteenpäin ja menemään myös elämässäni eteenpäin.
Noh, jos mietitään mun kohalle tuota perheen perustamista, niin tottakai haluan ja se pyörii mielessä, mutta kun itellä on noita ihania mielialaongelmia jo valmiiksi ja kun naisella on riski sairastua synnytyksen jälkeen sen jälkeiseen masennukseen ja psykoosiin, ni mietin itteni kohalla, että kun tulen synnyttämään lapseni, se vaikuttaa takuuvarmasti mun mielialaan, joten haluan käyttää silti lääkkeitä, kun rupeen niitä lapsia hommaamaan, koska se ei ole kovin kivaa, jos masennun oikein kunnolla synnytyksen jälkeen.
Joten joo, niin mullekki on sanottu, että ruppee pyöräyttämään niitä lapsia, kun olen vielä otollisessa iässä sen suhteen ja tao vielä, ku rauta on kuumaa ja mua suorastaan pikkusen ahistaa jo tollanen, vaikka ei, kyllähän minä vielä sen pienokaisen pöyräytän.
En halua jättää sitä hirveän myöhäseks, että kyllä nyt mielellään tässä parin vuoden kuluessa, mutta eihän se tietenkään ole niin yksinkertaista, pitää olla se siittäjä niille lapsille kuitenkin....;)
Mutta jos NYT olisin tullu raskaaks, ni se ois pikkunen shokki mun äitille ja siskolle.
Miksikö? No, kun heidän mielestään mulla vaatii jo ponnisteluja huolehtia itestäni, niin sitten siinä tietty miettii, miten jaksaa huolehtia lapsesta, koska siitä on joka tapauksessa pakko jaksaa huolehtia, huvitti tai ei ja väsytti kuinka paljon tahansa.
Joten kun oma perhe ajattelee noin, ni arvaapa vaan, onko siinä kiva kuunnella joittenki jankuttamista, että tee lapsi, tee lapsi...
Jos mulla perhe suhtautuu kielteisesti siihen, että nyt hankkisin lapsen, ni kyllä sillä on aika paljon vaikutusta, vaikka uskon kyllä, että pärjään, ittehän minä aikuisena ihmisenä ratkasuni teen, mutta tottakai haluan, että jaksan sen lapsen kanssa ja muutenki.
Joten totuus on, että jokaisen kannattaa tehä niitä lapsia sillon, kun on siihen valmis ja että oma elämän tilannekin on suotuisa lapsen syntymiseen maailmaan.
Se ei todellakaan ole ihan sama, millon niitä lapsia tekee, kasvuympäristön ois suotavaa olla sellanen, että lapsi voi siinä elää ja kasvaa ja vanhempien elämäntilannekin siihen suotuisa, ettei oo esim. joku itteään piikittävä narkki, joka päättää pierasta lapsen ja käyttää aineita ja piikittää itteään vielä lapsen syntymän jälkeenkin. Semmosilta lapset pois.
Joten itelleni toi perheen perustaminen on nyt helvetin iso muutos, jota en ole nyt tekemässä, kun ei ole miestäkään enkä aio ottaa stressiä asian suhteen...;)
Jos lapsia haluaa, niin mies siihen kuitenkin tarvitaan, ellei sitten juokse sperma-pankkiin ja sitä en välttämättä halua tehdä.
Itelläni ei ole tällä hetkellä edes seurustelusuhdetta, vaikka kyllähän sitä voi lisääntyä, kun vain kiksauttaa, mutta haluaako sitä ihan millä tahansa tavalla tehdä.
Mutta noista kavereistasi ei voi sanoa, kuin että voi voi, mitä lapsellisia hempukoita....Oikeesti. Miksi se on kamala asia, että sulla ei ole lasta, jos et vielä edes sitä halua? Eihän mullakaan ole eikä haittaa pätkääkään, mutta ei se sitä tarkota, ettenkö haluais.
Onko sun kaverit oikeesti niin tyhmiä, etteivät tajua, ettei kaikki hanki lapsia eikä halua ja jokainen hankkii niitä omalla ajallaan, ok, totta on, että 20 ja vähän päälle on otollinen ikä lisääntyä, mutta kun joillakin voi olla tuon ikäisenä elämässä
sellanen tilanne, jossa ei kannata todellakaan kannata hankkia lapsia, jo vaikka lapsen hyvinvoinnin vuoksi.
Niinkuin itellä, kun oon ollu vakavasti masentunu ja itsetuhonen pari vuotta taaksepäin, ni sillonko minun olis pitäny vielä vauva pierasta?
Voi riemua.
Jotenkin tuntuu, että kaverisi luulevat, että lapsi on kuin joku pehmolelu, joka kannattaa ehdottomasti hankkia, kun haluaa.
Eihän lasta hankita vain sen vuoksi, että sellasen haluaa, sitä ei hankita itsensä takia.
Ihan oikeasti, tuntuu, että kaverisi luulevat näin.
Ai, että on heistä varmasti nyt niin kivaa, kun heillä on vauvat vaunuissa, mutta aikuisia eivät ite tod. ole.
Joten, jos sinä olet 21 etkä ole vielä lasta tehny, ni entäpä sitten minä, joka olen 24 eikä mulla ole vielä lasta?
Hommaan toki, kuhan se mieski löytyy, sillä sperma-pankkiin en ala juoksemaan ja ilman miestä on aika vaikea hankkiutua paksuks, eikö? ;)
Joten sinä, 21 vee, hanki uusia kavereita, eihän tollasten lapsellisten urpojen teini-äitien kanssa viiti olla erkkikään, jos luulevat vielä, että lapsi kannattaa hankkia vain sillä perusteella, kun sitä ite haluaa.
Sun kavereilles niitten lapset on pehmoleluja, joita on kiva olla, kun niin vaan ite haluaa.
Perustat perheen sitte, kun olet siihe valmis. End of story, sori vähän sekavasta tekstistä ja onnekasta uutta vuotta....
Jos ystävät niin kauheasti ärsyttää, niin eivät he ole ystäviä. Olet heidän kanssaan vain siksi kun ovat sinua miellyttäneet. Kun kun ovat nuoria äitejä, niin et hyväksy heidän elämäntapaansa. Se on ihan ymmärrettävää. Mutta - sekin pitää paikkansa, että ensimmäinen lapsi varsinkin täyttää koko elämän. Se on niin mahtava ja upea asia, että hetkeen ei muuta mahdu "päähän". Ystäväsi hokevat että tee sinäkin lapsi siksi, että haluaisivat aloittajallekin sen äitiyden ihanuuden. He unohtavat, että kaikki ei ehkä halua sitä. Eikä kaikille ole mahdollista kokea koskaan äitiyden ihanuutta. Syyt ovat erilaisia.
Joillakin nuorilla äideillä lapsen saaminen on kuin hengellinen hurmos. Mutta kyllä aika ja arki tekee tehtävänsä. Muutki asiat alkavat pikkuhiljaa kiinnostaa. Mutta siitä ei pääse mihinkään että lapsi on ja pitää ollakin tärkeydjärjestyksessä ykkönen, kun sen on maailmaan saattanut.
Lepertele vain ystäviesi lapsille, mutta älä ala hoitotoimenpiteisiin, kun ei kerran kelpaa se sukan laittaminen. Ihastelet muuten vain ja juttelet. Se riittää. Mutta voithan kysellä vauvankin kuulumisia. Sehän on ystävän huomioon ottamsita, kun hän kerta on niin äitiyden pauloissa. Otat vain ystäväsi mielipiteet huomioon, mutta teet itse omat ratkaisusi. Ei kannata hermostua kysymyksistä koska itse alat vauvan tekoon. Sanot vain että heti kun aika on kypsä... Se antaa liikkumavaraa.
Tunnen samoin aloittajan kanssa.
Olen 23-vuotias sinkku ja nyt pari vuotta on ollut päällä sellainen buumi että vanhat luokkakaverit asettuvat paikalleen ja hankkiutuvat paksuiksi ja hankkiutuvat tylsään vakityöhön.
Yritäpä siinä sitten keskustella, ei tule mitään. Ollaan joko niin vakavoituneita että sinunkin pitäisi lopettaa tuo turha opiskelu ja hankkiutua vakiotöihin, tai sitten näitä aiemmin mainittuja mammamaanikkoja joilla ei ole ilmeisesti enään oikeutta tuntea iloa tai suruakaan.
Istutaan velaksi ostetussa talossa vuoden vanha auto pihalla ja hymyillään vain, vaikka tiedetään että seuraava 40 vuotta menee velkojen maksussa, toisten ihmisten paapomisessa ja kello kuuden herätyksissä.
En yksinkertaisesti ymmärrä miksi kukaan haluaa vanhemmaksi. Tuhlata ainoan elämän maanpäällä vauvakoneena.
Maailma on täynnä kaikkea nähtävää ja koettavaa. Jos työ ei miellytä, etsii uuden. Jos asuu yksin niin työttömyystuella eläminen ei edes kirpaise. Voin pakata kassit ja muuttaa vaikka Honoluluun jo ensi viikolla, samaan ei perheellinen kykenisi vuodessakaan.
Minä taas en ymmärrä sinunlaisiasi. Eletään työttömyyskorvauksilla toisten siivellä ja rillutellaan miltei nelikymppisiksi. Sitten ykskaks tuleekin se ahaa elämys lapsista ja perheestä, mutta juna meni jo.... no ei muuta kuin vaatimaan kalliita lapsettomuushoitoja toisten veronmaksajien selkänahasta ...
Sinunlaisesi voisi pakata kassinsa ja muuttaa sinne honoluluun lopullisesti elämään niiden kustannuksella... jos suostuvat elättämään.