Työsopimus tuli siis viimein allekirjoitetuksi mukavin menoin ja aloituspäivä sovittua.
Elin kun tulisillä hiilillä odottaen kovasti odotettua päivää.
Viimein päivä koitti, lähdin hyvissä ajoin aamusta liikkeelle. Olimme sopineet treffit alaovelle, jossa jo törmäsinkin tulevaan kollegaani ensiksi ja sitten Veikkoon ala-aulassa.
Tulimme osastolle, kävin moikkaamassa tulevat työkaverit, joista osan jo hyvin tunsinkin entuudestaan. Vastaanotto oli lämmin ja mieleenpainuva, paitsi yhden osalta. Ihmettelin kovasti sitä....syykin lopulta selvisi, mutta eipä siitä sen enempää.
Veikko oli tilannut kaikki työlaitteet paikalleni jo valmiiksi, oli mukava ja sellainen tunne kerrankin, että olin odotettu. Aamupäivä menikin normaalissa häsellyksessä ja saimme vehkeeet pelittämään ja tunnukset toimimaan.
Kävimme yhdessä lounaalla Veikon kanssa, hän opasti siellä systeemit myös.
Ensimmäiset työmeilit sain omille tunnuksilleni ja jo ensimmäisten päivien aikana sain hoidettu ja kantaaotettua muutamiin juttuihin jo.
Päivät kuluivat nopeasti, oli paljon tutustumista talon tapoihin ja käytäntöihin. Sain eräänlaista shokkihoitoa myös...tajutessani miten hyvän ulkokuoren takana voi olla totuus hyvinkin erilainen. En kertakaikkiaan voinut ymmärtää, millä tasolla tietyt asiat oli. Totuus tosiaan valkeni minulle siis melko nopeasti. Otin tavoitteekseni, tarttua näihin asioihin, niin nopeasti kun mahdollista.
Nopeasti huomasin, että tiettyjen prosessien ja järjestelmien kompleksisuuden vuoksi tehtävä on aika lailla vaikea. No, ei hätää, lähdin miettimään vaihtoehtoisia ratkaisuja, mutta organisaatiossa jossa ei haluta nähdä asioiden oikeata laitaa, asioiden eteenpäinvieminen oli hyvinkin vaikeata.
Välillä jopa hyppelin ihmisten varpaille, jotta ymmärtäisivät meidän tilanteen.....
Niin, Veikosta... hän oli aina siellä kun häntä tarvitsin, huolimatta vuorokaudenajasta. Välillä illat pitkät vaihdoimme sähköposteja ja keskustelimme työasioista ja mistä tahansa maan ja taivaan väliltä.
Tunsin, että olisin löytänyt toisen ihmisen, sellaisen puuttuvan puolen, jota olin vuosikausia etsinyt. Veikko kannusti ja loi uskoa, että pitää uskoa itseensä, niin kaikki on mahdollista ja että oikea asenne on hyvinkin tärkeää.
Opiskelin ja opiskelin lisää, luin prosesseja, imin itseeni tietoa.. ihan kaikesta.
Halusin olla valmistautunut siihen, kun lähden ensimmäiselle työmatkalleni tapaamaan ihmisiä, niin tietän, enkä ole ummikko.
Opinkin, tosiaan täytyy myöntää, paljonkin. Aloin etenemään projekteissa ja luulen ainakin, että ihmiset olivat lopulta työpanokseeni tyytyväisiä. Palautteen mukaan näin. Ainakin toivon.
...jatkuu....
Elin kun tulisillä hiilillä odottaen kovasti odotettua päivää.
Viimein päivä koitti, lähdin hyvissä ajoin aamusta liikkeelle. Olimme sopineet treffit alaovelle, jossa jo törmäsinkin tulevaan kollegaani ensiksi ja sitten Veikkoon ala-aulassa.
Tulimme osastolle, kävin moikkaamassa tulevat työkaverit, joista osan jo hyvin tunsinkin entuudestaan. Vastaanotto oli lämmin ja mieleenpainuva, paitsi yhden osalta. Ihmettelin kovasti sitä....syykin lopulta selvisi, mutta eipä siitä sen enempää.
Veikko oli tilannut kaikki työlaitteet paikalleni jo valmiiksi, oli mukava ja sellainen tunne kerrankin, että olin odotettu. Aamupäivä menikin normaalissa häsellyksessä ja saimme vehkeeet pelittämään ja tunnukset toimimaan.
Kävimme yhdessä lounaalla Veikon kanssa, hän opasti siellä systeemit myös.
Ensimmäiset työmeilit sain omille tunnuksilleni ja jo ensimmäisten päivien aikana sain hoidettu ja kantaaotettua muutamiin juttuihin jo.
Päivät kuluivat nopeasti, oli paljon tutustumista talon tapoihin ja käytäntöihin. Sain eräänlaista shokkihoitoa myös...tajutessani miten hyvän ulkokuoren takana voi olla totuus hyvinkin erilainen. En kertakaikkiaan voinut ymmärtää, millä tasolla tietyt asiat oli. Totuus tosiaan valkeni minulle siis melko nopeasti. Otin tavoitteekseni, tarttua näihin asioihin, niin nopeasti kun mahdollista.
Nopeasti huomasin, että tiettyjen prosessien ja järjestelmien kompleksisuuden vuoksi tehtävä on aika lailla vaikea. No, ei hätää, lähdin miettimään vaihtoehtoisia ratkaisuja, mutta organisaatiossa jossa ei haluta nähdä asioiden oikeata laitaa, asioiden eteenpäinvieminen oli hyvinkin vaikeata.
Välillä jopa hyppelin ihmisten varpaille, jotta ymmärtäisivät meidän tilanteen.....
Niin, Veikosta... hän oli aina siellä kun häntä tarvitsin, huolimatta vuorokaudenajasta. Välillä illat pitkät vaihdoimme sähköposteja ja keskustelimme työasioista ja mistä tahansa maan ja taivaan väliltä.
Tunsin, että olisin löytänyt toisen ihmisen, sellaisen puuttuvan puolen, jota olin vuosikausia etsinyt. Veikko kannusti ja loi uskoa, että pitää uskoa itseensä, niin kaikki on mahdollista ja että oikea asenne on hyvinkin tärkeää.
Opiskelin ja opiskelin lisää, luin prosesseja, imin itseeni tietoa.. ihan kaikesta.
Halusin olla valmistautunut siihen, kun lähden ensimmäiselle työmatkalleni tapaamaan ihmisiä, niin tietän, enkä ole ummikko.
Opinkin, tosiaan täytyy myöntää, paljonkin. Aloin etenemään projekteissa ja luulen ainakin, että ihmiset olivat lopulta työpanokseeni tyytyväisiä. Palautteen mukaan näin. Ainakin toivon.
...jatkuu....
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.