Olen 46 v. ns. sinkku nainen. Aikoinaan kun erosin, ajattelin että ei kiitos koskaan enää. Vuodet vieri, töitä tein olan takaa, lapset kasvoi aikuisiksi ja muuttivat pois.
Nyt kun muutaman vuoden olen asunut yksin, niin olen sittenkin ajatellut että ehkä en sittenkään halua olla yksin. Mutta ongelmaksi onkin muodostunut se, että en tajua missä tämän ikäinen voi ikäisiään vapaita miehiä tavata ja kuinka ns. treffeille muutenkin pääsisi.
Kapakat ei kiinnosta ja tanssilavoillakin tuntui olevan vain kännisiä miehiä. Haitaksi koen myös sen, että minua luullaan paljon nuoremmaksi, mutta itse en halua itseäni nuorempaa miestä.
Siis minne mennä, mitä tehdä?
Nyt kun muutaman vuoden olen asunut yksin, niin olen sittenkin ajatellut että ehkä en sittenkään halua olla yksin. Mutta ongelmaksi onkin muodostunut se, että en tajua missä tämän ikäinen voi ikäisiään vapaita miehiä tavata ja kuinka ns. treffeille muutenkin pääsisi.
Kapakat ei kiinnosta ja tanssilavoillakin tuntui olevan vain kännisiä miehiä. Haitaksi koen myös sen, että minua luullaan paljon nuoremmaksi, mutta itse en halua itseäni nuorempaa miestä.
Siis minne mennä, mitä tehdä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
17-25 vuotiaita. Joten ei vastauksia.
en oikein osaa muuta neuvoa antaa kuin harrastukset.siellä tapaa paljon erillaisia ihmisiä ja yhteinen tekeminen luo pohjaa miellyttävälle yhdessäololle.luulisin ,että näin löydät miellyttävän kumppanin itsellesi.liiku, juttele,hymyile ihmisille kun olet esim,kaupassa ei ne pidä sinua omalaatuisena vaan kunnon hymy ja loistavat silmät ovat vastustamaton asia kenelle tahansa miehelle. toivotan sinulle hyvää kesän jatkoa ja hyvää metsästys onnea.
Olen jo 46 täyttänyt.Sama ongelma lienee miehilläkin ettei löydä ikäistään seuraa ja ei viitsi kaikkea vapaa-aikaa käyttää etsimiseen.Itse olen ns. hyvätuloinen ja terve sekä työelämässä.Löysin joku vuosi sitten mieleisen kumppani ehdokkaan mutta kun lähemmin tutustuttiin niin hänellä oli vielä entisiin miehiin niin kiinteä suhde että yölläkin soittelivat perään.Sanoin yhteistyösopimuksen irti kun en halunnut kahden aikaan yöllä kuunnella puhelimen pärinää enkä ollut tottunut ottamaan pistoketta seinästä.Haluaisin löytää normaalin rauhallisen naisen mutta en tiedä mistä????
Sama ongelma mutta toisin päin. Lapset kohta aikuisia ja uhrautuminen yksinhuoltajaisän sädekehä pään päällä alkaa tympiä. Olen itse 48v ja voisi kysyä sitä samaa. Kapakasta ei löydy kuin mielipahaa. Jo maittaisi illat, aamut ja se kaikki mitä voi saada elämäänsä kun voi olla turvallisesti rakastunut (ja myös sisällään luottaa siihen). Kun vain löytäisi tavan toteuttaa tämä kaikki. Et sillai.
Ilmaisit varmaan monen tämän ikäisen ihmisen ajatukset harvinaisen selvästi!
Tuossa aikaisemmassa viestissä oli "hymyilemistä kaupassa" ja harrastuksissa kulkemista. Noh, minä kuljen kaupoissa ja harrastuksissa ja taatusti melkeinpä aina hymyssä suin, koska se on minulle aina ollut hyvin luonnollinen ilme, sillä nautin elämästäni, mutta eipä noissa "kulkemisissa" ole kukaan mies tullut edes juttelemaan.
Ja jospa tehtäisiin gallup niin tuskin kukaan keski-ikäinen on ketään "tavannut" kaupassa ja siitä kehittynyt jotain. Ja muutenkin, kaiketi meidän ikäiset miehet ovat nuorempiaan arempia ottamaan naiseen kontaktia ja me taas olemme niin vanhanaikaisia että odotamme miehen tekevän aloitteen..........joten mitään ei tapahdu.
Jos taas menet tämän ikäisenä itse tekemään aloitteen, niin nenänvartta pitkin katsotaan...
Olen sitä mieltä että kaikille rintapieleen plakaati jossa sanotaan notta on vapaa ja vietävissä ja ikä perässä jotta olisi meikäläisenkin helpompi löytää oman ikäinen ja vapaa kaveri.