masennus on muotia

No johan on sairasta, jos porukka rupee "masentumaan" muodin mukana!! :O
Eikö ne pellet tajua, että tuolla jossain on oikeasti ihmisiä, jotka kärsii VAKAVASTA masennuksesta, ja se ei todellakaan oo mitään sellasta "syömpä tuosta pillereitä tai viillämpä ranteitani kun haluan huomiota tai kun se vaan on niin siistiä" masennusta!! HEI JÄRKI KÄTEEN OIKEESTI!!

Kielenkäyttösi perusteella olet itsekkin vielä kasvava lapsi, mutta kyllä tekstisi joltain osin saattaa paikkansakkin pitää. On totta, että masennus on tullut tunnetummaksi sairaudeksi ja moni osaa sitä epäillä nykyään omien tietojensakkin pohjalta.

Kun minä olin muinoin nuorena masentunut, niin ei ollut vielä tietoa kyseisestä sairaudesta eikä kukaan osannut sitä minussa määrittää, vaikka ajatukseni olivat itsetuhoisia. Kuitenkin selviydyin, vaikka en elänyt täysipainoista elämää.

Pahoinvoiva nuori voi hakea huomioo masennuksella, mutta tuskin se nyt sentään mikään muoti-ilmiö on. Vaikea kuvitella, että kukaan nuori kehuu kavereilleen teeskennellyllä masennuksella. Mielestäni oikea muoti-ilmiö on tullut viiltelystä. Kyllä täytyy kaverin voida pahoin, kun alkaa itseensä puukottaan.

Oikea masennus on aina vakavasti otettava tauti, koska hoitamattomana se saattaa olla tappava ja vähintäänkin haittaa arkielämästä selviytymistä. Suomessa ja muissakin maissa nuorten tekemät itsemurhat ovat valitettavan yleisiä.

Nytpä osuit naulankantaan asiassasi,minä olen miettinyt ihnan samaa masennuksesta sillä teinit ym. laiskiaiset verhoutuvat saamattomuudessaan masennuksen kaapuun mukamiste.Sillä en tosiaankaan halua mitätöidä uupumusta ja mielenhäiriötä ja masennusta sen laajuudessaan,mutta varsinkin teinit joilla on elämä edessä,heitä vaan tympäisee montakertaa koska eivät halua elää oikein ja elää sivistyneesti,vaan kun törttöillään niin sitten sanotaan ja luullaan että ollaan masentuneita ja mennään lääkäriin ja psykiatrit kirjoittelevat psyykelääkerespt. mukaan ja siitä se karuselli vasta alkaa.Että ei muuta teineille kuin kurinalaista elämää, paljon töitä että luonnollinen väsymys tulee ja sitten lepoa ja hyvää ruokaa, ja pois kaikki viinat ja huumeet ja tupakat, ja pailaamiset.

Juu. Olenkin ilmeisesti sitten todella muodikas ja trendikäs, koska satuin sairastumaan vakavaan masennukseen 17-vuotiaana.
Nyt, kuusi vuotta myöhemmin takanani on vuosien terapiaa, toistakymmentä eri lääkettä ja useiden kuukausien sairaalahoitojaksoja. Ja diagnoosini on edelleen vaikea masennus, jossa ajoittain psykoottisia kausia.
Elämäni on helvettiä.

Luuletteko, että halusin tätä?

Totta kait... hei, oletkohan koskaan edes nähnyt oikein masentunutta ihmistä tai elänyt hänen rinnallaan. Siitä on kuule muoti ja muut vitsikkyydet todella kaukana, elämä on silloin yhtä helvettiä 24 tntia/vrk. Toki toivon, ettet joudu sitä kokemaan, mutta vähän saisit ymmärrystä pieneen päähäsi hakea lisää.

Siis kaikki, jotka kirjoittavat masennuksesta ja ovat teini-iässä, ovat vain esittäjiä? Et voi sanoa, että tuo pitäisi paikkansa! Minä en ole, eikä täällä varmasti ole moni muukaan.

Enpä ole ennen kuullutkaan, että olen muodikas!!!
Jos masennus on muotia, niin miksi ei sitten olisi reuma, sydänvika jne. muotia?

Et ilmeisesti ole kokenut masennusta, kun noin kirjoitat?? Jos olisit niin tietäisit, että on aika iso kynnys mennä kertomaan hoitavalle lääkärille/hoitajalle masennuksesta. Ehkä se onnistuu vielä tk:ssa, mutta mielenterveystoimistoon meno monelle on tosi vaikeaa.

Jos väität,e ttä masennus on muotia, voisit katsoa asiaa myös toisin eli että nykyajan kiire ja tappotahti, työpaikkojen ilmapiiri ja johtajien tunnekylmyys altistaa ihmiset masennukselle. Aikoinaan osattiin ottaa rennommin, kun ei tiedetty mitään laatukriteereistä eikä tehokkuudesta. Ihminen ei ole kone ja kaikki ovat mieleltään erilaisia - Jos sinä olet selvinnyt elämästä ilman masennusta, niin onnittele itseäsi: olet tarpeeksi itsekäs!
Itsekkäät ihmiset osaavat sanoa ei eivätkä uhraa omaa aikaansa työkavereiden auttamiseen tai pomojen ylim. vaatimuksiin, he tekevät vain työnsä ja lähtevät kotiin - ajallaan.

Sitäpaitsi, jos joku pystyy käyttää mielenterveysammattilaisia hyväkseen ja muka esittämään olevansa masentunut, niin se lienee sen mielenterveystyöntekijän vika, jos hän kirjoittaa diagnoosiksi tällaiselle ihmiselle masennuksen. Kyllä masentuneen ihmisen tuntee ja kuulee, kun häntä jututtaa. Kaikista säälittävintä kuitenkin on, että huomaa työpaikallaan täysin loppuunpalaneen ihmisen, joka pyörittelee papereitaan eikä saa mitään aikaiseksi, tiuskii ja nyyhkii... eikä kuitenkaan osaa etsiä apua.

Enkä tässäkään asiassa lähtisi vertaamaan nykyaikaa menneeseen maatila-romantiikkaan tai muuhun superhypertehokkaaseen "käsin tehtiin kaikki eikä tietokoneita ollut" - ajatteluun, sillä kaikella on hintansa. Mitä tehokkaampia koneita keksitään, sitä tehokkaammiksi vaaditaan myös työntekijää.

Mitä me muuten tiedämme kuinka masentuneita "ennenvanhaan" ihmiset olivat???
Sen tiedämme, että sairaita olivat ja nuorempana kuolivat!

Syyttely siitä, että masennusta on enemmän ei johda mihinkään, ehkä kuitenkin pitäisi herkemmin miettiä mitä vikaa tässä nykyajassa on, kun ihmiset eivät kestä, eivätkä jaksa eivätkä viitsi...

Sellainen ihminen, joka on kokenut masennuksen, ei koskaan halua tilanteeseen takaisin... mutta toisaalta sellainen ihminen, joka on sen kokenut ja masennuksesta parantunut, on ihmisenä ymmärtäväisempi ja toiset huomioonottavampi... Tunnen muutaman sellaisen.