Lähetin sulle joskus tämän viestin ja laitan sen nyt tänne, jos se joskus häviää, koska haluan tuntea päätelleeni kaikki irtonaiset langat ja aloittaa uudet ompelukset paremmalta pohjalta. En varmaan koskaan ole ommellut mitään, mikä olisi purkautunut, koska päättelen kaiken todella huolellisesti. Ottaisi ehkä vähän liikaa luonnonpäälle jättää tähänkään irtonaisia lankoja.
On ne varmaan hyvästit, mutta hennosti rivien välissä. Ei sen enempää. Itseni kanssa sisäisesti on vielä työtä vähän tehtävänä, mutta ehkä se helpottaa, kun ulkoisesti sulkee kaiken.
Mä ymmärrän jotenkin millaista on, toivoisin että tiedät sen. Peitän paljon tunteitani, mutta ei ne varmaan ole niin erilaisia. Mulle oli ehkä helppoa viestin lähettäminen, kun vaan ensin päätin lähettää sen, mutta olin hetkittäin aivan kauhuissani ajatuksesta, että olisit vastannut. Toivoin sitä kyllä, mutta melkein joka kerta, kun se ajatus piti kohdata, tuntui että sydän hakkasi ja oli olo, että haluaa karkuun ettei maailma vain romahda eli muutu liikaa ja helpotuin suunnattomasti ettet ollut. Että ei se ehkä ole niin erilaista.
Ehkä sua helpottaisi tietää, että mua ahdistaa ihan yhtä pahasti hyvin usein. En oo koskaan osannut kunnolla näyttää sellaisia tunteita. Ehkei sitä pidä ajatella niin pahana asiana. Liikaa tunteita yhden ihmisen kestettäväksi. Ehkä sekin pitää vielä sanoa, että laitoin etten ole varattu, koska en halunnut vastata koko kysymykseen ja ajattelin että voin vain ohittaa sen ja jättää sen väärin. Se ei ollut ihan kauhean rehellistä. No, mutta se siitä. Ehkä parempi olla selittelemättä liikoja. Toivottavasti voit joskus antaa anteeksi sydämessäsi niistä joistain asioista. Jos et, niin ymmärrän myös sen ja ajattelen sua silti aina lämmöllä.
"Mä en tiedä pitäisikö mun pyytää jo aluksi anteeksi sitä, että lähetän sulle tämän viestin, koska en haluaisi mitään vanhoja juttuja tahallani tökkiä, jos se tuntuu pahalta ja ei-kaivatulta. Joten anteeksi.
Mutta siis, oon ajatellut jonkin verran omaa huonoa käytöstäni ja tuntuu, että niissä ajatuksissa sä tuut aina jollain tapaa kipeästi esiin ja haluan osoittaa sulle, että olen pahoillani. Vaikkei se konkreettisesti mitään merkitsisikään, niin se on kumminkin mulle tärkeää, että saan pyytää sulta anteeksi ja toivottavasti sullekin tulisi sellainen olo, että sua on kohdeltu inhimillisesti.
Olen ensinäkin tosi pahoillani siitä, että oon käyttäytynyt aina jollain tapaa kylmästi sua kohtaan. En tiedä miksi. Ajattelin esimerkiksi aina, että on jotenkin tosi hyvä asia, että sä et tiedä mun nimeä ja halusin pitää sen niin. En osaa selittää mistä se johtui, mutta jotenkin siitä, että mua pelotti, koska sulla oli niin suuri ote musta, että halusin ainakin näennäisesti pitää sen niin, että ei muka olisi ollut.
Halusin pitää koko ajan auki sen, että voisin kieltää sut ja ajatella, että et koskaan ollut osa elämääni. Ja se oli juuri sen vuoksi, että olit niin suuri osa, etten ehkä halunnut altistaa koko elämääni sille, että voisi sattua, kun et enää olisikaan.
No jokatapauksessa, kohtelin sua kylmästi, koska tunsin sua kohtaan enemmän kuin olin silloin valmis hyväksymään. Niin haluan sanoa sen nyt, että pystyn hyväksymään sen, että sä olit iso osa mun elämää ja sun arvo mulle on aina suuri. Se merkitsee ainakin sen, että suhtaudun muistoihin ja ajatuksiin susta tästä eteenpäin lämmöllä, ja jos joskus vahingossa kohdattaisiinkin, niin voisin suhtautua siihen ohikiitävään hetkeen hymyillen, koska sä olit mulle tärkeä ja hyväksyn sen nyt.
Toiseksi haluan vaan jotenkin sanoa sen, että sun ei tarvitse ikinä olla yhtään huolissasi siitä, että mikään meidän välillä ollut leviäisi mihinkään. Olen todella pahoillani, jos olen saanut sut tuntemaan muuta. Mä en ole vaan osannut toimia siinä asiassa oikein, että olisin osoittanut sulle luottamuksen arvoisuutta. Haluan kuitenkin nyt sanoa sen, että sun ei ikinä tarvi tuntea ahdistusta siitä, vaikkei se näin myöhässä ehkä kauheasti lämmitä.
Tein muuten tämän profiilin vain sitä varten, että voin lähettää tämän viestin sulle. Niin sitä vaan, että jos jossain vaiheessa poistan sen, niin se ei tarkoita, että en tarkoittaisi näitä sanoja. Halusin nyt vaan pyytää sulta Nimi anteeksi ja ehkä sitä kautta saada paremman olon siitä, miten kaikki asiat elämässä menee.
Ja huom. laitoin profiiliin jonkun huonon kuvan minkä löysin ihan vain sitä varten, jos olet jo unohtanut mun nimen, niin tiedät kuka puhuu sekavia :)
Lämmöllä,
Etunimi Sukunimi
Kuulostaa kauhean asialliselta laittaa nimi, mutta haluan viimeinkin yrittää osoittaa jotain lämmintä suhtautumistapaa sua kohtaan, jos mun sanat ei vakuuta. Toivon, että susta tuntuisi nyt siltä, että olen ainakin yrittänyt kohdella sua arvokkaasti, koska olet aina ollut arvokas mulle, vaikkein ole osannut sitä näyttääkään."
On ne varmaan hyvästit, mutta hennosti rivien välissä. Ei sen enempää. Itseni kanssa sisäisesti on vielä työtä vähän tehtävänä, mutta ehkä se helpottaa, kun ulkoisesti sulkee kaiken.
Mä ymmärrän jotenkin millaista on, toivoisin että tiedät sen. Peitän paljon tunteitani, mutta ei ne varmaan ole niin erilaisia. Mulle oli ehkä helppoa viestin lähettäminen, kun vaan ensin päätin lähettää sen, mutta olin hetkittäin aivan kauhuissani ajatuksesta, että olisit vastannut. Toivoin sitä kyllä, mutta melkein joka kerta, kun se ajatus piti kohdata, tuntui että sydän hakkasi ja oli olo, että haluaa karkuun ettei maailma vain romahda eli muutu liikaa ja helpotuin suunnattomasti ettet ollut. Että ei se ehkä ole niin erilaista.
Ehkä sua helpottaisi tietää, että mua ahdistaa ihan yhtä pahasti hyvin usein. En oo koskaan osannut kunnolla näyttää sellaisia tunteita. Ehkei sitä pidä ajatella niin pahana asiana. Liikaa tunteita yhden ihmisen kestettäväksi. Ehkä sekin pitää vielä sanoa, että laitoin etten ole varattu, koska en halunnut vastata koko kysymykseen ja ajattelin että voin vain ohittaa sen ja jättää sen väärin. Se ei ollut ihan kauhean rehellistä. No, mutta se siitä. Ehkä parempi olla selittelemättä liikoja. Toivottavasti voit joskus antaa anteeksi sydämessäsi niistä joistain asioista. Jos et, niin ymmärrän myös sen ja ajattelen sua silti aina lämmöllä.
"Mä en tiedä pitäisikö mun pyytää jo aluksi anteeksi sitä, että lähetän sulle tämän viestin, koska en haluaisi mitään vanhoja juttuja tahallani tökkiä, jos se tuntuu pahalta ja ei-kaivatulta. Joten anteeksi.
Mutta siis, oon ajatellut jonkin verran omaa huonoa käytöstäni ja tuntuu, että niissä ajatuksissa sä tuut aina jollain tapaa kipeästi esiin ja haluan osoittaa sulle, että olen pahoillani. Vaikkei se konkreettisesti mitään merkitsisikään, niin se on kumminkin mulle tärkeää, että saan pyytää sulta anteeksi ja toivottavasti sullekin tulisi sellainen olo, että sua on kohdeltu inhimillisesti.
Olen ensinäkin tosi pahoillani siitä, että oon käyttäytynyt aina jollain tapaa kylmästi sua kohtaan. En tiedä miksi. Ajattelin esimerkiksi aina, että on jotenkin tosi hyvä asia, että sä et tiedä mun nimeä ja halusin pitää sen niin. En osaa selittää mistä se johtui, mutta jotenkin siitä, että mua pelotti, koska sulla oli niin suuri ote musta, että halusin ainakin näennäisesti pitää sen niin, että ei muka olisi ollut.
Halusin pitää koko ajan auki sen, että voisin kieltää sut ja ajatella, että et koskaan ollut osa elämääni. Ja se oli juuri sen vuoksi, että olit niin suuri osa, etten ehkä halunnut altistaa koko elämääni sille, että voisi sattua, kun et enää olisikaan.
No jokatapauksessa, kohtelin sua kylmästi, koska tunsin sua kohtaan enemmän kuin olin silloin valmis hyväksymään. Niin haluan sanoa sen nyt, että pystyn hyväksymään sen, että sä olit iso osa mun elämää ja sun arvo mulle on aina suuri. Se merkitsee ainakin sen, että suhtaudun muistoihin ja ajatuksiin susta tästä eteenpäin lämmöllä, ja jos joskus vahingossa kohdattaisiinkin, niin voisin suhtautua siihen ohikiitävään hetkeen hymyillen, koska sä olit mulle tärkeä ja hyväksyn sen nyt.
Toiseksi haluan vaan jotenkin sanoa sen, että sun ei tarvitse ikinä olla yhtään huolissasi siitä, että mikään meidän välillä ollut leviäisi mihinkään. Olen todella pahoillani, jos olen saanut sut tuntemaan muuta. Mä en ole vaan osannut toimia siinä asiassa oikein, että olisin osoittanut sulle luottamuksen arvoisuutta. Haluan kuitenkin nyt sanoa sen, että sun ei ikinä tarvi tuntea ahdistusta siitä, vaikkei se näin myöhässä ehkä kauheasti lämmitä.
Tein muuten tämän profiilin vain sitä varten, että voin lähettää tämän viestin sulle. Niin sitä vaan, että jos jossain vaiheessa poistan sen, niin se ei tarkoita, että en tarkoittaisi näitä sanoja. Halusin nyt vaan pyytää sulta Nimi anteeksi ja ehkä sitä kautta saada paremman olon siitä, miten kaikki asiat elämässä menee.
Ja huom. laitoin profiiliin jonkun huonon kuvan minkä löysin ihan vain sitä varten, jos olet jo unohtanut mun nimen, niin tiedät kuka puhuu sekavia :)
Lämmöllä,
Etunimi Sukunimi
Kuulostaa kauhean asialliselta laittaa nimi, mutta haluan viimeinkin yrittää osoittaa jotain lämmintä suhtautumistapaa sua kohtaan, jos mun sanat ei vakuuta. Toivon, että susta tuntuisi nyt siltä, että olen ainakin yrittänyt kohdella sua arvokkaasti, koska olet aina ollut arvokas mulle, vaikkein ole osannut sitä näyttääkään."
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tämä kirvoitti hilpeän naurun.
että saa helpotuksen itelleen nimettömän anteekspyynnön jälkeen.
helppoo on joillain.
Mitähän tämä tarkoitti ?? meneekö naiselle ?
miehelle oli kai tarkoittu kun ompelemisesta kirjoitti
mutta kuule, ei tää ollut lähetetty kenellekään. vain bittiavaruuteen.