Kävimme Veikon kanssa siis lounaalla yhdessä.
Seuraavaksi asiat etenivät oikein nopeasti, minun kannalta siis suotuisaan suuntaan; sisäinen prosessi toi ihan pienen epävarmuuden mutta olin positiivinen silti.
Veikko piti minut hyvin tietoisena asioiden kulusta sähköposteilla ja tekstareilla, jokainen viesti häneltä oli osakilpailuvoitto ja tiesin että olisi askelta lähempänä unelmieni työpaikkaa.
Pakollinen haastattelu ja kollegohin tutustuminen menivät ilmeisesti hyvin, koska sain vain kannaltani positiivisia uutisia, tekstarein ja sähköpostein.
Elin tuolloin yhtä elämäni parasta aikaa, uudet mielettömät haasteet edessä ja mahtava olotila kruunasivat ensimmäisen vuosipuoliskon. Tiesin sisimmissäni, että haluan olla kaikkien lupauksieni arvoinen, kävin läpi asioita, siis paljon ennen kauan odotettua ensimmäistä työpäivää.
Sitten se tuli: olin tädilläni kylässä kun kännykkä soi.. Veikko soitti ja ilmoitti, että olen tullut valituksi avoinna olevaan paikkaan. Sähläsin ensin kännykkäni kanssa puheilun poikki, hah.
Mieletöntä, saimme sovittua palkan ja muut etukäteen sovittavat asiat. Oli niin voittajafiilis, ettei tosikaan. Toki nöyrä ja kiitollinen tunne valtasi mieleni tästä mahtavasta mahdollisuudesta minkä oli minua kohdannut...
Lähdimme tädin tyköä, olin muutaman kilometrin ajanut, kun tuli niin paha olo, pysähdyin bussipysäkille ja oksensin.... Ei mitään uutta, näin usein reagoin kun joku jännitys purkautuu. Hassua detalji sinänsä.
Jatkoimme Veikon kanssa yhteydenpitoa säännöllisesti ja sovimme tarkan aloittamisajankohdan.
Sitä ennen vielä kävin allekirjoittamassa sopparini, mukavia muistoja siitäkin. En koskaan unohda.
...jatkuu...
Seuraavaksi asiat etenivät oikein nopeasti, minun kannalta siis suotuisaan suuntaan; sisäinen prosessi toi ihan pienen epävarmuuden mutta olin positiivinen silti.
Veikko piti minut hyvin tietoisena asioiden kulusta sähköposteilla ja tekstareilla, jokainen viesti häneltä oli osakilpailuvoitto ja tiesin että olisi askelta lähempänä unelmieni työpaikkaa.
Pakollinen haastattelu ja kollegohin tutustuminen menivät ilmeisesti hyvin, koska sain vain kannaltani positiivisia uutisia, tekstarein ja sähköpostein.
Elin tuolloin yhtä elämäni parasta aikaa, uudet mielettömät haasteet edessä ja mahtava olotila kruunasivat ensimmäisen vuosipuoliskon. Tiesin sisimmissäni, että haluan olla kaikkien lupauksieni arvoinen, kävin läpi asioita, siis paljon ennen kauan odotettua ensimmäistä työpäivää.
Sitten se tuli: olin tädilläni kylässä kun kännykkä soi.. Veikko soitti ja ilmoitti, että olen tullut valituksi avoinna olevaan paikkaan. Sähläsin ensin kännykkäni kanssa puheilun poikki, hah.
Mieletöntä, saimme sovittua palkan ja muut etukäteen sovittavat asiat. Oli niin voittajafiilis, ettei tosikaan. Toki nöyrä ja kiitollinen tunne valtasi mieleni tästä mahtavasta mahdollisuudesta minkä oli minua kohdannut...
Lähdimme tädin tyköä, olin muutaman kilometrin ajanut, kun tuli niin paha olo, pysähdyin bussipysäkille ja oksensin.... Ei mitään uutta, näin usein reagoin kun joku jännitys purkautuu. Hassua detalji sinänsä.
Jatkoimme Veikon kanssa yhteydenpitoa säännöllisesti ja sovimme tarkan aloittamisajankohdan.
Sitä ennen vielä kävin allekirjoittamassa sopparini, mukavia muistoja siitäkin. En koskaan unohda.
...jatkuu...
Vastaukset 6
Vanhimmat
ja pahasti!!!
jatkoa odotan ;).
Et kai ollut jo Veikolle raskaana kun oksensit?
Hah, en tietenkään raskaana. Ihan normireaktio tietyissä tilanteissa... :)
Niin meinaat, että ensimmäiset päiväkahvit olisi johtaneet raskauteen, ei veikkonen..... sentään.
Joo, asiaan. Jengi haluaa seksitarinoita. Ei tää ole mikään ET-lehti.
No ei, musta tää on hyvin kirjoitettu jatkokertomus.
jatkoa, älä pihtaa, ei jaksais odottaa