Olen 20 vuotias tyttö ja olen aiemmin opiskellut pari vuotta lähihoitajan opintoja mutta vielä on vika vuosi käymättä ja alkaisi noin viikon päästä opinnot. Luonnollisesti ahdistaa ja olen paniikissa, koska pelkään mennä kouluun missä en ole ennen ollut ja en tunne sieltä ketään ja jännittää esitelmien pitäminen ja kaikki aineet, missä en ole hyvä.
Olen kärsinyt keskivaikeasta - vakavasta masennuksesta yli 2 vuotta. Minulla on myös ahdistuneisuushäiriötä ja epävakaata persoonallisuushäiriötä.
Parhaillaan olen Sertralin lääkityksellä (vastatetta ei ole vielä tullut) sekä illalla tarv. atarax. muutama opamox on, jota voin ottaa sitten kouluun mennessä. Lääkäri ei niitä kuitenkaan kirjoita lisää.
En tiedä miten selviän tästä... tiedän ettei se auta että jään vaan kotiin. olen ollut kotona syksystä 2011 asti...
Olen kärsinyt keskivaikeasta - vakavasta masennuksesta yli 2 vuotta. Minulla on myös ahdistuneisuushäiriötä ja epävakaata persoonallisuushäiriötä.
Parhaillaan olen Sertralin lääkityksellä (vastatetta ei ole vielä tullut) sekä illalla tarv. atarax. muutama opamox on, jota voin ottaa sitten kouluun mennessä. Lääkäri ei niitä kuitenkaan kirjoita lisää.
En tiedä miten selviän tästä... tiedän ettei se auta että jään vaan kotiin. olen ollut kotona syksystä 2011 asti...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tsemppiä hirveästi! Todella hienoa että oot saanut opinnot tuohon vaiheeseen,nyt vaan loppurutistus enää:)
En usko että kukaan ajattelee sinusta uudessa koulussasi yhtään mitään pahaa,
ethän itsekään usein ajattele pahaa muista? Joten ei kannata pelätä turhaan, vaan mennä eteenpäin päivä päivältä. Nyt keräät voimia vaan koulun alkua varten ja yrität rentoutua.
Et menetä mitään jos yrität mennä kouluun, vaikka opamox tukena.
Voin sanoa kokemuksesta että elämästä ei saa kiinni ellei sen mukaan uskalla hypätä!
Toivon kaikkea hyvää sinulle ja tsemppiä sekä voimia!
Onko sulla ketään kenelle jutella tuntemuksistasi?
On kyllä. käyn säännöllisesti mielialapoliklinikalla juttelemassa ja on muutamia ystäviä, joille pystyn juttelemaan.
Se ei vain auta tähän koulu pelkooni. Jännittää, suorastaan pelottaa esitelmät, ryhmätyöt ja muutenkin koulussa oleminen luokkatilanteissa. Ja koen jo nyt niin suurta ahdistusta, että kuolemakin tuntuu paremmalta.......
Itsellä ollut juuri samoja pelkoja koulussa: esitelmät, ryhmätyöt. Olen tärissyt sydän kurkussa monet esitelmät. Koulutukseni on jäänyt keskenkin jännittämisen takia. Puhu rohkeasti vaan siitä jännittämisestä jos tukea löytyy! Anna tunteiden tulla avoimesti ja kuvaa kuinka paljon jännittäminen sinuun vaikuttaa. Ja miten se pitää elämääsi vankinaan. Jännittäminen on tunne jolle et voi mitään. Jos vaan pystyisit rohkeasti kohtaamaan ne jännittävät tilanteet voisit voittaa ne. Voit myös miettiä mistä jännittäminen johtuu jonkun läheisen kanssa. Itselläni huono itsetunto ja alemmuudentunto johtivat sosiaalisten tunteiden pelkoon.
Todellisuus on että suurin osa jännittää,toisilla se vaan nousee vahvemmin esiin kuin toisilla.
Itse olen voittanut esiintymiskammon. Söin joskus paljon juuri Opamoxia, lääke peittää keveimmissä tilanteissa oireet muttei paranna mitään. Jouduin itse koukkuun joka johti minut sairaalaan asti. Toivon että saat oikeata apua pelkoihisi että ne HOIDETAAN,eikä vain peitetä lääkkeillä.
Tärkeintä mielestäni olisi että ymmärtäisit ettei sinulla ole mitään hävettävää,
jolloin uskaltaisit puhua avoimesti kuinka valtavia pelot ovat ja miten ne sinun elämääsi vaikuttavat. Oikeasti ei ole MITÄÄN hävettävää.
Olet tunteellinen ja herkkä, eikä kukaan fiksu ihminen sinua siitä tuomitse vaan pyrkii auttamaan.
Sinulla on kaikki mahdollisuudet selvitä! Usko vaan, olen sen itse kokenut:)
Nyt äkkiä vaikka terveyskeskukseen kertomaan tilanteestasi,
se voidaan hoitaa!