Hei.muita kanssa kärsijöitä.oireeni ovat onneksi terapian myötä lieventyneet sairauksien pelon myötä mutta edelleen pelkään kuolemaa.kaikki alkoi 2v sitten erinäisillä fyysisillä oireilla.ravasin lääkärillä ja mitään syytä ei löydetty.tuolloin oireina oli sydämen rytmihäiriöt,huimaus,voimattomuus,puutumiset,muisti pätki,outo olo päässä sellainen epätodellinen.pelkäsin tuolloin kamalasti kaikkia kuolemaan johtavia sairauksia.als,sav,ym.nyt olen päässyt niiden yli ja fyysisiä oireita vähän.nyt olen alkanut pelkäämään psykoosia ja skitsofreniaa.toisaalta järki sanoo että en tiedostaisi ja pelkäisi niitä jos olisin niihin sairastunut.samoin pelkään lääkkeitä.niiden sivuvaikutuksia.panadoliakaan uskalla ottaa.samoin kaupassa puristelen esim sipsipussia että pysyykö siinä ilmat ettei ole avattu.samoin pelkään että jos joku on laittanut kaupassa myrkkyä ruokiin.siksi kai testaan elintarvikkeet..tämä on ihan hullua.lapsuus oli ankea.väkivaltaa ja alkoholismia.paljon traumoja.kuoleman pelko kai juontuu sieltä.sain diagnoosin yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.välillä päiviä että tunnen oloni normaaliksi.mikään ei pelota ym.mutta sitten on huonompia.esim tuo ravintolassa syönti.en kai luota ihmisikn ja oletan että likaavat(saastuttavat)annokseni.jännä kuinka paljon lapsuuden traumat tekevät pahaa jälkeä aikuisiässä.jospa tämänkin sairauden joskus voittaa mutta voi viedä jopa vuosia hoidot.kiitos teille kaikille ja hyvää tulevaa uutta vuotta!
pelot ja ahdistus
joskusterve?
2129
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
-----uskon että lääkehoito on sulle ehdottomasti tarpeellinen terapian ohessa.
Mullaki oli kaikenmaailman jänntyksiä ja paniikkijuttuja mutta liventyneet
huomattavasti lääkityksellä.
en tiedä onko ihan sama juttu mut mulla aina välillä tuntuu niinku ei henki kulkis ja sydän hyppää rinnasta ulos...pelkään ottaa mulle määrättyä särkylääkettä..mulla on siis jaksottainen päänsärky ja siihen lääkkeet mut kun se apteekkari sano et saattaa sit rintaa puristaa ku sen ottaa nii en oo uskaltanu sitä kertaakaan ottaa et jos sydän vaikka yhtäkkii pysähtyyki sitte. ei siin oo kyllä mitään järkeä siinä pelossa mutta en voi sille mitään.
Mun äiti kuoli ku olin 7v ja mummo ku olin 10v, mua kiusattiin 4 vuotta yms yms...liekkö nuista kokemuksista ahdistuskin tullut? En tiedä...juttelemassa oon käynyt asiasta mutta ei se tunnu auttavan.