Isäni kuollessa hänen varallisuutensa oli suurempi kuin leskeksi jääneen äitini varallisuus. Niinpä äiti on avio-oikeuden perusteella oikeutettu saamaan tasinkoa.
Jos vainajan varat olivat kuolinhetkellä 200.000 e, lesken varat 150.000 e,
vainajan velat (mm. sairaalalaskut, kiinteistöverot ym. laskut) 1.000 e ja pesän velat (mm. hautajaiskulut, perunkirjoitus- ym. kulut 10.000 e, niin miten tasinko määräytyy?
Onko tasinko 200.000 e - (200.000 e 150.000 e):2 = 25.000 e,
vai (200.000 e - 11.000 e ) - (200.000 -11.000 150.000) : 2 = 19.500 e,
eli: Huomioidaanko vainajan ja pesän velat ja vähennykset vainajan varallisuutta vähentävinä tekijäinä tasinkoa laskettaessa? Vai lasketaanko tasinko kuolinpäivän varallisuuserosta, jolloin hautajaiskulut jäisivät yksin pesän (ei lesken) vastattaviksi?
Kiitos asiantuntevista vastauksista jo etukäteen!
Jos vainajan varat olivat kuolinhetkellä 200.000 e, lesken varat 150.000 e,
vainajan velat (mm. sairaalalaskut, kiinteistöverot ym. laskut) 1.000 e ja pesän velat (mm. hautajaiskulut, perunkirjoitus- ym. kulut 10.000 e, niin miten tasinko määräytyy?
Onko tasinko 200.000 e - (200.000 e 150.000 e):2 = 25.000 e,
vai (200.000 e - 11.000 e ) - (200.000 -11.000 150.000) : 2 = 19.500 e,
eli: Huomioidaanko vainajan ja pesän velat ja vähennykset vainajan varallisuutta vähentävinä tekijäinä tasinkoa laskettaessa? Vai lasketaanko tasinko kuolinpäivän varallisuuserosta, jolloin hautajaiskulut jäisivät yksin pesän (ei lesken) vastattaviksi?
Kiitos asiantuntevista vastauksista jo etukäteen!
Vastaukset 23
Vanhimmat
OSITUSLASKELMA
Vainajan varat 200.000
Vainajan ja pesän velat 11.000
Vainajan pesän säästö 189.000
Lesken varat 150.000
Vainajan ja lesken yhteenlaskettu säästö 339.000
Puolisoiden avio-osa 339.000 : 2 = 169.500
Tasinko vainajalta leskelle 189.000 - 169.000 = 19.500
Lyöntivirhe viimeisellä rivillä, po:
189.000 - 169.500 = 19.500
Kiitos!
Voitte toki sopia noin, ja niin yleensä tehdäänkin, sillä on helpompi vain laskea kaikki velat yhteen, vähentää ne päältäpäin ja laskea tasinko sen jälkeen.
Mutta jos halutaan toimittaa ositus tarkalleen avioliittolain mukaisesti, niin pesän velat ja vähennykset jätetään sen ulkopuolelle.
Aviovarallisuusyhteyshän katkeaa puolison kuollessa. Ositusperusteen syntyhetki on puolison kuolema. Osituksen piiriin kuuluvat vain ne varat ja velat, jotka olivat olemassa ositusperusteen syntyhetkellä. Hautajais- ja perunkirjoituskulut ym. ovat syntyneet tuon ajankohdan jälkeen. Aivan samoin esim. lesken puolisonsa kuoleman jälkeen ottama pankkilaina tai uudet luottokorttivelat eivät kuulu osituksen piiriin.
Perintöverotuksessa pesän velat kylläkin vähennetään päältäpäin. Mutta siviilioikeus ja vero-oikeus eivät aina käykään käsi kädessä.
Oma lukunsa on myös se, että leski on usein se, joka järjestää hautajaiset. Jos perilliset ovat sitä mieltä, että hautajaisiin on kulutettu liikaa rahaa, on ehkä kohtuutonta, että he joutuvat vastaaman näistä kuluista yksin. Toisaalta kulut jäävät yksin perillistahon puolelle siinäkin tapauksessa, että leski on varakkaampi ja vetoaa oikeuteensa olla luovuttamatta tasinkoa perillisille.
Perillisten ja lesken onkin aina hyvä neuvotella näistä asioista keskenään ja sopia toimintatavasta niin hautajaisten hintahaarukan kuin osituksen toimittamistavan osalta.
Onko -LW:n vastaus faktatietoa vai näppituntumaa? Mistä voisi tähän löytää lakipykälän jota sovelletaan ja johon voisi vedota, jos ositustilaisuudessa eivät kaikki perilliset hyväksy äidin oikeuksia tasinkoon?
>>Voitte toki sopia noin, ja niin yleensä tehdäänkin>Aviovarallisuusyhteyshän katkeaa puolison kuollessa. Ositusperusteen syntyhetki on puolison kuolema. Osituksen piiriin kuuluvat vain ne varat ja velat, jotka olivat olemassa ositusperusteen syntyhetkellä.>Aivan samoin esim. lesken puolisonsa kuoleman jälkeen ottama pankkilaina tai uudet luottokorttivelat eivät kuulu osituksen piiriin.
Faktatietoahan se on. Tässä oleellisimmat lainkohdat:
Avio-oikeudesta määrätään avioliittolain 35 §:ssä.
"Kumpaisellakin puolisolla on avio-oikeus toisen omaisuuteen. Sen nojalla saavat omaisuuden osituksessa eloonjäänyt puoliso ja kuolleen puolison perilliset taikka kumpikin puoliso puolet puolisoiden omaisuuden säästöstä, sen mukaan kuin IV osassa tarkemmin säädetään.
Avio-oikeutta ei kuitenkaan ole omaisuuteen, josta avioehtosopimuksin taikka lahjakirjassa, testamentissa tai henkilövakuutuksen edunsaajamääräyksessä on niin määrätty, eikä myöskään siihen, mikä on tullut sellaisen omaisuuden sijaan. Jos sitä paitsi on määrätty, että avio-oikeutta ei ole myöskään tällaisen omaisuuden tuottoon, noudatettakoon tätä määräystä."
85 § koskee ositusta:
"Kun avioeroa koskeva asia on vireillä taikka kun avioliitto on purkautunut, omaisuuden ositus on toimitettava, jos puoliso tai kuolleen puolison perillinen sitä vaatii.
Jos kumpaisellakaan puolisolla ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, on omaisuuden osituksen sijasta toimitettava ainoastaan puolisoiden omaisuuden erottelu.
Jos puolisoilla on yhteistä omaisuutta, on omaisuus vaadittaessa jaettava omaisuuden osituksessa taikka erottelussa."
87 § koskee velkojen kattamista
"Ennenkuin kaikki tietyt velat, joista kuollut puoliso oli vastuussa, on maksettu tai niiden maksamiseen tarvittavat varat on pantu erityiseen hoitoon, älköön ositusta toimitettako, elleivät eloonjäänyt puoliso ja vainajan perilliset siitä yksimielisesti sovi tai vainajan omaisuus ole luovutettu konkurssiin."
90 §:ssä säädetään siitä, mikä omaisuus ei ole avio-oikeuden alaista
"Omaisuuden ositusta toimitettaessa on omaisuutena, johon toisella puolisolla ei ole avio-oikeutta, pidettävä:
1) omaisuutta, jonka puoliso on ansainnut taikka saanut perintönä, lahjana tai testamentin nojalla avioliiton purkauduttua toisen puolison kuoleman vuoksi;
2) omaisuutta, jonka puoliso on ansainnut taikka saanut perintönä, lahjana tai testamentin nojalla sen jälkeen, kun avioeroa koskeva asia on tullut vireille.
Poiketen siitä, mitä 1 momentin 2 kohdassa säädetään, toisella puolisolla on kuitenkin avio-oikeus kohdassa tarkoitettuun omaisuuteen, jos avioeroa koskeva asia on rauennut muusta syystä kuin sen vuoksi, että puoliso on kuollut asian vireillä ollessa."
Ja 99 §:ssä säädetään osituksen toimittamisesta ja avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästön laskemisesta:
"Kun puolisoiden omaisuus on eroteltu ja se vastike, mikä puolisolle 92 §:n nojalla ehkä on tuleva, on otettu lukuun, määrätään sen omaisuuden säästö, johon puolisoilla on avio-oikeus, erikseen kumpaisenkin puolison omaisuuden osalta siten, että omaisuuden arvosta vähennetään ne puolison yksityiset velat, jotka ovat syntyneet ennen 90 §:n 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua ajankohtaa sekä veloista, joista puolisot ovat vastuussa kumpikin omasta ja toistensa puolesta, niin paljon kuin hänen osalleen tulee."
Ja viimeisenä vielä avioliittolalin 98 §, jossa säädetään osituksen muotovaatimuksista:
"Ositus on toimitettava siinä järjestyksessä, kuin perinnönjaosta on säädetty, noudattamalla sen ohessa, mitä tässä luvussa sanotaan."
Minun täytyy taas kerran todeta, nix_nax, että olet väärässä.
Luehan ajatuksella tuo avioliittolain 99 §. Jokainen juridiikkaa jonkin verran ymmärtävä löytää vastauksen suoraan sieltä. Ymmärrän sinänsä kyllä pointtisi, sillä olen asiaa itsekin pohdiskellut, mutta laki on tässä asiassa kuitenkin yksiselitteinen.
Ei siis pidä sekoittaa perintöverotusta tähän. Verotuspäätökset tehdään yksinkertaisuuden vuoksi niin kuin ne tehdään. Ositusta taas koskevat omat sääntönsä ja ne löytyvät laista.
Mutta kuten sanoin, usein kaikki velat tosiaan vähennetään vainajan varoista päältäpäin erottelematta ovatko ne perittävän yksityisiä velkoja vai pesän velkoja. Näin tehdään joko siksi, että ositussopimuksen laatija ei osaa ositusta koskevaa lainsäädäntöä ja periaatteita riittävän hyvin tai siksi, että osapuolet ovat niin sopineet.
Minä olen sekä nähnyt että tehnyt molempia ratkaisuja, mutta ehkä olenkin nähnyt ja tehnyt enemmän kuin sinä.
Juridiikkaa jonkin verran ymmärtävänä olet siis mielestäsi löytänyt vastauksen "suoraan" seuraavista AL:n säännöksistä:
99.1
"Kun puolisoiden omaisuus on eroteltu ... omaisuuden arvosta vähennetään ne puolison yksityiset velat, jotka ovat syntyneet ennen 90 §:n 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua ajankohtaa ..."
90.1
"Omaisuuden ositusta toimitettaessa on omaisuutena, johon toisella puolisolla ei ole avio-oikeutta, pidettävä:
1) omaisuutta, jonka puoliso on ansainnut taikka saanut perintönä, lahjana tai testamentin nojalla avioliiton purkauduttua toisen puolison kuoleman vuoksi;"
Sinun mielestäsi siis laki on yksiselitteinen siinä, että hautaamisesta aiheutuvaa velkaa, kun velka ei ole syntynyt ennen perittävän kuolemaa, ei voida osituksessa kattaa vainajan varoilla. Vainaja on haudattava, niin määrää laki (eivätkä kuolinpesän osakkaat), samoin vainajan jälkeen on toimitettava perunkirjoitus. Nämä velvoitteet kytkeytyvät perittävän kuolinhetkeen eivätkä synny vasta jonkin aikaa kuoleman jälkeen - toisin kuin sinun ja Aarnion esimerkki mukainen lesken velanotto perittävän kuoltua. (Aarnio: "Jos velkasuhde syntyy vasta tämän jälkeen - puoliso tekee velkaa esimerkiksi omaisuuden hoitoa varten - ei velkaa voida kattaa ositettavasta omaisuudesta.")
Miksiköhän Aarnio-Mahkosen teoksessa Avioliitto-oikeus on voitu tulkita "yksiselitteistä" lakia toisin kuin sinä? Professori, perhe- ja jäämistöoikeuden arvovaltaisin guru Aulis Aarnio katsoo jopa, että "joissakin tapauksissa myöhemminkin syntynyt velka, kuten osituskustannukset, voi olla katettavaa"?
Jos ei tuijoteta silmät soikeiksi yksittäisiä sanoja, vaan nähdään sanojen taakse eli säännösten ratio, niin on helpompi nähdä kuolinhetkellä lain nojalla syntyvä velvoite ennemmin vainajan kuin pesän velaksi.
mikä on se summa joka on hyväksyttävä hautauskulu?
Onko se pahviarkku ja puinen risti jonka saa seurakunnalta ilmaiseksi ?
Vai onko se kallein mahdollinen arkku hienolla kivellä ja mahtavilla peijasilla?
Jos määritellään jokin kulu kuuluvaksi johonkin pitä myös olla määrielmä kulun arvo.
Kohtuullinen on aika ympäripyöreä määitelmä.
Kyllä avioliittolaki on tältä osin aivan yksiselitteinen. Myös AL 87 §:ssä puhutaan vain niistä veloista, joista kuollut puoliso oli vastuussa.
Ositusperuste on siis puolison kuolema tai avioeroasian vireilletulohetki. Osituksessa otetaan huomioon vain tuolloin omistetut varat ja tuolloin olemassa olleet velat.
Jos osituksessa pitäisi ottaa huomioon joitakin muitakin velkoja kuin ne, joista laissa on säädetty, niin miten olisi edes mahdollista määritellä, mitä ne olisivat? "Kaikki laskut, jotka on pakko maksaa?" Pakkohan se vainaja on haudata, pakko on toimittaa perunkirjoitus, pakko on maksaa yhtiövastikkeet ja kulut asunnon tyhjennyksestä, arvopaperisäilytyksistä ym. Mutta ne nyt vain eivät ole osituksessa huomioon otettavia velkoja. Ne maksetaan osituksen jälkeen kuolinpesästä.
Hyvä pointti myös tuo nimimerkki "sopan sotkijan" kysymys, eli minkä suuruiset hautajaiskulut sitten pitäisi ottaa osituksessa huomioon?! Pahviarkku vai luksushautajaiset?
Ymmärrän kyllä, että jos ei ole kovin syvällisesti perehtynyt osituksen problematiikkaan, ei ehkä tätä asiaa ole tullut ajatelleeksi. Osituksesta on myös kirjoitettu oikeuskirjallisuudessa melko vähän.
Kuten kerroin, pohdin tätä asiaa aikanaan itsekin ja pohdin tätä kannattamaasi "maan tapaa", jonka mukaan varmasti yli 90 % osituksista tehdään.
Minulla oli kuitenkin tilaisuus saada asiaan kannanotto muutamalta maamme johtavalta oikeustieteilijältä. Osin toistensa kanssa keskusteltuaan, osin itsenäisesti asiaa pohdittuaan he vastasivat kaikki samalla tavalla. Asiassa ei ole mitään miettimistä, vaan AL 99.1 §:n mukaan mennään. Osituksessa otetaan huomioon vain ositusperusteen syntyhetkellä olemassa olleet velat.
Tarkemmin ajateltuani tuo -LW:n kanta on kyllä looginen, vaikka en sen juridisia perusteita tunnekaan.
Jos puolisoilla A ja B on eri perilliset (esim. silloin, kun molemmilla puolisoilla on lapsia edellisistä liitoistaan), niin jos hautauskulut vähennettäisiin ennen tasinkoa, niin ensiksi kuolleen, varakkaamman puolison perilliset saisivat maksattaa puolet isänsä/äitinsä hautajaiskuluista tämän puolisolla (pienemmän tasingon muodossa), mikä taas olisi pois sen varattomamman lesken varallisuudesta --> aikanaan hänen perillistensä perittävästä omaisuudesta. Ja viimeksi kuolleen puolison perilliset kumminkin joutuisivat yksin maksamaan oman äitinsä/isänsä hautauskulut - niihin ei enää ensin kuolleen/hänen perillistensä varoja käytettäisi. Eli olisi kai ihan oikein, että "kunkin perilliset hautaavat omat vainajansa"... :-)
Kiitos kuitenkin kaikille vastauksista! Tämä auttoi jo paljon!
Hyvin sanottu tuo "kunkin perilliset hautaavat omat vainajansa!" :-)
Toivottavasti saatte asiat sovittua ja selvitettyä parhain päin!
>>Jos osituksessa pitäisi ottaa huomioon joitakin muitakin velkoja kuin ne, joista laissa on säädetty, niin miten olisi edes mahdollista määritellä, mitä ne olisivat? "Kaikki laskut, jotka on pakko maksaa?" Pakkohan se vainaja on haudata, pakko on toimittaa perunkirjoitus, pakko on maksaa yhtiövastikkeet ja kulut asunnon tyhjennyksestä, arvopaperisäilytyksistä ym. Mutta ne nyt vain eivät ole osituksessa huomioon otettavia velkoja. Ne maksetaan osituksen jälkeen kuolinpesästä.>Osituksessa otetaan huomioon vain ositusperusteen syntyhetkellä olemassa olleet velat.
Kyllä minusta on ainakin yhtä loogista, että tasinkoa annetaan vain siitä, mitä jaettavaksi jää sen jälkeen, kun vainaja on asianmukaisesti hautaan saatettu ja lain määräämät kuolemaan liittyvät pakolliset toimet suoritettu.
Kyseenalaistaisiko vainajan tytär yhtä lailla vainajan kuolemaa edeltäneet (väliin suuretkin) sairauskulut? Niihinhän leski samalla tavoin "joutuu osallistumaan" puolelta osin saamansa pienemmän tasingon muodossa, kun taas lesken aikanaan sairastaessa ja kuollessa kuluilla ei ole lesken perillisten lisäksi muuta jakajaa?
Pikku tarkennus:
Sairauskulut, kuten sairaalalaskut, ovat usein suurelta osin maksamatta eli velkana puolison kuollessa. Ennen kuolemaa maksettuihin kuluihin leski ei tietenkään tasingon pienentymisen muodossa joudu "osallistumaan".
Hyvää ja rauhallista uutta vuotta!
Ei kyseenalaista. Sairaskulut kun ovat syntyneet ennen kuolinhetkeä, vaikka ne laskutettaisin vasta kuoleman jälkeen (näin isäni tapauksessakin osittain kävi). Ja niistä vainaja on henkilökohtaisesti vastuussa (vaikka kuolemansa jälkeenkin).
Ainakin isäni perukirjassa oli selvästi eroteltuina vainajan velat (siis ne jotka oli syntyneet isäni elinaikana) --> ne vähennetään ennen ositusta/tasingon laskemista. Ja kokonaan eri otsikon alla oli "pesän velat", kuten hautajais- ja perunkirjoituskulut, hautakivivaraus yms. kulut, jotka ovat syntyneet vasta kuolinhetken jälkeen ja joista vainaja ei itse ole vastuussa. Ne ovat perillisten tilaamia juttuja. Näin tulkitsen, kun -LW vinkkasi minulle tähän sopivat lainkohdat. Vai löytyykö nix_naxilta sellaisia lakipykäliä, joilla kumotaan -LW:n tulkinta?
>>Jos puolisoilla A ja B on eri perilliset (esim. silloin, kun molemmilla puolisoilla on lapsia edellisistä liitoistaan), niin jos hautauskulut vähennettäisiin ennen tasinkoa, niin ensiksi kuolleen, varakkaamman puolison perilliset saisivat maksattaa puolet isänsä/äitinsä hautajaiskuluista tämän puolisolla (pienemmän tasingon muodossa), mikä taas olisi pois sen varattomamman lesken varallisuudesta --> aikanaan hänen perillistensä perittävästä omaisuudesta. Ja viimeksi kuolleen puolison perilliset kumminkin joutuisivat yksin maksamaan oman äitinsä/isänsä hautauskulut - niihin ei enää ensin kuolleen/hänen perillistensä varoja käytettäisi.>... hautajais- ja perunkirjoituskulut, hautakivivaraus yms. kulut, jotka ovat syntyneet vasta kuolinhetken jälkeen ja joista vainaja ei itse ole vastuussa ...
kiitos
"Aviovarallisuusyhteyshän katkeaa puolison kuollessa. Ositusperusteen syntyhetki on puolison kuolema. Osituksen piiriin kuuluvat vain ne varat ja velat, jotka olivat olemassa ositusperusteen syntyhetkellä. Hautajais- ja perunkirjoituskulut ym. ovat syntyneet tuon ajankohdan jälkeen. Aivan samoin esim. lesken puolisonsa kuoleman jälkeen ottama pankkilaina tai uudet luottokorttivelat eivät kuulu osituksen piiriin."
"Ei kyseenalaista. Sairaskulut kun ovat syntyneet ennen kuolinhetkeä, vaikka ne laskutettaisin vasta kuoleman jälkeen (näin isäni tapauksessakin osittain kävi). Ja niistä vainaja on henkilökohtaisesti vastuussa (vaikka kuolemansa jälkeenkin).
Ainakin isäni perukirjassa oli selvästi eroteltuina vainajan velat (siis ne jotka oli syntyneet isäni elinaikana) --> ne vähennetään ennen ositusta/tasingon laskemista. Ja kokonaan eri otsikon alla oli "pesän velat", kuten hautajais- ja perunkirjoituskulut, hautakivivaraus yms. kulut, jotka ovat syntyneet vasta kuolinhetken jälkeen ja joista vainaja ei itse ole vastuussa. Ne ovat perillisten tilaamia juttuja. Näin tulkitsen, kun -LW vinkkasi minulle tähän sopivat lainkohdat. Vai löytyykö nix_naxilta sellaisia lakipykäliä, joilla kumotaan -LW:n tulkinta?
Vanha keskustelu mutta perintökaari laissa lukee näin:
https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040
17 luku 5 § (20.8.2004/783)
Pesän varoista suoritetaan kohtuulliset hautaus- ja perunkirjoituskustannukset sekä pesän hoidosta, hallinnosta ja selvityksestä johtuvat tarpeelliset kustannukset (pesänselvitysvelat) niin kuin 21 luvun 1 §:ssä säädetään.
21 luku 1 § (20.8.2004/783)
Kuolinpesän varoista suoritetaan pesän ja vainajan velat. (15.6.2007/710)
Luku 21 6 § (20.8.2004/783)
Ositusta tai perinnönjakoa ei saa toimittaa, ennen kuin pesän ja vainajan velat on maksettu tai niistä on asetettu maksun turvaava takaus tai muu vakuus.
Nimimerkki LW:n kanta vaikutti ensin hyvin perustellulta, mutta sotkenpa asiaa sen verran, että pesänselvityskulut olisi kuitenkin vähennettävä ennen ositusta. Nehän ovat sinänsä pesän velkaa (eikä vainajan), mutta ilman pesänselvitystä ei saada selville, mikä olisi se ositettava omaisuus, josta tasinko olisi laskettava. Joten on mahdotonta pitää oikeana sellaista lain tulkintaa, joka ei ota huomioon pesänselvityskulujen vähentämistä ennen osituslaskelmaa.
Hautajaiskulut ovat sitten eri asia. Niiden osalta laissa ei ole mitään selvää säännöstä, joka ratkaisi asian. Mitenkään "yksiselitteinen" ei hautajaiskulujen asema ole.
Tuossa perintökaari laissahan lukee että hautaus ja pesänselvitys velat voi maksaa pesän varoista. Ositusta ja perinnönjakoa ei saa lain mukaan tehdä ennen kuin pesän ja vainajan velat on maksettu tai tehty varaus niistä ja pesän velkaa on hautaus ja pesänselvityskulut. Sitten lasketaan tasinko siitä mitä pesän ja vainajan velkojen jälkeen jää.
Kyllä siellä lukee kuten kerroit. Mutta sanottu ei määritä lesken ja perillisten keskinäistä suhdetta. Se on eri asia kuin kuolinpesän velkojien suoja. Juridiikassa eritellään asiat erikseen eri oikeussuhteissa, eikä laki sano mitään siitä, kuka vastaa pesänselvitysveloista viime kädessä (ottaen huomioon tehtävä ositus lesken ja perillisten kesken).