olevansa isä, jos ei nää lapsiaan kuin kerran vuodessa? Se on pelkkää kulssia. Kyllä lapsia kannattaa toki kehua ja esitellä, mutta kertoa myös ettei nää lapsiaan kuin kerran vuodessa jos silloinkaan, kun ei huvita.
Jokainen äitiki vosii olla äiti kerran vuodessa, mutta he eivät halua. Miehet haluaa. Tai jotkut haluaa. On hyviä isiä, jotka ovat lastensa kanssa.
Kun lapset menestyy kehutaan että minun lapset.
Mutta kuka ne on koulutanut ja kasvattanut? Äiti sitä ei muisteta kertoa että kaikki on äitien aikaansaannosta.
Meillä kyllä minä ja lapset muistutamme, että ilman isää on jaksettu ja pystytty vaikka mihin. Siinä miehen naama kalpenee. Kerromme myös että kyllä mie mietä nähdään kerran vuodessa. Ihmiset ovat ihmiessään.
Jokainen äitiki vosii olla äiti kerran vuodessa, mutta he eivät halua. Miehet haluaa. Tai jotkut haluaa. On hyviä isiä, jotka ovat lastensa kanssa.
Kun lapset menestyy kehutaan että minun lapset.
Mutta kuka ne on koulutanut ja kasvattanut? Äiti sitä ei muisteta kertoa että kaikki on äitien aikaansaannosta.
Meillä kyllä minä ja lapset muistutamme, että ilman isää on jaksettu ja pystytty vaikka mihin. Siinä miehen naama kalpenee. Kerromme myös että kyllä mie mietä nähdään kerran vuodessa. Ihmiset ovat ihmiessään.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Isä on aina isä vaikkei saisi ikinä nähdä lapsiaan.
Siittäjä on siittäjä.
Isä on se, joka osallistuu aktiivisesti lapsen elämään ja kasvatukseen, joskaan se ei välttämättä tarkoita nykyään, että olisi päivittäin lapsensa kanssa tekemisissä.
Isä on se joka välittää lapsestaan osallistui elämään eli ei. Se että on se isähahmo joka onnistuu lapselle näyttämään että välittää on se mikä merkitsee, ja sillä ei ole väliä useinko tapaa kunhan lapsi kokee olevansa välitetty.
Kuules Lissukka :)
Mikä on kulssi? :O
Kumma että lapsia saa ne jotka heistä ei oikeesti välitä.
Mutta ne jotka rakastaa omia lapsiaan, on vuosien työ saada edes se yksi.
Jos lapsi menestyy koulussa, eikö siitä ole paremminkin kiittäminen opettajaa eikä äitiä? Tietysti äitillekin voi kiitosta sanoa siitä, että ei ole estänyt läksyjen takoa taikka kokeisiin lukemista.
Mutta kyllä se opettaja on se joka "kouluttaa" lasta osaamaan matikkaa, biologiaa, historiaa, äikkää..
Jos taas menestyy vaikkapa jalkapallossa, onko siinäkään nyt äitiä kiittäminen..? Ellei äiti ole se valmentaja.
Siis sinunmielestä ei äidille koskaan voi sanoa kiitosta?
Isälle vaan vaikka ei ole lapsen kansa. Opettjalle kun lapsi menestyy koulussa?
Äidille ei koskaan. Jännä juttu että äiti on aina se paha vaikka tekee kaikki lapsen eteen.
Niin se on, että se joka uurastaa, on aina huono.
Hei, opetteles lukemaan: "Tietysti äitillekin voi kiitosta sanoa siitä, että ei ole estänyt läksyjen takoa taikka kokeisiin lukemista."
Tottakai äidin työtä ei voi edes tarpeeksi ylistää, mutta sun on kyllä turha väittää, että jos poika saa matikankokeesta 10 nii se olis sun ansiota. Kyllä se on pojan omaa ansiota, ja opettajankin, vähiten kuitenkin sinun. Ellet sitten sinä ole se joka teidän lapsille sitä matikkaa opettaa.
Ei sen paremmin kuulu kiitos isällekään. Vai voitko sanoa että niin olen väittänyt?
eli vois sanoa lyhyesti, että lapsen menestys on lapsen ansiota suurimmaksi osaksi. Ei äidin eikä isän.
Vai mitä olisit tykännyt jos olisit menestynyt lapsena jossakin, ja siitä kiitos olisi ollutkin äitisi tai isäsi? Kyllä musta olis tuntunu suoraan sanottununa p*skalta.
Tuo on totta. Lapsen menestys katsotaan aina muun ansioksi kuin lapsensa itsensä.
Kunlapsi menestyy on se äidin ja isän ansioita ja joskun opettajan.
Kun lapsi menstyy huonosti se on sitten lapsen ansioita.... heh
Näin meilläki, sillä erotuksella että "isä" ei ole nähnyt lastansa koskaan.. Toivottu raskaus, yrittämistä todella oli. Sitten kun olinkin raskaana, ei innostusta minulle näyttäny hirveämmin. Kavereilleen tottakai leuhki. Ei tullu ekalle neuvola käynnille, ei se minua haitannut. Mutta kahdeksannella raskaus viikkolla muutti pois luotani. Leuhki senkin aikaa kuulemani mukaan kaikenlaista mitä en kehtaa edes enää kirjoittaa. Mutta jokatapauksessa lapsella kohta ikää puolvuotta eikä isästä ole sen lähdön jälkeen kuulunut mitään. Mielestäni pidemmän päälle ihan hyvä niin että jos ei ottaisi enään koskaan yhteyttä koska selvästikkään ei ole tähänkään asti kiinnostanut. Kihloihin oltiin menty kuukautta ennen raskautumista. Näin siis meillä.
PYHPAH.
Itse näen isääni vain lomilla (pari-kolme kertaa vuodessa), sillä hän asuu kaukana. Hän on tissuttelija, eläkeläinen, laiska ja hömppä, mutta silti ISÄ,eikä muuksi muutu :)
Jos ei näe lapsiaan kuin kerran pari vuodessa, ei se tarkoita, ettei välitettäisi!!!!!
Mitä väärää on siinä, jos lasta kehutaan? Onko sillä väliä, että KENEN ansiota se on, jos lapsella menee hyvin?? järki hoi..
Toivottavasti pointtini meni perille.
Mun mielestäni, isä on se joka on huolehtinut lapsesta ja kasvattanut..
pieni esimerkki: mut huostaanotettiin (pelastus!) vauvana, sain ihanimman sijaisperheen mitä voi vain toivoa.. Mua pidettiin niiden omana lapsena, ja itsekin pidin enemmän heitä äitinä ja isänä, kuin koskaan biologisia vanhempiani.
Mä sain hyvän kasvatuksen, kävin koulut, valmistuin ammattiin, itselläni on omia lapsia, eikä mun lapsillani ole muita isovanhempia kuin mun sijaisvanhemmat ja heidän isän vanhemmat.
Mun biologiset vanhemmat on juoppoja. Jos mua ei olisi huostaanotettu, mä olisin varmaan kuollut..
Ja oon koko ikäni kiitollinen että mut pelastettiin mun bio-vanhemmiltani..
Mun bio-isä ei käyny katsomas mua vaikka olisi mahdollisuus ollut.. Ristiäisissäkin oli vain sen takia varmistamassa että mulle tulee HÄNEN sukunimensä. sitten meni 5 vuotta, ennen kun näin uudestaan.. sitten meni 10v.. ja sattumalta tapasin hänet viimevuonna työmatkallani helsingissä, rapajuoppohan se oli. Ei se biologisuus tarkoita että on isä..
Mulla on vain yksi isä ja se on mun sijaisisä. Vieläkin ollaan tekemisissä, olenhan heidän ''oma tyttönsä''. :)