Hei!
Olen 14-vuotias tyttö ja menneisyydestä löytyy paljonkin synkkiä asioita: itsemurhayritys,itkua,kiusaamista,psykiatriakäyntejä.
14.syyskuuta,soitin ambulanssin kun olin ottanut yliannostuksen lääkkeitä itseni vahingoittamistarkoituksessa.Olin yön sairaalassa ja seuraavalla viikolla käytiin jo psykiatrilla.Siellä eivät muuta osanneet jauhaa kuin mukamas nukkumisestani.Kuulemma masentunut mielialani johtuisi siitä.Pari kertaa kävin siellä ja lopetettiin käynnit,kun mieli alkoikin piristyä.
No,marraskuu ja joulukuun alkuviikko suunnilleen meni suhtkohti hyvin.Olin piristynyt ja elämä tuntui elämältä. Nyt joulukuun edetessä tämä karmea mielentila on tulossa takaisin.Itsemurha-ajatukset ovat palanneet.
Suurin ja oudoin ongelma tässä kuitenkin on se,että tunnen suurta vihaa sellaisiin ihmisiin,jotka eivät KOSKAAN ole satuttaneet minua,eivät nimitelleet taimitään muutakaan sellaista."Vihaan" jopa parhaita ystäviäni ja läheisiä.Se on aivan järjetöntä,perätöntä vihaa,mille en löydä syytä.
Tuntuu,kuin olisin menettänyt luottamuksen kaikkiin ihmisiin,vaikka he eivät ole tehneet mitään mikä olisi luottamuksen pettänyt.Tuntuu,kuin he eivät välittäisi,vaikka tiedän,että he välittävät minusta.
Auttakaa,jos pystytte!Mikä minua vaivaa?
Olen 14-vuotias tyttö ja menneisyydestä löytyy paljonkin synkkiä asioita: itsemurhayritys,itkua,kiusaamista,psykiatriakäyntejä.
14.syyskuuta,soitin ambulanssin kun olin ottanut yliannostuksen lääkkeitä itseni vahingoittamistarkoituksessa.Olin yön sairaalassa ja seuraavalla viikolla käytiin jo psykiatrilla.Siellä eivät muuta osanneet jauhaa kuin mukamas nukkumisestani.Kuulemma masentunut mielialani johtuisi siitä.Pari kertaa kävin siellä ja lopetettiin käynnit,kun mieli alkoikin piristyä.
No,marraskuu ja joulukuun alkuviikko suunnilleen meni suhtkohti hyvin.Olin piristynyt ja elämä tuntui elämältä. Nyt joulukuun edetessä tämä karmea mielentila on tulossa takaisin.Itsemurha-ajatukset ovat palanneet.
Suurin ja oudoin ongelma tässä kuitenkin on se,että tunnen suurta vihaa sellaisiin ihmisiin,jotka eivät KOSKAAN ole satuttaneet minua,eivät nimitelleet taimitään muutakaan sellaista."Vihaan" jopa parhaita ystäviäni ja läheisiä.Se on aivan järjetöntä,perätöntä vihaa,mille en löydä syytä.
Tuntuu,kuin olisin menettänyt luottamuksen kaikkiin ihmisiin,vaikka he eivät ole tehneet mitään mikä olisi luottamuksen pettänyt.Tuntuu,kuin he eivät välittäisi,vaikka tiedän,että he välittävät minusta.
Auttakaa,jos pystytte!Mikä minua vaivaa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
en tosiaankaan ole mikään asiantuntija, mutta noin niinku ihan eka tulis mieleen että mee ihmeessä takasin ammattiauttajalle, jos se kerta aiemminkin auttoi! Kertosit siellä myös noista viha-ajatuksista ja kaikesta muustakin mikä tuntuu pahalta ja silleen. Mullakin välillä kun oon ollu masentunu niin aika outoja asioita saattaa päässä pyöriä ja jotain vielä oudompiakin kuin nuo sun juttus... Ainakin oot tunnistanu noita ongelmia mikä ainakin minusta kuulostaa hyvältä. tai siis kuulostaa just siltä että oot selvästi maassa ja avuntarpeessa, mutta osaat tunnistaa sen ja ilmeisesti myös hakea sinnikkäästi apua. Niin ja sitten kun alat ajan kanssa parantua ja elämä voittaa, niin jatka(!) hoidossa käymistä pitempään kuin tuntuu tarpeelliselta. Se on ihan #(/&%¤ tärkeetä.
Ja en tiijä onko siitä sulle iloa, mutta päiväthän alkaa vähitellen käydä pitemmiks ja valosammiks. ;)
Mäkin suosittelisin kertomaan kaiken sille ammattiauttajalle ja sitten kysymään siltä, että mikä sua vaivaa.
Mulla oli joskus myös samanlaisia tunteita kun olin masentunut, että vihasin tiettyjä ihmisiä ihan ilman mitään varsinaista syytä. Siitä itseasiassa aloinkin havahtumaan, että jotain oli vikana, koska mulla oli valtavasti vihaa, jota en tiennyt mistä se oikein kumpusi. Aloin sitä itsekseni ensin selvittämään, koska tuntui väärältä vihata viattomia ihmisiä.
Sitten mulle selvisi ajan saatossa, että asia olikin ihan toisin kuin olin kuvitellut. Sun tapauksessa voi olla toisin kuin mulla, mutta mun tapauksessa meni niin, että mieli oli itsesuojelun takia sulkenut pois tiedostamattomaan ne muistot, jotka olivat vihani taustalla. Oli helpompi unohtaa ne kuin käsitellä niitä, mutta vihan tunteet ei silti poistuneet. Ja koska ne syyt mun vihan ja surun tunteille olivat lukittuna siellä mielen lukkojen takana alitajunnassa niin en tiennyt tietoisessa mielessä niiden olemassaolosta mitään. Terapian avulla ne alkoi sieltä selviämään ja tunnelukot avautumaan.
Mulla on tuota samaa! Saatan vihata julkkiksia tai sitten ihan tuntemattomia netissä. Tekisi mieli antaa "opetus" lääkäreille tms. Itse olen menossa psykiatrille torstaina ja juttelen tästä (ja muista ongelmista). Minäkin olen pettynyt ihmisiin. Tntuu, että kaikki on pahoja.
Hah entä kun vihaa kaikkia? Ja itteensä. Haluis tuhota kaiken. Vaikee masennus, traumoja, dissosiaatiohäiriö on.