Jos hän sanoisi sinulle, että ottaa eron, mutta ei voi vielä, kauanko olisit valmis odottamaan?
Kuinka kauan olisit valmis odottamaan häntä?
Lapset-ensin-isommaksi
30394
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Parempi ottaa se ero saman tien, enemmän ne lapset kärsii vanhempien huonosta suhteesta kuin erosta.
Mutta itse en kyllä odottaisi, jos elämä toisi eteeni ihmisen johon rakastuisi ja joka olisi valmis heti olemaan kanssani.
Tietysti jos tilanne olisi vuosien päästä edelleen sama, että kiinnostusta olisi yrittää niin mikäs siinä...
kun tarvitaan, m->n
kuka tommonen mies on joka noin kauan odottaa?
hyvää kannattaa odottaa ja mieluummin olen yksin kuin ilman hyvää ja minulle rakasta! jo yli kolme vuotta yksin joten tähän alkaa tottua.
En toivo, että kukaan eroaa vuokseni. Jos hän haluaa erota, hän tehköön niin itsensä takia.
En ole ajatellut, kuinka kauan odottaisin. Elän päivä kerrallaan, huomisesta ei kukaan tiedä.
"Mitään suurta ei saada aikaan, ellei sydän osallistu siihen" ; )
että jos joku varattu kirjottaa tänne, kaipaa jotain toista, tai jopa ottaa yhteyttä siihen henkilöön, niin silloin hänen on syytä lopettaa nykyinen suhde. Ei ole oikein sitä nykyistä kohtaan eikä itseäänkään, jos sydämessä onkin joku muu.
Noinhan itsekin neuvoisin, vaan eipä elämä ole niin helppoa. Sitä kun saattaa ihastua, jopa rakastua haavekuvaan eikä hätiköidysti kannata toimia. En halua myöskään kumppania, joka toimii impulsiivisesti mielihalujensa mukaan.
Aika lyhytkatseista olisi erota ja repiä lapset pois kodistaan ja ympäristöstään siksi, että sydämeen on tullut toinen. On pakko katsoa onko tunteille jotain vastiketta oikeassa elämässä ja harkita asioita todella tarkkaan, kun on isot asiat vaakalaudalla. Ymmärrän ajattelumallin kun ollaan nuoria ja lapsettomia, että uusi ihastus -> ero.
Antaisit mahdollisuuden sille. Tutustu siihen paremmin, jos auttaisi asiaa johonkin suuntaan?
Sitähän tässä on tapahtunutkin..
Täällä palstalla vai oikeassa elämässä? Kukahan oot. Mies varmaan? Jos näin niin huti.
Oikeassa elämässä tietenkin. :)
Nainen olen..
Niin minäkin...nainen.
:)
Vain sellainen henkilö voi ymmärtää jolla on itselläkin lapsia
Eron jälkeen en suosittelisi heti uutta suhdetta.
jos tiedän että vain seurusteleekin, vaihdan maisemia välittömästi.
varattu on varattu, naimisissa on naimisissa ja en ottaisi, jos ei ole vapaa jja vaikka lupaisi erota - en. Hoitakoon sotkunsa, ei ketään voi laittaa odottamaan jollain verukkeella, se vaan ei ole rakkautta, eikä siinä ole järkeä.
Rehellisesti sanottuna? 1-2 vuoden odotuksesta olisin hyvilläni. Huokaisisin helpotuksesta ja sanoisin, että minunkin mielestä paras niin. Näin siis jos juttelisimme asiasta. Tietenkään en oleta ajattelevani samoin esim. vuoden päästä, jos en sisällytä häntä tulevaisuusajatuksiin. Joten vaatisi juttelua. Mielästäni vuosi on lyhyin aika mitä kannattaa edes ajatella.
Jos hän esittäisi tuollaisen kysymyksen, rehellinen vastaus olisi, että voisin odottaa 4 vuotta. Sitä pidempi aika alkaisi vaikuttaa liikaa oman elämän mahdollisuuksiin. Se oikeastaan ainut syy, miksi ei pidempää. Ihan hyvin tunteet voisi kestää pidemmälle, mutta sitten voisi olla, että itsellä olisi samanlainen kysymys esitettävänä. Tuskin olisin valmis heittämään esim. mahdollisuutta omiin lapsiin pois vain odottamisen vuoksi.
Totuus kuitenkin on se, että toisen eron odottaminen on vähän sama kuin odottaisi maailmanloppua, eivät ikinä tule, vaikka kuinka niitä povattaisiin.
En haluaisi olla syy kenenkään eroon.
Mutta jos suhteessa oikeasti jotain vialla, henkistä- tai fyysistä väkivaltaa, silloin ei pidä odotella hetkeäkään.
Jos ei ole, ja syy on kyllästyminen "elämä ei anna minulle kaikkea mitä haluan", osaako sitten uudessakaan suhteessa?
tulee mieleen... http://youtu.be/JnAox8hamGM
Ja siinäpä sitä odottelet, ja norttiaski vaihtuu toiseen...ja toiseen.Vaikee edes kuvitella
jos eteen tuollainen tilanne tulis...pelkkä hakukin kestää.Ja milloin lapset vanhempia?
20.v? ei etukäteen voi tietää, ehkä odottaa, jos tilanne sen sallii...
Kuolisin vain ikävään, jos sinua joudun odottamaan kauan.
Joten pakotan tunteeni unohtamaan sinut ja yritän olla aivan normaalisti, vaikka tekisi kipeää.
Jos joskus kuitenkin eroat, voi olla ettei tunteeni sinua kohtaan palaa ennalleen, mistä tietää.
Jaksan niin kauan kuin tarvis mutten kuitenkaan loputtomiin. Edellytyksenä, että jaksan odottaa olisi se, että saisin olla sinun kanssa tekemisissä. Ilman ulkopuolisia...you know??
Mikäpä estäisi platonista suhdetta ensiksi. Aikuisia tässä ollaan. Sitäpaitsi tämä mies haluaa ensin tutustua kunnolla ja jutella hänen kanssaan kaikesta...no mutta nainen on piiloutunut jonnekkin niin vaikea on edes yrittää mitään. Ehkä löysi jonkun toisen?
Yhdyn tämän henkilön sanoihin..
Mutta lisään vielä oman mielipiteen. Kyllä se lapsia satuttaa isompanakin. Ero meinaan, onko järkevää odottaakkaan? Noh ehkä. En tiiä
Niin vaikea kysymys. Lasten etu on rakastavat vanhemmat ja vanhempien toimiva suhde. Jos vanhempien suhde toimii niin, että toinen rakastaa jotain toista kuin puolisoa. Lapsilla on hyvä olla niin voisin kyllä odottaa, niin kauan kuin on tarve.
Pienet lapset sopeutuvat jos heitä vaan rakastaa. Tärkeintä olisi tiedostaa miksi haluaa muutosta. Onko rakastunut oikeasti vai kaipaako vain huomiota ja piristystä elämään. Jos vanha suhde on pelastettavissa niin kyllä ydinperhe menee uusioperheen edelle. Minä ainakin ymmärtäisin sen. Tärkeintä että hän ja hänen lapset voivat olla onnellisia.
En minä ainkaan vielä ole mihinkään "piiloutunut", vaan onko se oikein, että haaveilet toisesta, vaikka olet vielä omassa kiinni.
Kyllä minulla on vielä tunteet sua kohtaan.
Saa kai haaveilla sentään? Edes ystävyydestä. Sinusta en tiedä, mutta minulla niitä ei ole liikaa.
Minä olen hyvin varovainen ja minäkään en halua, että minun vuokseni mies ottaa eron vaimostaan. En halua olla perheen rikkoja!
Tykkään sinusta paljon ja olen sen sinulle jo sanonut.
Jaa minulle vai? Ollaankohan me nyt oikea pari tässä :)