Rehellisesti sanottuna turha toivo. Sinänsä mielenkiintoista, että silloin kun mulla oli vielä toivoa en pystynyt ymmärtämään niitä jotka harkitsivat itsemurhaa. Nyt olen menettänyt kaiken. Tai no, olenhan ollut pitkään ilman mitään tarkoitusta, mutta omasinhan silloin itsekeksityn toivon. Sitten todellisuus iskee ja kaikki ihmiset jotka jopa joskus väittivät oikeasti välittävän hylkäävät lopullisesti. Ei kavereita, ei kumppania, ei mitään elämää. Eikä uusia edellämainittuja voi edes enään tässä vaiheessa hankkia, koska kukaan ei hyväksi tällaista ihmisrauniota. Olen pelkkä friikki, joka syvällä sisällään haluaisi normaalimman elämän. Ehkä lapsuuteni kiusaajat olivat oikeassa. Ehkä olen pelkkä luuseri jonka pitäisi vain lakata olla olemasta.
Olen myös pahoillani kirjoituksen huonosta laadusta, sillä olen uskomattoman paska kirjoittaja, aivan kuten kaikessa muussakin mitä olen yrittänyt.
Olen myös pahoillani kirjoituksen huonosta laadusta, sillä olen uskomattoman paska kirjoittaja, aivan kuten kaikessa muussakin mitä olen yrittänyt.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Millä tavalla olet friikki? Massasta poikkeavat epätavalliset ihmisethän ovat kaikkein mielenkiintoisimpia. Itsekin olen sellainen.
Mitä on tapahtunut, että ajattelet viimeisenkin toivon jo murskatun? Maailmanloppukaan ei tullut, vaikka sen piti tulla. Siinä meni minun viimeinen toivoni. Jos se olisi tullut, olisi voinut antaa itsensä uskoa siihen, että on olemassa joku suurempi suunnitelma, joku järki tässä olemassaolossa kaikkine kärsimyksineen. Nyt vain täytyy jatkaa ajelehtimista...
Jos sinulla ei ole enää mitään muuta kuin normaaliutta kaipaava friikkiytesi, huolisitko kuitenkaan elämääsi mitään normaalia? Katsoisitko kahdesti ihmistä, joka on niin normaali, turvallinen ja tylsä, että kaikki muut katsovat lävitse tai ohitse? Voisitko kuvitella pysähtyväsi sellaisen tavallisuuden kohdalla, jonka kohdalla muut eivät edes hidasta? Kuulisitko sellaisen sanat, jonka sanojen päälle muut surutta puhuvat?
Minusta olisi mukava tutustua sinuun. Mutta mitä hyötyä sinulle siitä olisi? Minähän olen vain hajuton, mauton, kuulumaton ja näkymätön. Friikkiyttäkin pahempaa on olla olematon.
Kuka tahansa voi muuttaa elämänsä. Kuka tahansa voi muuttaa itseään synnynnäisten ominaisuuksiensa rajoissa. Parempaan suuntaan. Tee uuden vuoden lupaus. Ensi vuonna otat itseäsi niskasta kiinni (jos todella tarkoitit mitä kirjoitit, ymmärrät mitä tarkoitan), teet ne muutokset, jotka ovat tarpeen, saat uuden ystävän tai ehkä jopa muutaman. Asiaa pohtimalla opit ymmärtämään mitä olet todella jäänyt vaille. Ne pohdinnat antavat perustan muutokselle. Kiusaaminen ei edes rankimmillaan tuhoa ihmistä täysin. Olen entinen koulukiusattu ja fyysisen väkivallan uhri, joten tiedän mistä puhun. Kiusaamisen lakattua olin hajalla viisi vuotta. Panostin kaiken energiani itseni kehittämiseen. Kasvoin siinä aikuiseksi ja merkitys elämään löytyi yllättäen jostain ihan muualta. Maailmassa on paljon hyviä ihmisiä, ja jos vain jaksaa kulkea tiensä loppuun, törmää heihin väistämättä. Ainut mikä on hankalaa, on oppia näkemään ne ihmiset, jotka ovat luottamuksen arvoisia. Yhäkin on vaikea luottaa ihmisiin, mutta lopulta opin näkemään ketkä heistä tahtovat minulle pahaa.
Myöskään masennus ei jatku ikuisesti, vaikka se voi kestää vuosia.
Luusereita ei ole olemassa, on vain ihmisiä jotka eivät ymmärrä itseään tai tule ymmärretyiksi. Ihminen on niin monimutkainen kokonaisuus, että olisi hyvin ihmeellistä jos jokaisesta yksilöstä ei löytyisi jotain, joka kukkaan puhjetessaan olisi kaunista (näin kaunokirjallisesti ilmaistuna).
PS. Jos tämä viesti saa paljon miinuksia, älä välitä niistä. Ihmisjoukon keskimääräinen taipumus on lytätä kaikki heikkous, kaikki kannustus ja kaikki mikä rikkoo tyypillisiä käyttäytymismalleja. Toisin kuin monet muut tällaisista asioista kirjoittavat, minä tiedän mistä kirjoitan. Olen kokenut sen.