...sielläkin, missä ihmisten keinot loppuvat. :) Hän on suurin ja varmin turva minkä tahansa pelon ja jännityksenkin aiheen äärellä, usein hän on myös ainoa turva. Älä epäröi kääntyä hänen puoleensa hädässäsi. Olen itse kärsinyt pahoista peloista monella eri elämänalueella, mutta tämän alan pikku hiljaa oppia, että Jumala pystyy auttamaan ja pelastamaan, kun muistan vaan huoleni hänelle uskoa. Jumala haluaa, että uskomme jopa ihmeitä tekevään Jumalaan. Vaikka kaikki muut keinot olisi jo pois laskettu. Tämä oli oma tilanteeni ja sellaisena se oli hyvin toivoton ja valoton. Onneksi oli vielä tämä "viimeinen oljenkorsi". :) Toivon, että muut hoksaisivat turvautua häneen jo aiemmin...
Vaikka valitettavasti paljon löytyy epäraitista kristillisyyttä, johon ei haluaisi leimautua, niin onneksi on olemassa paljon myös tervettä kristillisyyttä, jonka äärellä voi saada paljon Jumalan rikkautta elämäänsä.
Vaikka valitettavasti paljon löytyy epäraitista kristillisyyttä, johon ei haluaisi leimautua, niin onneksi on olemassa paljon myös tervettä kristillisyyttä, jonka äärellä voi saada paljon Jumalan rikkautta elämäänsä.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kyllä , pitää paikkansa. Minulla oli pitkään olkapäässä vikaa niin että jopa pukeminen oli erikoisen vaikeaa eikä sillä voinut tehdä mitään . Talvi oli tulossa ja mietin , kuka pilkkoisi polttopuut kun en itse voi. Halkaisukirves on painava ja siinä pitää paikat olla kunnossa.
Eräänä iltana kuuntelin radio Deitä , josta tuli Ilpoisten piirin ohjelma Turusta , Martin kirkosta. Naishenkilö puhui ja ykskaks hän sanoo että nyt jonkun olkapää paranee , Jeesus parantaa.
En tuntenut siinä hetkessä mitään erikoista mutta seuraavana aamuna kun heräsin ja puin päälle , ihmettelin kun ei ollutkaan kipeä enää. Oikein voimistelin siinä ja ei kipua. Silloin muistin sen radiosta tulleen ilmoituksen .
Nyt voin mätkiä kirveellä isojakin pöllejä oikein voimalla ja olkapää toimii normaalisti , kiitos Herralle
Vaan eipä ollut eka kerta. Kyllä apu on tullut monta kertaa , vaan eka kerta radion kautta.
Kannattaa mennä seurakuntien tilaisuuksiin ja pyytää rukousta , oli sairautesi tai pelkosi, ahdistuksesi , mielenterveys ongelma ,sitten minkälainen tahansa , sillä Hän tietää ja tuntee sinut paremmin kuin sinä.
Itse uskon Harry Potteriin sekä hänen parantaviin kykyihinsä. Todisteet Jumalan ja Harryn puolesta ovat yhtä hyvät ja vedenpitävät: Molemmista on kirjoitettu kirjoja ja molemmat tunnetaan ympäri maailman.
Vakavasti puhuen tosin: Mikä siinä on kun sitä uskontoa pitää ihan asioikseen tulla työntämään toisten naamaan? Jos olette onnellisia sen uskontonne kanssa, hyvä. Mutta teillä ei ole mitään syytä tulla huutelemaan siitä tänne.
Kellään järkevällä ihmisellä ei ole syytä uskoa Jumalan olemassaoloon ja vaikka olisikin, järkevä ihminen torjuisi hänet sillä teidän rakastettu raamattunne osoittaa Jumalan olevan sadistinen ja ahdasmielinen olento, jolla on taipumusta yllyttämiseen, väkivaltaan sekä massamurhaan.
Haluaisin lainata erästä internetissä levinnyttä sanontaa, joka kuvaa mielestäni hyvin uskontoa:
Uskonto on kuin penis. Siinä ei ole mitään vikaa ja on hyväksyttävää omata sellainen, mutta pitäkää se piilossa julkisilla paikoilla älkääkä tulko työntämään sitä lapsiemme kurkuista alas.
Masennus palstalla , aloitus ,"mikään ei auta" , kerrotaan 2 eri tapausta , joissa Jumalan apu tuli , ja pitkäänjatkunut masennus loppui heti.
Voisitko antaa oman "lääkkeesi" näille kärsiville ?
Nämä viestit saattavat helposti olla pakkomielteenomaisesti uskontoaan levittävien ihmisten valheita.
Vaikka uskonnollisuudella saattaa olla niin kutsuttu placeboefekti eli lumevaikutus, on mielestäni haitallista lähteä hakemaan "parannusta" uskonnosta sen sijaan, että hankkisi oikeaa apua. Ymmärrän uskonnon tuntuvan teistä itsestänne todelliselta, mutta se on vain yksi harhakuvitelma muiden joukossa.
Tiedän myös kokemuksesta, että uskonnollisen henkilön kanssa väitteleminen on turhaa, sillä he päättävät tietoisesti ohittaa järkevyyden ja korvata sen sokealla uskolla, mistä he ovat vieläpä usein ylpeitä. Nämä samat ihmiset ovat vastuussa mm. keskiaikojen ristiretkistä, joiden seurauksena kuoli valtavasti viattomia ihmisiä (lapsiakin) Jumalan nimeen.
Älkää hyvät ihmiset ainakaan sortuko uskomaan kirkkoa tai raamattua jonkinlaisena parannuskeinona.
Suoraan tuosta mainitsemastasi keskustelusta: "Tilaisuuden lopuksi oli alttarihetki ja tämä kaveri meni sinne. Sinne jäi vuosien masennus ja ahdistus ja kaveri oli laakista ihan terve."
Ei muuten toimi noin. Taitaa olla ihan tyly, suora valhe.
Itsekin masennuksesta kärsineenä ja kärsivänä ihmisenä voin antaa vain sen neuvon, että sitä vastaan pitää taistella. Jos siinä jokin auttaa, se ei ole Jumala vaan toiset ihmiset ja omien tunteiden sekä ajatusten tutkiskelu. Jo pelkkä väite siitä, että jonkun masennus olisi noin vain parantunut "laakista" on loukkaus kaikkia oikeasti masentuneita kohtaan.
Se minun oma "lääkkeeni"? Ette te ihmiset ole yhtään niin huonoja kuin tunnette olevanne. Uskokaa itseenne, älkää Jumalaan. Olette sitä Jumalaa parempia.
No , jo oli köyhät lääkkeet . Itseasiassa , ei yhtään mitään.
Pelkkää potaskaa.
Seurakunnissa paljon avunsaaneita , mitä erilaisimmista vaivoista ja sairauksista.
Minulle olisi aivan sama, mistä saisin apua, kunhan vaan saisin.
Yhden kerran sain kootuksi rohkeutta pyytää apua lääkäriltä, mutta hän tokaisi, ettei sinulla mitään ahdistusta ole. Tieteen ja järkevien ammattiauttajienkin apu voi siis olla tiukassa. Sos. foobikoille tämä on pirullisen ironista, koska jo ajan varaaminen on pelon takia vaikeaa. Lääkärille meneminen jännittää jo viikkoja etukäteen, eikä vastaanotolla välttämättä saa kaikka sanottua. Jos lääkäri sitten väheksyy ja kuittaa kaiken höpötykseksi, niin voiko rukousavun pyytäminen olla sen vaikeampi prosessi?
''Masennus palstalla , aloitus ,"mikään ei auta" , kerrotaan 2 eri tapausta , joissa Jumalan apu tuli , ja pitkäänjatkunut masennus loppui heti.
Voisitko antaa oman "lääkkeesi" näille kärsiville ?''
Rakastava ja välittävä ikuinen täydellinen henkiolento voi piristää varmasti aika monia. Ei kaikki olekkaan enää niin kamalaa kun aina vaan voi turvautua jumalaan ja jumala kyllä välittää ja rakastaa yms. vastaavaa. psykologiaa. vaikka en usko jumalaan ja kristinusko on mielestäni järjetöntä, on vaan hyvä jos jotkut hyötyy siitä näin, vaikka vale olisikin
Uskonnot ja uskomukset ovat typeriä, mutta jos ei muuta keksi niin kai siittä saa sen lohdun hakea, mutta pitää muistaa että uskonnot ovat juuri siihen perustuvia, ihmisten heikkouksiin. Silloin kun mikään muu ei auta niin on pakko tyhjästä nyhjästä ja mikäs sen mukavempi ajatus kuin jostain kaikkivoipasta voimasta joka "rakastaa sinua". Täysin loogista että masentunut saa lohtua siittä uskomuksesta, mutta se ei tarkoita millään tavalla että uskonnot perustuisivat mihinkään muuhun kuin ihmisten manipulointiin.
Mutta kyllä siittä saa varmati lohtua.
nimerkille nortn
No , mikä siinä on , kun ihmisiä paranee seurakunnissa ympäri maailmaa joka päivä ? Siinä on se että Jeesus Kristus elää ja Hän toimii seurakuntansa keskellä.
kirjoitat : "Uskonnot ja uskomukset ovat typeriä. Oikein , mutta elävä usko on asia erikseen ja siitä on nyt kysymys.
Lueppa tuolta masennus palstalta aloitus ," Jumalassa on apumme ". Ketjun loppupäässä on vangin kertomus , mitä hänen sellissään tapahtui kun hän oli totaalisesti lopussa . Tuo juttu on otsikoitu "naama lattiassa". Saat näytteen , mitä se elävä usko on.
Tuo vanki oli myös ateisti , niinkuin sinäkin ,mutta nykyisin kristitty.
Yritin tuoda esille sitä, ettei minulla ole vasta väitettä sille faktalle että uskosta saa lohtua. Aivan varmasti saa lohtua ja apua kun on kakassa jamassa ja menee hakemaan apua. Mutta se ei tarkoita mitenkään, että jumala tai kristus tai jeesus olisi todellisia muuten kuin fiktio kirjallisuudessa.
Saahan siitä lohtuakin , mutta myös paljon enemmän. Tuo vanki sai elämänsä laakista kuntoon. Vaikka on lukkojen takana vangittuna , sisäisesti hän on vapaa. Ja se on jo paljon, se.
Hänellä on mahdollisuus joka päivä rukoilla ja lukea Jumalan Sanaa , Raamattua. Tästä seuraa että hänet täytetään Pyhällä Hengellä .
Apostolien teoissa kerrotaan Paavalista ja Siilaasta , jotka lauloivat ylistystä Jumalalle , vankilassa. Inhimillisesti ajatellen , miten kukaan voi kiitellä Herraa vankina ?
Selitys on sisäinen vapaus ja ilo Herrassa. Raamatun mukaan uskossa eläminen on:
"Vanhurskautta , iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä." Minulla on tästä myös henkilökohtaista kokemusta , vaikkakaan ei vankilassa .
Miten siunattu asia onkaan se , että joku löytää Jeesuksen , elämänsä Herraksi
Tuon sisäisen vapauden puutehan nostaa näillä palstoilla todella suuren huudon.
He ovat sisäisesti todella sidottuja , ahdistettuja , kärsiviä ihmisiä jotka eivät ole saaneet lääkäreiltä sun muilta psykiatreilta mitään apua.
No , pettyyhän siinä menossa kuka tahansa. Sentähden kristityillä on melkoinen ässä lyödä pöytään , kun pidämme vapauttavaa evankeliumia esillä.
Se on Jumalan ylivoimaa silloin kun ihmisen konstit on käytetty.
Seurakunnissa.
Entäs ne jotka ei paranekaan ? Useissa piireissä ollaan jotenkin niin kiihkeitä vai mistä johtunee, että ei hyväksytä enää jos ei paranekaan "kerta laakista" tai vaikka
"kahdesta". Jätetään siis kylmästi heitteille.
Missä olet törmännyt tuonlaiseen piiriin ? Lähes 40 - vuoden aikana en ole tuollaista havainnut.
Veikkaan , että vedit hatusta.
Väärin veikkasit .Eipä ole hatusta vedetty. Jalovaaran parantamiskokouksessa kun ei parantunut, niin leimattiin tiesmiksi.
Todella rankkojen elämän kokemusten jälkeen pitäisi muka parantua,tai et tule
hyväksytyksi.
Jumalaa ei ole olemassakaan!
Haistakaa uskontonne tuputtajat pitkä paska!
HEi,itse olen ollut 60 vuotta uskossa ja olen täyttynyt Pyhällä Hengellä,vaikka alkuun en uskonut että se on totta.Olen sataprosennttisesti varma että Jeesus elää ja hän voi parantaa mistä sairaudesta tahansa.OLen epäillyt ja ep'illyt,mutta Hän on ottanut monta kertaa minut käsittelyynsä.Joten tiedän että sairauksienkin kautta Hän pitää minusta huolen.Nyt olen vanha ja odotan vaan kotiinkutsua.Kiitän joka päivä armostansa,eikä tarvitse pelätä kuoleman edessä.
En jaksa ees lukea koko ketjua ja sitä kaikkea paskaa mitä ihmiset keksii toisistaan jauhaa.
Itsekkin olen uskovainen, ja oon parantunu nyt kun ensin aattelee niin ainakin kahdesta ittiä vaivanneesta asiasta. Viime keväänä parannuin polvikivuista ja jeejee tästäpäs on ihan lääketieteellinen todistus, se ei niinkään muille kuulu mutta pidän sen mielessäni ikuisesti. Mulla oli ollut syksystä asti polvet kipeänä, meni jatkuvasti lukkoon ja jouduin nilkuttamaan vuoroin vasenta vuoroin oikeaa kun molemmat oli kipeänä. Pitkiä matkoja en pystynyt kävelemään tai yleensäkkään urheilemaan. Menin kerran vajaan 500m lenkille ja kävelin ihan normaalia tahtia että syke vähän nousis ja piti palata kotiin kun polvet meinas lähtä alta ja kun pääsin kotiin niin molemmat polvet oli ihan turvonneet. Sitten mentiin röntken kuvauksiin ja kävi ilmi että mun polvet on jotenkin vinot. Tämä piti varmistaa vielä toisilla kuvauksilla muutaman kuukauden päästä. Kävin rukous kokouksessa ja parannuin siellä. Sitten kun mentiin sinne toisiin kuvauksiin niin mitään ei löytynyt.
Toinen oli pimeän ja pahojenhenkien ja sen sellaisten pelko. Se olikin vähän pitempi prosessi. Rukoiltiin ystävien kanssa niin moneen otteeseen ja reilusti yli vuosi meni ennen kuin siitä täysin parannuin vaikka vähän vielä joskus pelottaa.
Tulin elämässäni tilanteeseen, jossa ei ollut enää muuta mahdollisuutta kuin rukoilla apua, joka päivä rukoilin Jumalalta voimaa ja apua arjesta selviytymiseen, ja eräänä aamuna rukouksessa julistin haluavani palvella Jeesusta koko sydämelläni ja olemuksellani. Polvistuin ristin ääreen ja annoin itseni täysin Jumalan johdatukseen. Tapahtui ihme, uskoni tuli totuudeksi, tiedän että Jeesus pitää nyt minusta kiinni ja minulla on yhteys Häneen. Tiedän nyt että se on totta!
Elämäni ja ahdistukseni on muuttunut kertaheitolla, nyt näen niin selvästi sen, miten vaikea on uskoa ilman todellista antautumista, miten se voi herättää vihaa niissä, jotka eivät ole vielä löytäneet Jeesusta pelastajakseen. Itse olen elänyt maailman armoilla 37 vuotta ja kärsinyt, ollut suuren kiusaajan uhrina ja pelännyt tehdä uskonratkaisua koska olen pelännyt menettäväni jotain, en tiedä mitä, ehkä "syntisen" vapauteni. En olisi voinut olla enempää väärässä. nyt olen todella vapaa! Suosittelen lämpimästi tekemään ratkaisun. Jeesus rakastaa sinuakin!
No eipä oo ikinä auttanu mua.
Joo... Pikkutytöstä asti ilta rukoillut kun äiti opetti. Nyt 36v ja mielenterveys menee vaan huonompaan suuntaan.
http://www.uskon.fi/html/rukous.html
Tällä sivustolla on mielestäni hyvää asiaa rukouksesta.
Siunausta elämääsi!