Ei se mitään. Kyllä mä pääsen siitä vihasta itsekin yli. Se on selvä. Ehkä siihen jää pieni kirvelevä tunne; en ollut edes totuuden arvoinen. Mutta sinun sijassasi tekisin samoin. Jos olisin ihastunut ja aloittanut jotain uutta, en minäkään tuhlaisia aikaa vanhaan juttuun, vaan tekisin selväksi että tapaan uutta ihmistä enkä mieti menneitä. Selvittämään kyllä suostuisin. Aina.
Sulla puhaltaa jo uudet tuulet.
Katse eteenpäin
16293
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=YTiz94OR2ls
en ole aloittanut mitään uutta.
ollu toi viesti sulle.
No nyt kaikki voivat vetää henkeä ja naurahtaa. Rakkaus ei katoa, se vain muuttaa muotoaan. Se voi tulla vaikkapa ystävyydeksi, jos asiat saa selvitettyä ja puhuttua toisen kanssa. Uutta mahdollisuutta en voisi luvata ennenkuin vihasta on päästy puolin ja toisin. Ja sovittu säännöt rakkaudelle. Puhumatta tai unohdettuna se tukehtuu ajan myötä muuttuu kauniiksi muistoksi tunteesta. Siihenkin pitää varautua. Mä voin kyllä, minä päivänä tahansa luvata, että mä arvostan sua ja kunnioitan sun tunteitasi, jos sä voit tehdä saman minulle. Ystävinä, jos muuhun ei pystytä. Olen tavallaan hyväksynyt sen tosiasian, että sä olet minussa. Osa minua. Lähellä tai kaukana, miten vaan, mutta ei molempia. Jos toisen kädessä on sun onnesi avaimet ja parempi elämä, mä viiton siihen suuntaan. Koska se, rakkaani, on parasta meille molemmille. Elää ja voida hyvin.
Ja nyt sitten otan sarkasmin, ihan ja pilkan vastaan. Antaa palaa.
Jos sulla on hyvä olla niin hyvä juttu sitten.
Ei auta jos palstalle kirjoitat. Keskustelu kasvokkain on ainoa konsti mikä auttaa.
En sanoisi että hyvä olla. Jotain puuttuu. Se on hän. En osaa sanoa, onko hänellä asiat paremmin ilman mua. Mutta jos niin on, mä hyväksyn sen. En tiedä voisimmeko alkaa alusta, puhtaalta pöydältä. Luulen että se vaatisi asioita, joihin hänellä ei ole halua ryhtyä. Mutta jos ystävyyttä kaipaa, mä suostun siihen kun asiat on saatu selvitettyä. Jos sillä on uutta ja tärkeämpää ajateltavaa, hyväksyn senkin. Elämää tai toista ihmistä ei voi kontrolloida eikä pakottaa mihinkään mitä se ei halua. Niin se vaan. Eikä itseään pidä pakottaa siihen, mitä ei halua. Mä näen sen hyvin selkeästi nyt.
jos voisit edes olla hiljaa ,ja pitää tuon kaiken oman tietona
olen samaa mieltä kuin tuo "vinkki kaverille" alla - kuolisin onnesta jos se eräs minulle näin sanoisi.... henk.koht.
Mitä. Nyt ei voi edes ystävyydestä puhua ilman että saa jonkun kimppuunsa. Pitäiskö mun itkeä ja sirotella tuhkaa päälleni? Olen kokeillut. Tekee hyvää. Sitten sitä hyväksyy tosiasiat. Mut voin olla hiljaa.
Niin ja sä taidat olla niitä tyyppejä, jotka ei kykene kasvokkain asioita selvittään.
Tää palsta mahtaa olla ainoo paikka, missä saat suus auki...
Hyvä tietysti, että on sullakin joku kanava purkautua. Ymmärrämme kyllä.
Tämä oli siis tuolle jäkätijäälle.
Teillä on vissiin asiat pahasti kesken, hajallaan kuin jyväset tuulessa kun täällä pitää arvuutella toisen tahtoa ja tunteita. Ette te pääse eteen päin ettekä lähemmäs toisia, paikalla sutittelette niin kauan jos ette puhu kummankin odotuksia yhdessä.
Ei hän halua niitä kanssani selvittää. Hiljaisuus puhuu puolestaan.
Ei ole hyvä olla, tietenkään.
Vittu minkä menetyksen mulle aiheutit......
Rauhotu. Tämä oli 40- miehelle.