vaikea päätös

Olen kahden pienen lapsen työssäkäyvä äiti (2 ja 3-vuotiaat lapset) ja olen harkinnut takaisin kotiäidiksi ryhtymistä. Olen korkeasti koulutettu ja koulutusta vastaavissa töissä, mutta nyt kun mieheni sai ylennyksen ja tuntuvan palkan korotuksen, tuli kotiinjäämisestä taloudellisesti mahdollista. Laskimme, että jos asumme nykyisessä asunnossa (rivarikolmio) vielä pari vuotta, pystyisin hyvin olemaan kotona siihen saakka kun nuorimmainen menee eskariin. Joutuisimme tinkimään matkustelusta yms. ylellisyyksistä tinkimään, mutta pärjäisimme ok miehen palkalla vielä hoitovapaan jälkeen. Olin 3 vuotta kotiäitinä ja pääasiassa nautin siitä (tosin viimeiset kuukaudet oli rankkoja ja töihin paluu oli hetkellisesti ainakin helpotus), olen ollut töissä nyt 6kk. Suurin syy, miksi harkitsen kotiin jäämistä uudelleen, on, että minusta edelleen tuntuu "väärältä" viedä lapsia hoitoon ja antaa ikään kuin muiden kasvattaa lapset :-(. Haluaisin antaa lapsille enemmän aikaa ja olla läsnä. Lapsilla on hyvä perhepäivähoitaja ja esikoinen on sopeutunut hyvin. Nuorimmainen on taas mielestäni aloittanut hoidon liian nuorena ja edelleen protestoi minulle hyvin voimakkaasti / takertuu minuun usein aamulla vieläkin. Arki jää tulevaisuudessa pitkälti minun vastuulle kun mieheni sai ylennyksen. Toisaalta mietityttää myös se, tulenko katumaan myöhemmin jos heitän koulutuksen ja suht hyvän työpaikkani hukkaan ja työllistynkö enää lainkaan myöhemmin? Haluaisin kyllä olla töissä sitten kun lapset kasvavat ja menevät kouluun / eskariin. Teen tällä hetkellä 4 päiväistä työviikkoa, mutta esimieheni mukaan en voi enää kauan sitä tehdä, joten joutuisin siirtymään vielä kokopäiväiseksi pian ja koen, että meidän arki kävisi liian rankaksi. Onko muilla kokemuksia vastaavanlaisesta ja jäisittekö itse kotiin tilanteessani?
2185
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

kuin sydämessä tuntuu oikealta.Aivan varmasti asiat lutviutuvat myöhemmin jos jäät nyt kotiin.Ja kai tiedät että sinulla on oikeus lyhennettyyn työaikaan kunnes kuopus menee toiselle luokalle(vai peräti kolmannelle),tietääkseni työnantaja ei asialle mitään voi.

Äänestä

Anna lapsillesi aikaasi nyt, kun he "pyytävät" sitä sinulta. Muutaman vuoden kuluttua se olet sinä, joka saat pyytää heiltä heidän aikaansa.

NYT sinä olet heille korvaamaton. Muutaman vuoden kuluttua he eivät enää sinua kaipaa. Kun annat aikaasi heille nyt, on sinulla sitten jotain mitä muistella, kun lapset eivät enää sinua kaipaa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


uertfae kirjoitti:

Olen kahden pienen lapsen työssäkäyvä äiti (2 ja 3-vuotiaat lapset) ja olen harkinnut takaisin kotiäidiksi ryhtymistä. Olen korkeasti koulutettu ja koulutusta vastaavissa töissä, mutta nyt kun mieheni sai ylennyksen ja tuntuvan palkan korotuksen, tuli kotiinjäämisestä taloudellisesti mahdollista. Laskimme, että jos asumme nykyisessä asunnossa (rivarikolmio) vielä pari vuotta, pystyisin hyvin olemaan kotona siihen saakka kun nuorimmainen menee eskariin. Joutuisimme tinkimään matkustelusta yms. ylellisyyksistä tinkimään, mutta pärjäisimme ok miehen palkalla vielä hoitovapaan jälkeen. Olin 3 vuotta kotiäitinä ja pääasiassa nautin siitä (tosin viimeiset kuukaudet oli rankkoja ja töihin paluu oli hetkellisesti ainakin helpotus), olen ollut töissä nyt 6kk. Suurin syy, miksi harkitsen kotiin jäämistä uudelleen, on, että minusta edelleen tuntuu "väärältä" viedä lapsia hoitoon ja antaa ikään kuin muiden kasvattaa lapset :-(. Haluaisin antaa lapsille enemmän aikaa ja olla läsnä. Lapsilla on hyvä perhepäivähoitaja ja esikoinen on sopeutunut hyvin. Nuorimmainen on taas mielestäni aloittanut hoidon liian nuorena ja edelleen protestoi minulle hyvin voimakkaasti / takertuu minuun usein aamulla vieläkin. Arki jää tulevaisuudessa pitkälti minun vastuulle kun mieheni sai ylennyksen. Toisaalta mietityttää myös se, tulenko katumaan myöhemmin jos heitän koulutuksen ja suht hyvän työpaikkani hukkaan ja työllistynkö enää lainkaan myöhemmin? Haluaisin kyllä olla töissä sitten kun lapset kasvavat ja menevät kouluun / eskariin. Teen tällä hetkellä 4 päiväistä työviikkoa, mutta esimieheni mukaan en voi enää kauan sitä tehdä, joten joutuisin siirtymään vielä kokopäiväiseksi pian ja koen, että meidän arki kävisi liian rankaksi. Onko muilla kokemuksia vastaavanlaisesta ja jäisittekö itse kotiin tilanteessani?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu