Lopettakaahan se turha lainanotto, niin kiitatte itseanne tulevaisuudessa. Ja kertokaa viesti myos kaikille kavereille ja sukulaisille. Maa on aivan liian taynna naita kevytmielisia, jotka jalkikateen itkee muita apuun ja syyttelee muita.
Elaman perusasioita: lainaa ei ikimaailmassa tarvitse ottaa kuin enintaan asuntoon ja halutessaan sijoittamiseen\yritystoimintaan. KAIKKI muu lainanotto on tyhmaa ja turhaa.
Jokainen tyossakayva saa ostettua tonnin pirssin ilman lainaa, jolla ajelee viela pari vuotta. Ja tyotonhan ei autoa tarvitse.
Jos ei ole varaa ostaa muotivaatteita velatta, niin ei niita tarvitse. Sama patee kaikkeen muuhun. Ihminen parjaa hyvin vahalla loppujen lopuksi. Asunnon ei tarvitse olla iso ja parhaalla paikalla, jos ei kerran ole varaa siihen. Ja koko kampan saa sisustettua pikkurahalla vaikka tyhjasta huoneesta alkaen huuto.netin ja vastaavien kautta. Kaytannossa ilmaiset huonekalut odottavat vain hakijoitaan,
Eli himean itsekuria peliin!
Itse olen kolmekymppinen ka paassyt nyt yli keskituloihin. Silti elan viel opiskeluajan puoli-ilmiasessa yksiossa puolisoni kanssa. Koko aikana on ehka kolme tonnia kulunut sisutamiseen, joista 80 % viimeisen parin vuoden aikana.
Pitkaan ajoin 20 vuotta vanhalla kotterolla, johon ei tarvinnut huoltoihin tuhlata, kunhan vaihtoi ne osat, jotka aivan pakko oli. Saasti samalla kaskomaksut. Pikkurahallakin on kustannettu silti kaikki, mita on oikeasti halunnut. Harrastanut paljon ja matkustellut jne.
Lyhyesti sanottuna opiskeluajan pienesta niukkuudesta on nostettu elintasoa hyvin maltillisesti palkkatasosta riippumatta. Mutta jatkuva nouseva kayra on kivaa. Kun se koko ajan nousee, eika ole missaan vaiheessa tuntenut varsinaisesti nuukailevan (vain tarkan markan elamista), ei koe menettaneensa mitaan, vaikkei ole aina sita uusinta autoa ajanut, eika aina ole ne 3 kertaa kaytetyt lainalla ostetut housut jo heitetty vanhojen vaatteiden pinoon.
Mita talla pienella maltilla on saanut? No sen, etta nyt kolmekymppisena on sijoituksia jo sen verran, etta kun nyt kumppanin kanssa teidamme, mihin aiomme asettua, katselemme saman tien kunnon omakotitaloja ja pankissa ei tarvitse omarahoitusosuudesta puhua kuin sen verran, etta "on". Ja tuon omarahoitusosuuden jalkeen sijoituksia on jo kertynyt sen verran, etta joka vuosi tulee osingoista ylimaarainen kuukausipalkka. Muutaman vuoden paasta voinee tulla jo toinenkin kuukausipalkka....jne. Ikina ei tarvitse miettia, etta mista kaivaa ne rahat lainanlyhennykseen. Jos tulee tonnin pakollinen ja yllattava lasku, niin sitten tulee, paska juttu, mutta maksuun vaan ja sitten sen voi unohtaa.
Ei tuo mitaan lottovoittajaelamaa ehka ole, mutta uran alussa olevalle tavalliselle palkkatyolaiselle ihan jees kuitenkin. Kaikki vain silla, etta ei heti nosta kulutusta tulojen myota, vaan pitaa pienta malttia.
Eli Unohtakaa ne helvetin turhat lainat! Saastakaa ja sijoittakaa. Kiitatte itseanne myohemmin.
Elaman perusasioita: lainaa ei ikimaailmassa tarvitse ottaa kuin enintaan asuntoon ja halutessaan sijoittamiseen\yritystoimintaan. KAIKKI muu lainanotto on tyhmaa ja turhaa.
Jokainen tyossakayva saa ostettua tonnin pirssin ilman lainaa, jolla ajelee viela pari vuotta. Ja tyotonhan ei autoa tarvitse.
Jos ei ole varaa ostaa muotivaatteita velatta, niin ei niita tarvitse. Sama patee kaikkeen muuhun. Ihminen parjaa hyvin vahalla loppujen lopuksi. Asunnon ei tarvitse olla iso ja parhaalla paikalla, jos ei kerran ole varaa siihen. Ja koko kampan saa sisustettua pikkurahalla vaikka tyhjasta huoneesta alkaen huuto.netin ja vastaavien kautta. Kaytannossa ilmaiset huonekalut odottavat vain hakijoitaan,
Eli himean itsekuria peliin!
Itse olen kolmekymppinen ka paassyt nyt yli keskituloihin. Silti elan viel opiskeluajan puoli-ilmiasessa yksiossa puolisoni kanssa. Koko aikana on ehka kolme tonnia kulunut sisutamiseen, joista 80 % viimeisen parin vuoden aikana.
Pitkaan ajoin 20 vuotta vanhalla kotterolla, johon ei tarvinnut huoltoihin tuhlata, kunhan vaihtoi ne osat, jotka aivan pakko oli. Saasti samalla kaskomaksut. Pikkurahallakin on kustannettu silti kaikki, mita on oikeasti halunnut. Harrastanut paljon ja matkustellut jne.
Lyhyesti sanottuna opiskeluajan pienesta niukkuudesta on nostettu elintasoa hyvin maltillisesti palkkatasosta riippumatta. Mutta jatkuva nouseva kayra on kivaa. Kun se koko ajan nousee, eika ole missaan vaiheessa tuntenut varsinaisesti nuukailevan (vain tarkan markan elamista), ei koe menettaneensa mitaan, vaikkei ole aina sita uusinta autoa ajanut, eika aina ole ne 3 kertaa kaytetyt lainalla ostetut housut jo heitetty vanhojen vaatteiden pinoon.
Mita talla pienella maltilla on saanut? No sen, etta nyt kolmekymppisena on sijoituksia jo sen verran, etta kun nyt kumppanin kanssa teidamme, mihin aiomme asettua, katselemme saman tien kunnon omakotitaloja ja pankissa ei tarvitse omarahoitusosuudesta puhua kuin sen verran, etta "on". Ja tuon omarahoitusosuuden jalkeen sijoituksia on jo kertynyt sen verran, etta joka vuosi tulee osingoista ylimaarainen kuukausipalkka. Muutaman vuoden paasta voinee tulla jo toinenkin kuukausipalkka....jne. Ikina ei tarvitse miettia, etta mista kaivaa ne rahat lainanlyhennykseen. Jos tulee tonnin pakollinen ja yllattava lasku, niin sitten tulee, paska juttu, mutta maksuun vaan ja sitten sen voi unohtaa.
Ei tuo mitaan lottovoittajaelamaa ehka ole, mutta uran alussa olevalle tavalliselle palkkatyolaiselle ihan jees kuitenkin. Kaikki vain silla, etta ei heti nosta kulutusta tulojen myota, vaan pitaa pienta malttia.
Eli Unohtakaa ne helvetin turhat lainat! Saastakaa ja sijoittakaa. Kiitatte itseanne myohemmin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ongelmahan on siinä että lainaa saa nykyään ennen kuin missään kerrotaan lainan ja sijoitusten välisestä erosta. Lapset pidetään pimennosta rahasta, koska niiden ei haluta stressaantuvan siitä. Korkolaskuja pitäisi tehdä koulussa viimeistään kolmannelta luokalta lähtien, sekä opettaa lainan ja sijoitusten merkitystä kansalaistaidossa tai mitä se nykyään onkaan. Vanahn sanonnan mukaan pässi on kaalimaan vartijana kun kulutuskasvatus jätetään mainoksien vastuulle.