Augsburgin tunutuksessa sanotaan kasteesta ehtoolisesta mm. näin;
IX Kaste
Kasteesta seurakuntamme opettavat, että se on välttämätön pelastukseen ja että Jumalan armo annetaan kasteen välityksellä. Lapset tulee kastaa, jotta heidät kasteen kautta annettaisiin Jumalan huomaan ja näin otettaisiin Jumalan armoon.
Ne tuomitsevat kasteenuusijat, jotka hylkäävät lapsikasteen ja väittävät lasten pelastuvan ilman kastetta.
X Herran ehtoollinen
Herran ehtoollisesta seurakuntamme opettavat, että Kristuksen ruumis ja veri ovat ehtoollisessa todella läsnä ja jaetaan niille, jotka sen nauttivat. Toisin opettavat ne hylkäävät.
XIII Sakramenttien käyttö
Sakramenttien käyttämisestä seurakuntamme opettavat, etteivät sakramentit ole asetetut ainoastaan julkisen tunnustautumisen merkeiksi ihmisten kesken. Pikemminkin ne ovat merkkejä ja todistuksia meihin kohdistuvasta Jumalan tahdosta, jotta usko heräisi ja vahvistuisi niissä, jotka niitä käyttävät. Sen tähden sakramentteja tulee käyttää niin, että uskoen luotetaan niihin lupauksiin, jotka sakramenttien välityksellä tarjotaan ja osoitetaan meille.
VL-oppi ei pidä ymmärtääkseni kastetta armon välineenä ja siis välttämättömänä pelastukseen.
Samoin ehtoollista, jossa Kristus on läsnä ei vl-opin mukaan ole
anteeksiantamusta kuten perus luterilaisuus väittää.
Jos näin keskeisistä asioista on eri käsitys, voiko vl-oppia enää pitää luterilaisena. VL-opin mukaan pitää uskoa prikulleen kuten he jotta voi
pelastua. Eli tiukasti perusluterilaisuuden lailla uskovako ei voi pelastua ?
MIksi siis vl-liike kuuluu evlut kirkoon ?
IX Kaste
Kasteesta seurakuntamme opettavat, että se on välttämätön pelastukseen ja että Jumalan armo annetaan kasteen välityksellä. Lapset tulee kastaa, jotta heidät kasteen kautta annettaisiin Jumalan huomaan ja näin otettaisiin Jumalan armoon.
Ne tuomitsevat kasteenuusijat, jotka hylkäävät lapsikasteen ja väittävät lasten pelastuvan ilman kastetta.
X Herran ehtoollinen
Herran ehtoollisesta seurakuntamme opettavat, että Kristuksen ruumis ja veri ovat ehtoollisessa todella läsnä ja jaetaan niille, jotka sen nauttivat. Toisin opettavat ne hylkäävät.
XIII Sakramenttien käyttö
Sakramenttien käyttämisestä seurakuntamme opettavat, etteivät sakramentit ole asetetut ainoastaan julkisen tunnustautumisen merkeiksi ihmisten kesken. Pikemminkin ne ovat merkkejä ja todistuksia meihin kohdistuvasta Jumalan tahdosta, jotta usko heräisi ja vahvistuisi niissä, jotka niitä käyttävät. Sen tähden sakramentteja tulee käyttää niin, että uskoen luotetaan niihin lupauksiin, jotka sakramenttien välityksellä tarjotaan ja osoitetaan meille.
VL-oppi ei pidä ymmärtääkseni kastetta armon välineenä ja siis välttämättömänä pelastukseen.
Samoin ehtoollista, jossa Kristus on läsnä ei vl-opin mukaan ole
anteeksiantamusta kuten perus luterilaisuus väittää.
Jos näin keskeisistä asioista on eri käsitys, voiko vl-oppia enää pitää luterilaisena. VL-opin mukaan pitää uskoa prikulleen kuten he jotta voi
pelastua. Eli tiukasti perusluterilaisuuden lailla uskovako ei voi pelastua ?
MIksi siis vl-liike kuuluu evlut kirkoon ?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Nyt avaaja laittoi väärää tietoa.
1) aloitetaan ehtoollisesta. Siinä ei itse asassa ole opillista eroa luterilaiseen yleiseen opetukseen vaikka moni niin luulee.
Ehtoollinen ei ole niiden ateria jotka eivät ole jo kastettuja kristittyjä. Ehtoolliselle tulevan odotetaan olevan uskovainen jo sinne tuleessaan ei tekevän sillä parannusta epäuskostaan. Koska ehtoollisessa läsnäolevaan Kristukseen "tartutaan uskolla" tai että Kristus on uskossa. Epäuskoinen nauttii ehtoollisen turmiokseen.
"Kelvottomat ehtoollisvieraat nauttivat kuitenkin sakramentin tuomiokseen, kuten pyhä Paavali sanoo, sillä he käyttävät pyhää sakramenttia väärin ottaessaan sen vastaan ilman todellista katumusta ja uskoa. "
yksimielisyyden ohjeesta:
Ilman hengellistä syömistä myös ehtoollisen sakramentissa tapahtuva suullinen syöminen ei ainoastaan jää hyödyttömäksi vaan tuottaa vahinkoa ja kadotustuomion. Mutta tämä hengellinen syöminen ei ole mitään muuta kuin uskomista: Kun Jumalan sana tarjoaa omakseen Kristuksen, tosi Jumalan ja tosi ihmisen, kaikkine lahjoineen, jotka hän on meitä varten hankkinut antamalla ruumiinsa kuolemaan ja vuodattamalla verensä meidän puolestamme - näitä lahjoja ovat Jumalan armo, syntien anteeksiantamus, vanhurskaus ja iankaikkinen elämä - me kuulemme sanan ja otamme hänet uskossa vastaan, aivan omaksemme. Herran Jeesuksen Kristuksen tähden meillä on armollinen Jumala ja ikuinen autuus. Tähän lohdutukseen me luotamme lujasti, tämän varaan jättäydymme turvallisesti ja tässä me kestämme minkä tahansa hädän ja ahdingon tullessa. "
Usko on uskovaisella jo tullessaan ehtoolliselle ja luterilaisen tunnustuksen mukaan uskovaisella on jo uskon kautta Kristuksen vanhurskaus monesti kutsutaan ensimmäiseksi vanhurskaudeksikin. Vahoillislestadiolainen ei tule ehtoollliselle ilman tätä uskoa.
"Eri asia on sakramentissa suulla tapahtuva Kristuksen ruumiin syöminen. Pyhässä ehtoollisessa kaikki saavat Kristuksen todellisen ja olemuksellisen ruumiin ja veren, kun syövät ja juovat siunatun leivän ja viinin. Uskoville siinä on varma tae ja pantti siitä, että heidän syntinsä on annettu anteeksi ja että Kristus elää ja vaikuttaa heissä. Epäuskoiset saavat siitä tuomion ja kadotuksen, mutta suullaan hekin ottavat vastaan ja nauttivat juuri sen, mistä Kristus nimenomaan puhui ehtoollista asettaessaan. "
Varma pantti ja tae siitä että heidän syntinsä on annettu anteeksi. Kun uskovaisella on tämä syntien anteeksiantamus jo uskon kautta tuleessaan on tämä pantti se mitä voidaan kutsua myöskin "uskon vahvistamiseksi".
Onko jouku luterilainen pappi sitä mieltä että luterilaisuuteen kuuluu tekosyntien anteeksi pyytäminen "tipoittain" sitä mukaa kuin niitä tehdään vai mikä käsitys on Kristuksen vanhurskauden omistamisesta. Pyhittymisen teema on sensijaan esillä luterilasessa teologiassa. Onko väärin jos "kansanmies" kuitenkin puhuu uskon vahvistamisesta.
jatkan kasteesta toisessa vastauksessa
kaste on sälttämäton pelastukseen ja lapset kastetaan. Kaste on välttämätön uskon säilymiselle kilvoittelussa.
Opillinen ero on kuitenkin olemassa kasteen osalta, mutta ei siltä osin etteikö pieni lapsi voisi uskoa. Vanhoillislestadiolainen opetus on että lapsi syntyy uskovaisena eli lapsella on usko. Luterilaisen yleisemmän opetuksen mukaan kaste synnyttää uskon. Vanhoillislestadiolainen opetus on, että kaste vastaanotetaan uskolla oli kyse vauvasta tai aikuisesta. Minä olen aina kummastellut kirkkomme yleisempää opetusta. Jos kaste synnyttäisi uskon eikö olisi yksinkertaista kastaa kaikki aikuiset, no eihän se niin toimi.
Vanhoillislestadiolainen kastekäsitys on esitetty viime kesänä esim. Valde Palolan puheessa Jämsän opistoseuroissa lauantaina.
http://www.jamsanopisto.fi/jkrko/seuraohjelma.jkrko
Katkemia Vade Palolan kasteopetuksesta on tämäkin:
Adamin jaKristuksen perinnöt
Adamin perintöä on Palolan mukaan se, että jokainen ihminen syntyy perisynnissä
ja on syntinen ja tekee väistämättä syntiä. Hän ansaitsee Adamin tavoin päällensä Jumalan vihan eli iankaikkisen kuoleman. Kristuksen perintöä on armo ja elämä. Sen kautta ihminen on perisynnistä huolimatta kelvollinen Jumalalle.
”Tulkitsen niin, että Adamin ja Kristuksen vastakohtaiset perinnöt, viha ja armo koskevat jokaista ihmistä jo sikiämisessä. Ne siis vuodatetaan kaikkiin ihmisiin. Kristuksen ansaitseman armon tähden viha ei kuitenkaan merkitse äidin kohdussa
sikiävälle lapselle hengellistä kuolemaa. Armo on kumonnut tämän vihan ja tuonut lapselle elämän”
”Synti ei katoa, mutta Kristuksen lunastustyön vuoksi ihmisen osallisuus vanhurskaudesta on palautettu. Tähän palautettuun tilaan syntyy jokainen lapsi, ja siksi hän on osallinen Jumalasta ja hänen vanhurskaudestaan. Siksi hänellä
on myös usko”
"Kristuksen armo ei ole kuitenkaan poistanut synnin todellisuutta ihmisestä. Se
merkitsee, että ilman tätä armoa ja sitä seuraavaa lahjaa eli kasteen armoa
ihminen joutuu tässä elämässä perisynnistä osallisena lain kuolettamaksi
ja tuomion alaiseksi."
Paavali puhuu kasteesta kuolemaan istuttamisena ja hautaamisena yhdessä Kristuksen kanssa.Luther puhuu myös meissä olevan vanhan ihmisen surmaamisesta. Kasteen lahja on siis syntiä vastaan. Ilman tätä lahjaa yksikään ei
voisi kilvoitella.Kasteen armossa synti ja sen taustalla oleva synnin ihminen eli
ns. vanha ihminen Pyhän Hengen voimassa hukutetaan eli surmataan ja sen sijaan tulee esiin Kristuksen vanhurskaudella puettu uusi ihminen, joka on Pyhän Hengen voimalla varustettu taisteluun syntiä vastaan.
Tällöin kaste ei ole vain ns.”kertaluonteinen akti”, vaan se on jokapäiväistä. Luther puhuukin jokapäiväisestä kasteesta.
Ero koskee siis vauvan uskoa. Sitä mistä se syntyy.
Tämän lestadiolaisen tulkinnan sakramenteista on ymmärtääkseni Paarma hyvksynyt mahtumaan luterilaisen tunnukseen mutta Repo puolestaan taisi otta ns "herneet nenään" viime kesänä.
Piipoillakin siis on viivat vähän eri kohdissa.
Kaste ei ole ehto HPY;lle, vaan sen tiedostamattomuus, jossa HPY sekoitetaan muuhun ruokailuun. 1 Kor 11.
27 Niinpä se, joka arvottomalla tavalla syö tätä leipää ja juo Herran maljasta, tekee syntiä Herran ruumista ja verta vastaan. ( Silloin seurakunnassa myös syötiin yhdessä ehtoollinen, muistoateriana, sekä nautittiin viini, mutta joka söi ajattelematta fokusta, sekä juopui, oli Paven mukaan kelvoton)
28 Jokaisen on tutkittava itseään, ennen kuin syö tätä leipää ja juo tästä maljasta. ( Jokaisen tulee tutkia itseään, sekä mennä nöyränä aterialla, joka on myös muistoaterian lisäksi saava synnit anteeksi, sillä katumus synnistä on tapahduttava ennen ateriaa)
29 Se, joka syö ja juo ajattelematta, että kysymys on Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen tuomion. ( Niin, asiaan pitää paneutua, uskossa sekä totuudessa, nöyränä)
31 Jos me itse tutkisimme itseämme, emme joutuisi tuomittaviksi.( Mutta kun tutkii, on aterian tulos hyvästä, Herrassa)
Lestadiolaisten keskinäinen mantra pulina saada TOISELTA IHMISELTÄ synnit anteeksi, tekee ihmisen kelvottomaksi Jeesuksen edessä. Mitä virkaa silloin Herralla oli kuolla syntien puolesta 2000v sitten, jos joku VL luulee sen hoitavansa, omalla sanoillaan?
Korintissa taas kelvotonta nauttimisen aiheutti humala ja näin kynnyksen alentuminen itsekkyydelle. Toiset joivat ja söivät liikaa, kun toisilla ei ollut mitään nautittavaa. Lisäksi kelvottomat vielä riitelivät ehtoollisen yhteydessä ( 11:18-22, 34). Näin he itse asiassa kunnioittivat omaa lihaansa enemmän kuin Kristuksen ruumiin muistoa.
Raamattu ja Jeesus eivät missään vaiheessa kehota välttämään ehtoolliseen osallistumista. Raamatun ajatus onkin, että "koetelkoon...itseänsä, ja niin syököön..." toisin sanoen syököön tutkiskellen.
Ehtoollisen nauttimiseen tulee sisältyä kunnioittava asenne. Ehtoollisen tarkoituksena on näet muistuttaa rakkaudesta ja rauhasta, jonka Jeesuksen ristinkuolema on meille antanut. Eka ehtoollisella luotiin ”seurakuntaan”, opetuslapsiin myös lisää uskoa.
Asenteen tarkastelun jälkeen myös korinttilaisten oli Paavalin mukaan siis syytä ottaa ehtoollinen. Pave ei heitä kieltänyt, vaan jätti heille itselle asian harkintaan.
VL taas luulee pystyvänsä siihen, lähimmäisen osalta. Tällaista ristin aliarviointia ei Raamattu tue missään kohdassa. Jeesus kantoi ristillä niin menneet kuin tulevatkin syntisi, kaikki!
Sitten tuosta kasteesta.
Vauvojen kastaminen olisi vakuuttavampi, jos panisit edes yhden kohdan Raamatusta, missä se ilmenee.
Kaste kuuluu vain uskoville, tunnustaville ihmisille, josta esimerkkejä on Raamattu väärällään, mm Hoviherra sekä nasaretilainen, vasta kasteella Hän voideltiin Hengellä, sen jälkeen vasta alkoi toimia tehtävässään.
Samoin Herra kastoi useita, ei yhtään lasta, mutta tunnustavia aikuisia kyllä, joten lopeta tuo pakanallinen katolilaisuus.
Kannattaa uskoa Lutheria, hän oli AINOASTAAN UPOTUSKATEEN TAKANA. Iso katekismus, 44.
Jeesus ei myöskään sanonut, että lapsi syntyy uskovaisena.
Palola on taas itse vailla kastetta? Miten Hän siitä voi puhua.
On aivan sama, kun VL;t paahtaa, sekä opettaa ehkäisystä, eikä osaa sitä edes itse käyttää.
Aika tyhmää, vai mitä.
Kes.
Etkö halua ymmärtää aloittajan kirjoitusta.
¤X Kaste
Kasteesta seurakuntamme opettavat, että se on välttämätön pelastukseen ja että Jumalan armo annetaan kasteen välityksellä. Lapset tulee kastaa, jotta heidät kasteen kautta annettaisiin Jumalan huomaan ja näin otettaisiin Jumalan armoon.
Ne tuomitsevat kasteenuusijat, jotka hylkäävät lapsikasteen ja väittävät lasten pelastuvan ilman kastetta. ¤
Augsburgi tunnustuksen mukaan kaste on välttämätön pelastukseen ja armon väline.
Kymmenien vl-puhujien olen kuullut sanovan, että kaste ei pelasta eikä siinä saad a syntejä anteeksi.
Toinen kohta ehtoollisesta
¤Mutta tämä hengellinen syöminen ei ole mitään muuta kuin uskomista: Kun Jumalan sana tarjoaa omakseen Kristuksen, tosi Jumalan ja tosi ihmisen, kaikkine lahjoineen, jotka hän on meitä varten hankkinut antamalla ruumiinsa kuolemaan ja vuodattamalla verensä meidän puolestamme - näitä lahjoja ovat Jumalan armo, syntien anteeksiantamus, vanhurskaus ja iankaikkinen elämä - ¤
Augsburgin tunnustuksen mukaan kun ehtoollinen otetaan uskolla vastaan (jossa itse Kristus on läsnä) on syntien anteeksiantamus.
VL-opetus kiivauteen asti on, että ehtoollisessa ei ole syntienateeksiantamusta vaan ns. rippi pitää tehdä ennen ehtoollista.
Tiedät tuo itsekin varsin hyvin. Lukuisat vl-puhujat hokevat hokemasta päästyäänkin että ehtoollisessa ei saa syntejä anteeksi. Miksi yrität selittää mustaa valkoiseksi.
Nuo kaksi asiaa muun muassa ovat selkeitä eroja perusluterilaisuuteen aivan perustavaa laatuaan olevia kysymyksiä.
Lainaus Isosta Katetkismuksesta:
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/ik/5osa.html
" "Tämä on minun ruumiini ja vereni, teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi." Se voidaan lyhyesti lausua näin: menemme ehtoolliselle ottaaksemme siinä vastaan aarteen, jonka välityksellä ja jossa me saamme syntien anteeksiantamuksen. Miksi näin tapahtuu? Siksi, että nuo sanat ovat siinä ja antavat sen meille. Kristus näet käskee minun syödä ja juoda sitä varten, että omistaisin sakramentin ja että se hyödyttäisi minua varmana panttina ja merkkinä, ja vielä enemmän: juuri sen hän on minun hyväkseni asettanut syntiäni, kuolemaani ja kaikkea onnettomuuttani vastaan."
"Jälleen tässä asiassa nyrjähtävät nuo riivastelijamme suurine oppeineen ja älyineen. He huutavat ja pauhaavat: "Miten leipä ja viini voivat antaa synnit anteeksi ja vahvistaa uskoa?" Tottahan he ovat kuulleet ja tietävät, että me emme suinkaan väitä leivän ja viinin sellaisenaan sitä tekevän, vaan että sen tekee leipä ja viini, joka on Kristuksen ruumis ja veri ja johon sana on yhdistynyt. Juuri se eikä mikään muu, näin me opetamme, on se aarre, jonka välityksellä anteeksiantamus on meille hankittu. Eikä sitä saata omaksemme mikään muu kuin juuri tämä sana: "Teidän edestänne annettu ja vuodatettu". Sillä siinä sinulla on molemmat: että se on Kristuksen ruumis ja veri ja että se on sinun omaksesi annettu aarre ja lahja. Kristuksen ruumis taas ei voi milloinkaan olla turha ja vailla vaikutusta, niin ettei se saisi mitään aikaan eikä siitä olisi mitään hyötyä. Mutta miten suuri tämä aarre itsessään onkin, se on kuitenkin suljettava sanaan ja meille ojennettava. Muutoin emme voisi tietää siitä mitään emmekä osaisi sitä etsiä."
KASTEESTA:
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/ik/4osa.html
"Kaste antaa sen vuoksi jokaiselle kristitylle koko elämän ajaksi riittämiin oppimista ja harjoittamista. Hänellä on jatkuvasti täysi työ uskoa lujasti se, minkä kaste lupaa ja vaikuttaa: voitto Perkeleestä ja kuolemasta, syntien anteeksiantamus, Jumalan armo, Kristus kaikkinensa ja Pyhä Henki lahjoinensa"
Raamatunvastainen rippisalailu oppi on vl-opetuksessa viety luterilaista perusopetusta tiukemmalle - ja käytetty rankan syntieleämän peittelyyn ja mahdollistanut sen jatkumisen johdon suojeleman väärän opetuksen suojassa
Piispatkin ovat siihen ottaneet kantaa.
Itse en usko niihin ääriluterilaisten opetukseen, että kaste itsessään pelastaa.
Ei uskomatonta pidä kastaa.
Ei pidä halventaa Raamatun sanoja;
Ap. t. 22:16
Älä vitkastele. Huuda avuksi hänen nimeään, nouse ja anna kastaa itsesi, anna pestä syntisi pois.' [Luuk. 24:47 ]
Mark. 16:16
Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. [Joh. 3:18,36; Ap. t. 16:31; Room. 1:16; 1. Piet. 3:21]
Luuk. 3:3
Niin hän lähti liikkeelle ja kulki kaikkialla Jordanin seudulla saarnaten ja kehottaen ihmisiä kääntymään ja ottamaan kasteen, jotta synnit annettaisiin heille anteeksi. [Matt. 3:2 ]
Viestisi Reinikainen on suunnattu ilmeisesti minulle.
Kirjoitat:
"VL-opetus kiivauteen asti on, että ehtoollisessa ei ole syntienateeksiantamusta vaan ns. rippi pitää tehdä ennen ehtoollista."
Tämä on joidenkin ihmisten väärin ymmärtämä kohta vanhaa Swebeliusta. Tämä ei ole vanhoillislestadiolainen opetus. Nimittäin on yleinen opetus, että vanhoillislestadiolainen voi mennä ihan tavalliseen messuun ihan tavallisen papin valmistamalle ehtoolliselle ja mennä sinne vanhurskaana. Kristuksen lainavanhurskaus, se luterilaisuuden nk. ensimmäinen vanhurskaus tekee meistä Jumalalle kelpaavia, hän ei katso meidän syntejämme vaan katsoo puhdasta vanhurskauden vaatetta. Tähän Kristuksen vanhurskauden vaatteeseen ei tule tahroja. Jalkojen pesu ei ole ehtoollisen ehto. Nöyrällä mielellä on syytä kuitenkin mennä. Uskovainenkin ihminen on aina kaksiosainen. Liha ei koskaan tee parannusta. Sellainen ulkopuolisellekin näkyvä todiste tästä teologiasta on siis se, että vanhoillislestadiolainen voi mennä ehtoolliselle ihan tavallisessa messussa vaikka "mailla ja halmeilla" ei olis ainoatakaan lestadiolaista. Tapa pyytää vakuutusta alttarilla on sekin poistumassa ja korvautumassa sillä, että kuunnellaan se vakuutus yleisestä saarnasta ja siihen liittyvästä vakuutuksesta Jeesuksen nimessä ja veressä. Tähän suorastaan kehoitetaan ainakin täällä etelässä, koska ehtoollisjonot omissa harvoissa iltakirkoissa ovat kirkon ovelta ulos pitkälle ja pienikin nopeuttamien ehtoollisen jaossa kertautuu. Ehtoollisella ei saa kuitenkaan olla kiire vaan ehtoollinen nautitaan hartaudella valmistautuen ennen ja jälkeen sen sisältöön.
kirjoitat vielä
"Mutta tämä hengellinen syöminen ei ole mitään muuta kuin uskomista: Kun Jumalan sana tarjoaa omakseen Kristuksen, tosi Jumalan ja tosi ihmisen, kaikkine lahjoineen, jotka hän on meitä varten hankkinut antamalla ruumiinsa kuolemaan ja vuodattamalla verensä meidän puolestamme - näitä lahjoja ovat Jumalan armo, syntien anteeksiantamus, vanhurskaus ja iankaikkinen elämä - ¤
Augsburgin tunnustuksen mukaan kun ehtoollinen otetaan uskolla vastaan (jossa itse Kristus on läsnä) on syntien anteeksiantamus."
Siis vielä kerran, uskossa on syntien anteeksiantamus ihan yleisen luterilaisen opetuksen mukaan. Tästä asiasta olen keskustellut evl pappien kanssa useammankin kerran. Siis muiden kuin vanhoillislestadiolaisten kanssa siitä onko uskovainen ihminen vanhurskas mennessään ehtoolliselle ja kaikki myöntävät, että luterilaisen opin mukaisesti on. Ja vanhurskaalla on syntien anteeksantamus jo sinne ehtoolliselle mennessään. Heidän opetuksensa mukaan ehtoollisessa on kyse luterilaisuuden ns. toisen vanhurskauden käsitteen mukaisesti pyhittymisestä. Siitä, että kohtaamalla ehtoolisella läsnä oleva Kristus, nauttimalla hänen verensä ja ruumiinsa meistä tulee enemmän hänen kaltaisiaan, haluamme enemmän lähimmäisen hyvää ja sitä hyvää mitä Jumala toivoo meidän tekevän. Minun perusluterilaisuudessa ikäni kasvaneen mielestä se mitä vanhoillislestadiolainen sanoo uskon vahvistamisesta on kutakuinkin samaan lopputulokseen johtavaa kuin pyhittymisen nimellä kulkeva teologinen käsite. Tunnustuskirjoissa puhutaan osallisuudesta Kristuksen luontoon.
Augsburgin tunnustuksen puolustus sanoo tästä näin:
"Vai luuleeko joku ehkä, että salatun siunauksen voima jää meille tuntemattomaksi? Kun se kerran on meissä, eikö ehtoollisen antama yhteys Kristuksen ruumiiseen saa aikaan sitä, että Kristus asuu meissä myös ruumiillisesti?" Ja vähän edempänä hän sanoo: "Tämän johdosta on asiasta ajateltava niin, ettei Kristus asu meissä ainoastaan sinä mielentilana, jota me sanomme rakkaudeksi, vaan että me myös olemme osalliset hänen luonnostaan."
Näitä asioita ei tavallisesti näin pohdita juurta jaksaen vanhoillislestadiolaisissa seurapuheissa. Minä olen tähän ehtoollisasiaan käyttänyt liki 2 vuotta kysymällä kerta toisensa jälkeen usealta eri henkilöltä tätä asiaa kokonaisena ja palasteltuna. Minulle nimittäin tämä mainitsemasi ehtoolliskäsitys "ei saa syntejä anteeksi ehtoollisella" oli asia mikä esti minua olemasta vanhoillislestadiolainen. Minä käyn messussa joka viikko eikä täällä etelässä ole vl pappeja niitä messuja pitämässä, mutta ilman ehtoollista en voinut ajatella vaeltavani. Minun oli pakko selvittää tämä asia itselleni perin pohjin.
Vielä siit Swebeliuksesta. Suomalaisessakon luterilaisessa kirkossa oli menneinä vuosikymmeninä tapana käydä ripillä jopa päivää ennen ehtoollista. Tämän tavan taustalla ei ole ollut vanhurskauttamisoppi niinkään kuin Lutherin huoli siitä tietääkö oppimaton kansa mistä ehtoollisessa on kyse ja millä mielellä ehtoolliselle pitää mennä. Tässä samassa tekstissä on vielä lisää tekstiä myös siitä uskon vahvistamisesta ja siitä millainen syntinen ja pyhä yhtä aikaa on uskovainen ihminen.
Iso katekismus
Nämä sanat on osattava jokaisen, joka tahtoo elää kristittynä ja käydä ehtoollisella. Me emme näet halua päästää ehtoolliselle niitä emmekä ojentaa sakramenttia niille, jotka eivät ymmärrä, mitä he siitä etsivät ja mitä varten he tulevat. Tarkoitan siis näitä sanoja:
"Herramme Jeesus Kristus, sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni. Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen, kiitti ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: Ottakaa ja juokaa tästä kaikki; tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan syntien anteeksiantamukseksi. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni."
"Siksi onkin oikein kutsua ehtoollista sielun ravinnoksi, joka ruokkii ja vahvistaa uutta ihmistä. Kaste on näet alku, siinä me synnymme uudesti. Mutta uuden rinnalle ihmiseen jää, kuten sanottu, vanha turmeltunut liha ja veri. Koska vielä Perkele ja maailma aiheuttavat meille paljon vastusta ja kiusauksia, me usein väsymme ja menetämme voimamme, toisinaan jopa lankeamme. Siksi on ehtoollinen annettu jokapäiväiseksi laitumeksi ja ravinnoksi, josta usko saa virkistystä ja voimaa, jotta se ei joutuisi antamaan tässä taistelussa periksi, vaan voisi alati vahvistua. Uuteen elämään näet kuuluu, että sen tulee jatkuvasti kasvaa ja edistyä. Mutta toisaalta uusi ihminen joutuu myös paljon kärsimään, sillä Perkele on todella raivoisa vihollinen. Milloin hän vain huomaa jonkun asettuvan häntä vastustamaan ja hyökkäävän vanhan ihmisen kimppuun ja havaitsee, ettei kykene käymään meihin käsiksi väkivalloin, silloin hän ryhtyy hiiviskelemään ympärillämme. Hän kokeilee kaikkia konstejaan eikä lopeta, ennen kuin on saanut meidät väsyksiin. Silloin me joko luovumme uskosta tai annamme kaiken mennä menojaan, haluttomuuden ja kärsimättömyyden vallatessa meidät. Juuri tätä varten ehtoollinen on annettu meille lohdutukseksi. Kun tuollaiset tuntemukset, jotka ovat käymässä liian raskaiksi kantaa, valtaavat sydämen, silloin saamme ehtoollisesta uutta voimaa ja virvoitusta. "
"Oikeat kristityt pitävät ehtoollista suuressa arvossa. Itse heidän on määrä itseään kannustaa ja suorastaan tunkea sitä nauttimaan. Aiomme kuitenkin puhua tästä asiasta vielä jonkin verran. Tarkoituksemme on antaa lisäkannustusta oppimattomille ja heikoille ihmisille, jotka kuitenkin mielellään haluaisivat olla kristittyjä. Heidät on saatava miettimään, mistä syystä ja minkä hädän ajamana heidän on mentävä ehtoolliselle. Kuten ei yleensäkään niin ei myöskään uskoa, rakkautta ja kärsivällisyyttä koskevissa asioissa riitä pelkkä opetus eikä tietojen jakaminen, vaan ihmisiä on sen lisäksi joka päivä kehotettava."
Vielä tästä asiasta sanoisin sen, että en ole kuullut, että yksikään luterilainen pappi katsoisi, että ihmisen joka ei usko pitäis mennä ehtoolliselle, siis niiden, joilla ei ole uskon kautta tuleevaa vanhurskautta ja sitä kautta saatua syntien sovitusta. Luterilainen ehtoollisoppi siis kantaa jostakin syystä jo tunnustuskirjojen teksteissä sisäistä ristiriitaa, katolisen rippiopin ja tipoittain anteeksi saamisen ajatusta sekä luterilaisuuden uskon kautta saatavan vanhurskauden teologiaa. Missään nimessä ei kuitenkaan ole kyse siitä, että vanhoillislestadiolainen ei kunniottaisi sakramentteja tai uskoisi niiden voimaan.
unotui se lähde niihin Valde Palolan teksteihin
Pannaan tähän se mitä google antaa haulla: Valde Palola kaste
Kirkko ja koti 13 - Kuopion Ev.lut. seurakunnat
www.kuopionseurakunnat.fi/files/kuopio/.../KJK1312N.pdf
Tiedostomuoto: PDF/Adobe Acrobat - Pikakatselu
8. elokuu 2012 – Valde Palola on päätynyt kasteen ja uskon erottamattomaan yhtey- teen: ”Kasteen merkitystä ja sisältöä tarkasteltaessa on aina muistetta- ...
Kaikki pelastuvat helvetin hekumien kautta. Pelastuvilla ei ole "toisella kuolemalla" lainkaan valtaa(Luuk.20:34-)(Ilm.20:6-). Paavalin mukaan toivoa Kristukseen(=ylösnousemus Aatamista) ei pidä laittaa vain tämän elämän varaan(1.Kor.15:19-)
Raamatun tuonpuoleiseen liittyvät aisiat viittaavat ihmisyksilön tuonpuoleisiin olotiloihin. Elämän tarkoitus on, ettei "toisella kuolemalla" olisi enää valtaa.
Kasteessa Luther oli todellisuudessa eri mieltä, lapsiripottelun osalta.
Iso Katekismus, siis papeille, Iso Katekismus: Osa 4
Kasteessa tehdään eli menetellään näin: meidät upotetaan veteen niin, että se peittää meidät kokonaan, ja sitten meidät nostetaan sieltä ylös. 25 Nämä kaksi tilaa, veden alle uppoaminen ja sieltä ylösnouseminen, osoittavat, mitä kasteessa tapahtuu ja mitä se vaikuttaa. Juuri siinä vanha ihminen surmataan ja sen jälkeen nousee ylös uusi ihminen.
Mikä ihmetyttää upotuskasteessa? Se on Raamatullinen, yhtään vauvaa, eikä lasta UT;ssa kasteta, Vanhassa Testamentissa vielä vähemmän.
Samoin ihmetyttää tuo käsite sakramentti, josta kirjoitat lupauksena.
Lupaus on pelastanut jo VT;n aikaan lukuisa ihmisiä, kuten Abraham, mutta se ei ole sakramentti, eli MYSTERIO?
Jumala ei viljele mysteeriota, Jumala Jumalasta sanookin, - Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. ( Joh 14,6)
Kes.
Voidaan tietysti kovasti puolustella vanhoillislestadiolaisuutta ja selittää, että se on luterilaisuutta puhtaimmillaan, mutta se on vähän samaa kuin yritettäisiin todistaa, että osaahan se lehmäkin lentää.
Sinä et siis ole tavannut kristillisissä kirkkokunnissa sitä eroa, mikä on sen välillä mitä kysyt tavalliselta satunnaiselta ihmiseltä ja mikä on teologia. Käy kysymässä tavalliselta evl kirkon jäseneltä mikä on luterilaisen kirkon opetus tai kysy mihin he uskovat. Jos muodostat käsityksesi jonkun uskonnollisen liikkeen opetuksesta sillä peursteella, taidat törmätä aika hämmästyttäviin tulkintoihin.
Siinä todellakin lehmä lentää. Ja kovaa lentääkin. Ainakin meidän rakkaan luterilaisen kirkkomme sisällä.
Ev.lut.kirkkomme rajat uskomiselle ovat aika laajat. Uskomista on monen asteista ääriuskovaisesta lähes ateistiin tai heihin jotka ovat kirkon jäseniä mutta ei juuri ajattele uskonasioita. Kirkko on monipuolinen ja liberaali, sallii jopa vanhoillislestadiolaisuuden olla sisällään.
Mutta onhan vl-yhteisössä moninaisuutta. On ääriuskovaisia, on niitä, jotka noudattavat tismalleen syntiluetteloita, on mukana kulkijoita, joilla ei ole omakohtaista uskoa, mutta hengailevat joukossa, joka on tuttu ja turvallinen ja ennen kaikkea, josta joukosta eroaminen voisi olla vaikeaa ja tuskallista.
On tv:n omistajaa ja netistä tuijottajaa, käydään katsomassa kilpaurheilua ja urheillaan itsekin. Jumala tuskin katsoo pahaksi pitää huolta maallisesta kehosta.
Ev.lut-kirkossa hyväsytään jokainen vaeltaja, uskoltaan hyvinkin vähäinen tai jopa ateistikin. Sitä tuskin tehdään vl-yhteisössä eli synneistä poikkeaminen täytyy tehdä salaa tai huomaamatta. Ja tilanne muuttuu joka sukupolvi sallivaksi. Ja täytyyhän sen muuttua. Sillä muuten jäsenmäärä putoaa huomattavasti. Monet nykypolven vl-nuoret ovat luopumassa uskostaan ja sääntöjen noudattamisesta yhä kasvavassa määrin.
Lestadiolaisuutta kuvaa parhaiten sana omahyväisyys.
He opettavat, että vain heidän joukossaan pelastuu. Kaikki eri tavalla uskovat ihmiset, kaikki miljoonat muut kristitytkin, joutuvat "tuliseen järveen" kuolemansa jälkeen.
Kun SRK:n entinen pj Erkki Reinikainen oli jäänyt pois luottamustehtävistään, hän rohkeni seurapuheissaan kyseenalaistaa SRK-lestadiolaisuuteen ilmaantuneita opetuksia. Hän piti muutamia opetuksen piirteitä vääränä harhaoppina.
http://freepathways.wordpress.com/2011/07/26/kolme-vaaristymaa/
Tyytyväisenä ja kiitollisena olen todennut, että Reinikaisen ohella moni muukin tunnettu vaikuttaja vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä on HERÄNNYT tai HERÄÄMÄSSÄ mm. Valde Palola.
No enpä oikein ole vakuuttunut tuosta...Päikkärissä ei julkaistaisi hänen kirjoituksiaan jos hän kyseenalaistaisi jotain.
Kukapa niitä julkisesti kyseenalaistaisi. Keskustele vaikkapa kahden kesken.
Viime suviseurojen aikaan piispat otti aika selkeästi pöydälle oppi erot.
joo. Vahtaavat sitä milloin lapsi saa uskon kasteessa mutta muutoin saakin evl kirkossa papitkin olla sitä mieltä että ei ole kuoleman jälkeistä ylösnousemusta kuten yksi pappi ja professori on sitä mieltä.
samoin neitseestä syntyminen tuntuu olevan muutamalle nykypapille mahdoton asia hyväksyä vaikka on yksi raamatun kulmakiviä pelastustapahtumaketjussa.
Vähä liikakin selevästi
Tie on "Aatamista Kristukseen". Kaikki muu on epäjumalanpalvelusta ja haaveilua tai taikauskoa.